Polkujuoksua yhteislenkillä

Kesän mittaan on ollut useita yhteislenkkejä poluilla. Kuitenkin huomaan ettei itselläni ole aina ollut aikaa osallistua. Mukamas. Usein on ollut jotain muuta aktiviteettiä ja sovittua menoa. Ehkä sen vuoksi myös juoksukunto on junnannut paikoillaan. Porukalla meno on yleensä paljon reippaampaa. Itsekseen juostessa tulee helpommin pysähdeltyä ja muutenkin hitaammin edettyä vähänkin teknisemmissä paikoissa.

Olen sentään muutaman kerran käynyt järjestetyillä juoksulenkeillä. Esim. Porin Latu ja Pori Trail Runners järjestävät säännöllisesti yhteislenkkejä polkujuoksijoille. Molempien yhteislenkit on tarkoitettu kaikille innokkaille, vauhti sovitetaan osallistujien mukaan. Yhteislenkit ovat maksuttomia, eikä niihin vaadita erikseen ilmoittautumista.

Itsekseni juoksen pääasiassa tutuilla kotipoluilla. Nepä ei kovin teknisiä taikka muuten haasteellisia maastoja ole. Yhteislenkkien mukana tulee käytyä vähemmän tutuilla ja ihan uusillakin poluilla juoksemassa. Niissä tapaa myös aina uusia kasvoja, vanhoja konkareita ja aina löytyy uusia innokkaita polkujuoksijoita.

Pori Trail Runnersin lenkki tällä viikolla oli Ruosniemi-Hyvelä akselilla. Keli oli lämmin, kesän todennäköisesti viimeisimpiä ”melkein” hellekelejä. Lämpöä oli vähän päälle 20 astetta ja aurinko paistoi. matkaan lähdettiin Ruosniemen koululta. Reitti ei ihan uusi ollut mutta olin pitkästä aikaa sillä suunnalla juoksemassa. Alkuun pätkä pururataa ennekuin sukellettiin metsään. Metsä oli elokuisen rehevää ja vihreää, vähän kosteaakin. Onneksi ei liian märkää vaikka sateitakin on ollut. Huomasin etten ole pitkään aikaan taas ollut tuollaisessa maastossa. Kapeilla heinikon keskellä olevilla poluilla piti tarkkaan katsoa eteensä, kuten oikeastaan melkein koko ajan. Polku oli juurakkoista ja varsin kivistä. Parissa kohtaa sileällä kalliolla epäröin pitääkö tossu, mutta Hokan Torrent ei petä. 

Reitin varrella tuntui olevan ihan tuttujakin paikkoja. Siellä suunnalla on siis ennenkin juostu. Nyt kun mentiin peräkanaa muiden perässä, ei oikeastaan maisemia ehtinyt ihailemaan. Maastokin toki vaati katseen pitämistä polussa. Loppumatkalla sentään pysättiin hetkeksi näköalaa ihailemaan ja nappaamaan sen pakollisen selfien. Tunnin lenkeillä ei oikeastaan lisäenergiaakaan tarvita, olen kuitenkin katsonut tarpeelliseksi ottaa vähän juomaa mukaan. Noshtia sekaan niin maistuu paremmalta kuin pelkkä hölskynyt vesi.

Syke oli käynyt aikalailla huipulla, enpä ihmettele sillä välillä meno oli ihan haipakkaa. Toisaalta juttuakin riitti, sen perusteella ei vauhti ollut kuitenkaan liian kova. Yhteislenkit yleensä on sovittu suurin piirtein tunnin mittaisiksi, jolloin ne eivät ole liian haastavia hitaammillekaan. Sen aikana matkaa tulee n. 8 km. Tällä kertaa lähdin lenkin päälle vielä uudestaan pienelle kierrokselle sillä vajaa pari kilsaa jäi kympistä.  

Ne loput vajaat pari kilsaa olikin sitten ihan pelkkää hidasta etenemistä. Koko lenkkiin meni aikaa 1:33:18, 190 km ja sykkeet 137/160 bpm.

