Siirry pääsisältöön

Fätti


Olen haaveillut omasta maastopyörästä jo tovin. Pääsin viime kesänä ( vai oliko se tosiaan jo sitä edeltävänä kesänä...) testailemaan sekä maastopyörää että läskipyörää. Vaikea sanoa kumpi olisi parempi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin läskipyörään, sillä minun tarkoituksiini Yyterin helpoissa maastoissa ympärivuotiseen käyttöön se olisi ehkä parempi vaihtoehto. 
Pyörä vaan on aika hintava ostos joten ihan heräteostoksena ei kannata hötkyillä. Olen seuraillut fillaritoreja yms. josta saisi ehkä edullisesti käytetyn pyörän. Niissähän vaan on sitä hintaa vieläkin helposti yli tonnin...
Jälkikasvu on muutamaan otteeseen jo maininnut että mikset osta jos kerran tekee mieli..noh. 
Minun käyttööni pitäisi riittää XXL:n edullisin White-merkkinen fätti. No se sitten sattui eräänä päivänä olemaan tarjouksessa joten äkkiä tilaus sisään. Se oli sitten menoa se.
Pyörä saapui odotettua aikaisemmin, kesken juoksukauden. Pariin otteeseen kävin pienellä testilenkillä ja hyväksi totesin. Nyt kun viimeisin lappujuoksu on saatu tehtyä aion keskittyä enemmän pyöräilyyn. Sehän käy hyvin pk-lenkistä. Minun sykkeilläni päästään nippanappa edes normi pk-alueelle...viimeksi oli keskisyke 105pbm ja max 125 pbm.




Pääsen kotipihalta suoraan pyörän selässä metsään, hiekkarannalle ja vaativimillekin poluille. Siis minulle ihan tarpeeksi haastaville. Se olikin se pointti fättiin päätyessäni. Yyterin maastot on siis ihan kivenheiton päässä, voisi sanoa että miltei omalla takapihalla. Odotan myös innolla talvikelejä. 
Tässäkin lajissa olen huomannut että monenmoista varustetta on hankintalistalla. Vielä pitäydyn normaaleissa kengissä. Urheiluvaatteita löytyy mutta nyt on varauduttava siihen että vähänkin märemmällä kelillä kura roiskuu edestä ja takaa. Siis senmukaista vaatetusta pitää olla ettei joka kerta tarvitse pyörittää pesukonetta. Hankintalistalla on nyt lokasuojat eteen ja taa. Sellaiset pienet kuralätkät. Juomapullo ja teline. Uutta kypärääkin tekee mieli, vanha jo joutaisi roskiin. Sekin on vaan vaikeaa valita hyvä ja vielä itselle mieleinen. Pähkäilyä on ollut mm. Nutcasen kypärävalikoimista. Ne istuu päähän erittäin hyvin. Mutta olisiko senmallinen kypärä ehkä liian hiostava. Enkä pysty sitäkään päättämään haluaisinko neutraalin värisen vai oikein iloisen värisen, vai esimerkiksi ihan jonkun tosimakean. Kuinka uskottavalta se sitten näyttäisi jos meikäläinen lähtisi läskipyöräilemään ja päässä olisi esim. melonikypärä tai punapilkullinen kärpässieni...oi tätä valinnan vaikeutta.
Joitain työkalujakin varmaan pitäisi hommata ja paikkavehkeitä...onneksi huolto pelaa jälkikasvun fillaritallissa...

Mieli lepää syksyn väriloistoa ihaillessa

Eihän tässä enään kaivata kuin hyvää fillariseuraa. Esikoinen pyöräilee jo ihan eri mentaliteetilla ja kuopus taas asuu senverran pidemmällä ettei helpolla saa lenkkikaveria fillaroimaan.
Parin viikon päästä olisi aikomus osallistua paikallisen urheiluseuran järjestämään Tour De Poriin. Siellä varmaankin saa uusia fillarituttuja. 

Sitä ennen kuitenkin on pienen breikin aika, juoksutossut reppuun ja menoksi...





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...