Tykkään juosta ja varsinkin metsässä. Vaikka alku on tahmeaa, tuntuu että puksutan vauhtiin päästyäni kyllä pitkäänkin. En vauhdilla mutta etenen. Viime aikoina kuitenkin olen helpommin lähtenyt fillaroimaan kuin juoksemaan. Alkusyksystä onkin juoksukilometrit olleet vähäisiä. Tuntuu etten millään saisi itseäni juoksemaan sellaisia ”kunnon” juoksuja. Miten sen sitten määritteleekin. Lyhyille ja leppoisille vaan. Joskus tuntuu että kynnys on suuri lähteä yksikseen liikkeelle. Kun pyydetään lenkkiseuraksi ei ole mitään vaikeuksia lähteä mukaan. Ihanan Epun kanssa juoksulenkillä Puutarhahommia olen tehnyt innokkaasti pitkästä aikaa. Kun pihalla lapioi ja tonkii puskissa koko päivän iltaan asti, pieni piru vaanii olalla ja sanoo että pitäisi sitä vielä lenkilläkin käydä. Onnekseni en heitä kuuntele, ehkä joskus. Arkeen kuuluu paljon muutakin tekemistä, palkkatyöstä puhumattakaan. Joskus päivän sisätöissä istuneena tekisi hyvää lähteä juoksemaan ja joskus taas on viisaampaa ottaa ilta ihan ...