Maastopyöräilyä

Osallistuin Suomen ladun järjestämään Maastopyöräily tutuksi- kiertueeseen. Hieno tapahtuma. Se järjestettiin Niittymaalla, Porin Ladun omistamalla Susisuon majalla. Puolet illasta oli ajotekniikan yms, opettelua. Taitoratoja, mm. pujottelua, pitkospuita, esteen ylittäminen, paikoillaan pysyminen, jarruttaminen, ylä- ja alamäkiajoa.

Käytiin läpi varusteita yms. Ajoin normimaastopyörällä tekniikkaosion. Läskipyörällä pääsin maastoon. Jotenkin tuo läski vaan tuntuu luontevammalta.

Teimme 6,5 kilsan maastolenkin ja sielläkin treenattiin vielä ylä- ja alamäkeä.

Voin sanoa oppineeni ainakin sen että pääsen jyrkkääkin ylämäkeä polkemalla ylös. Tekniikkaa kyllä piti treenata muutaman kerran ennenkuin onnistui. Jyrkkää alamäkeäkin uskalsin tulla alas, kun vaan hallitsee sen oikean tavan.
Niin yksi näppärä muistisääntö oli hyvä vinkki. PP, peukulla pienempää....siis vaihdetta, mainiota.

Hiki kyllä harjoitellessa tuli. Maasto oli pääasiassa helppoa vaikkakin osin teknistä, varsinkin heti alussa kun lähdettiin majalta oli tosi haastava ja tekninen alamäki. En sitä ihan ajamalla päässyt kun edessä olevatkin joutuivat taluttamaan joten minä myös tietenkin. Mukana oli monentasoista pyöräilijää ihan ensikertalaisista alkaen. Kaikki olivat kyllä yhtä innostuneita.

Meitä oli 23 henkeä, moni taisi tosiaan olla ihan ensimmäistä kertaa maastopyöräilemässä. Opetus oli ihan pätevää joten kaikki varmaankin sai koulutuksesta varmuutta ja uusia taitoja ja tietoja pyöräilyynsä.

Minullakin on läskipyörä ollut vasta vuoden joten harjoittelu pääasiassa on tapahtunut ihan helpoissa Yyterin maastoissa. Maanantaisin on järjestetty yhteislenkkejä mutten ole niihin kertaakaan päässyt. Jos olisi ollut muuten mahdollisuus niin en ole saanut fillaria autoon. Pitäisi ostaa teline. Kerran yritin sitä änkeä auton sisäänkin mutta ei mahtunut. Etupyörän voisi irrottaa niin saattaisi sopiakin. Mutta sitäkin pitäisi ensin opetella...

On ollut siis ihan saamattomuutta.

Nyt sitten viime maanantaina päätin osallistua, lähtö oli Kyläsaaren kentältä joten ajoin fillarilla paikalle. Puoli tuntia sotkin vähän kiireissäni mutta ehdin ajoissa.

Osallistujia oli parikymmentä, meno oli vauhdikasta. Maastoa reitin varrelle tuli monenlaista, teknistä juurakkoa ja kivikkoa, vähän pitkospuitakin, soratietä ja asfalttia ja metsäpolkuja jne. Kyläsaaresta lähdettiin letkassa kohti Enäjärveä, Halssia ja  sieltä Kaunismäen kautta Yyteriin. Yyterissä kierreltiin ja tottakai vastaan tuli sekin mäki jota aina joudun taluttamaan ylös. Niin nytkin. Auts, liian raskas vaihde päällä enkä päässyt ihan ylös asti. Pitänee käydä treenaamassa.

Muuten reitti oli tosi hyvä ja monipuolinen. Vauhti oli ehkä hieman reipas, ei paljon voinut kun keskittyä etenemiseen.

Yyterin jälkeen jäin pois letkasta ja kaarsin polkuja pitkin takaisin kotiinpäin. Matkaa kaiken kaikkiaan tuli 31 km ja aikaa meni 2,5 tuntia. keskisyke oli vauhdista huolimatta matala, 115.

Pyöräily kävi hyvästä palauttavasta lenkistä polkujuoksukisan jälkeen.

Osa kuvista kiertueen ohjaajan ottamia.