Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Vähän on vieläkin kaksijakoiset fiilikset. Matkalla olin sitä mieltä ettei ikinä toista kertaa. Nyt en ole enää ihan niin ehdoton. Enpä siltikään usko toiste lähteväni samalle matkalle. Mutta ei ikinä kannata sanoa ei ikinä :) Voisin väittää etten pahemmin jännittänyt koko maratonia. Ehkäpä ihan ohikiitävän hetken... Viimeinen viikko oli lähinnä vatsantoiminnan normalisointia joten treeni oli kevyttä ja aika vähäistä. Onneksi sain pötsin tasapainoon hyvissä ajoin eikä se sitten vaivannut maratoninkaan aikana. Tankkasin maltillisesti lähinnä lisäämällä normiruokaan enemmän hiilareita ja välttämällä ruoka-aineita jotka tiesin etukäteen saattavan pilata koko homman. Viimeisenä hätävarjeluna vielä kävin teippauttamassa molemmat polvet jotta ne eivät pettäisi alta kuten Rukalla. Se kannatti. Matkaan lähdettiin jo torstaina, karmeassa vesisateessa joka jatkui samalla voimalla Jyväskylään asti. Sieltä saimme matkavahvistusta kaksin kappalein. Matkaa jatkettiin aamulla. Joensu...

Kaksi viikkoa aikaa ja mulla on sellainen fiilis että olenkohan juossut paljon mitään...pakko oli tarkistaa treenikalenterista ja siitä kyllä selvisi että kolmen kuukauden saldo on 400 kilometriä...höh, eipä se siltä tunnu.  Mutta onkohan se riittävä...Muutama pitkäkin on juostu, sekin piti tarkistaa että kuinka pitkää lenkkiä teki kun viimeksi treenasi maratonille. Nyt olen kyllä ne kilometrit hyvin ylittänyt... Hommasin uuden juoksutakin, vedenkestävän. Ääk, mitä jos ei  sadakaan....mitä sitten pistää päällensä ! Mahtuuko juomareppuun kaikki tarvittava...nyt on tiedossa pidempi reissu, mihin sitä eväät änkee ? Viikonloppuna piti vielä tehdä kunnon reipas lenkki mutta kas kummaa, se jäi tekemättä. Viikolla oli pari treeniä ja toisen tein ruosniemen mäissä, aluksi pari kilometriä lämmittelyä ja sitten mäkiin. Mäkiä sai tunkata muutamia kertoja että sai saldoksi 10 kilsaa. Nyt tuntui pohkeissakin että jotain tuli tehtyä. Perhana että siellä olisi pitänyt käydä vähän useammin...

Juuri luin että  Vaarojen maratonilla mun matkalla on nousua 1340 m. Rukalla oli vaan vaatimattomat 477 m. Tähän asti olen ollut aika rauhallisin mielin koko kilpailuun. Nyt tuli ensimmäisiä perhosia vattanpohjaan...olihan niitä hetken silloinkin kun pistin ilmon matkaan. Tänään kävin fyssarilla vähän avaamassa etureisiä, ne olikin hemmetti tositukossa ja kyllä tuntui, enpä taas mennyt turhanpäiten ! Piti vaan saada niihin vähän rentoutta, käyn myös ennen reissuun lähtöä teippaamassa polvensivut, viimeksi oli niiden kanssa loppumatkasta sen verran vaikeuksia että nyt koitan ennakoida vastaavan tilanteen. Ukkovarpaankynnetkin on vielä tallella kun en ole uskaltanut nypätä irti....kohta putoo. Näin viimemetreillä tulee helposti tunne ettei ole treenannut tarpeeksi ja sitten ehkä liikaa revittelee. Olen suhtkoht tyytyväinen omiin treeneihin, juostu on. Mäkisessä maastossa olisi pitänyt ehkä käydä enemmän mutta kun nämä omat huudit on aika tasaista niin...no poluilla on käyty ...