Kohti Karhuviestiä...

Maanantai olikin miltei koko kehon huoltopäivä.

Aamulla fyssari kohenteli olkapääosastoa, mulla on kyllä senverran näppärä fyssari että hän pisti samalla kuntoon myös sen taannoin kipuilleen kantapäänkin,

Nilkastakin löytyi jokin lukko mikä aukaistiin. Iltapäivällä olikin vuorossa eri fyssari, joka taas käsitteli jalkoja. Sieltäkin löytyi jumitusten syyksi liian tökköset etureidet....yllätys yllätys...

Mutta nyt on jalat kepeenä uusiin koitoksiin.

Maanantai olikin sitten sattuneista syistä lepopäivä. Yksi treeni jäi tekemättä.

Aamuaurinko pilkotti  taivaanrannassa kun lenkki oli jo loppusuoralla

Iltalenkillä auringonlaskun aikaan

Tiistai oli extrapäivä, päätin tehdä sen maanantain treenin jo aikaisin aamulla.

Kamppeet olivat jo illalla valmiina odottamassa, kummasti kieriskelin aamulla sängyssä ja mietein noustako ylös vai en. Jos vaikka on taas yli kymmenen astetta pakkasta, silloin en ainakaan lähde. Mutta jos on alle 10, pitäiskö silloin mennä..

Nousin kuitenkin sillä mielellä petistä että on sinne lenkille mentävä. Ensin peekoota n. 3 km ja sitten vauhtileikittelyä takaisin. Keli oli loistava, pakkasta oli alle 10. Matkalla tajusin että tästähän saadaan yksi juoksuhaaste suoritettua, nro 33, juoksin auringon noustessa. Olin kotona aamupuurolla jo seitsemän jälkeen. Illalla kävin sitten vielä juoksemassa sen normi pk-lenkin. Nyt juoksin auringon laskiessa.

Testasin iltalenkillä myös uudet Hokat. Alussa oli vähän asfalttia mutta siirryin lumiselle polulle ja kunhan jalat lämpesivät ja muotoutuivat tossuun, niin juoksu oli oikein mukavaa ja rullaavaa. Ensivaikutelma Hokaan on oikein positiivinen. Nyt vaan odotellaan että metsästä lumet sulaa niin pääsee testaamaan kunnon poluille.

Keskiviikkona vuorossa hallitreeniä. Juoksutekniikkaa ja vähän vetojakin. Kun oli saatu jalat maitohapoille niin otettiin kunnon 1 kilometrin veto. Juoksin aikaan 4,52 ! Ihan kuin olisi karstat taas lähtenyt liikkeelle, keuhkorakkulat poksahteli siihen malliin ! Sitten vielä päälle eteneviä askelkyykkyjä niin reidet tutisi ihan kunnolla. Torstaina kävin salilla palauttelemassa kuntopyörällä ja tein ainoastaan keskikroppa- ja ylävartalotreeniä.

Perjantain kunniaksi kävin töiden jälkeen tekemässä päivän treenin, pitkiä mäkivetoja x 8. Siitä tuli haaste nro 7 ruksittua, juokse mäkivetoja. Lauantaina oli edelleen etureidet keskiviikon askelkyykkyjen yms. jälkeen niin jumissa että kävin salilla vähän palauttelemassa niitä kuntopyörällä. Samalla tein yläkroppa/keskivartalotreenin. Vieläkin jätin jalkaprässit pois.
Sunnuntaina olikin vuorossa viikon pitkis. Lähdin kaverin kanssa aamusella matkaan ja saatiin tehtyä tosi hyvä treeni. 3,27 h ja 24,6 km. Keskari 125 joten mainio aamunaloitus.

Kevään ensimmäinen haaste on jo aika lähellä, Karhuviesti. Siihen tähdätään ja sitten taas jatketaan seuraavaan...

Juoksujalkoja vipattaa reissussakin

Vila Olímpica

Matkalaukkuun mahtui myös juoksutossut. Olihan sitä päästävä Barcelonassa myös lenkille. Päivittäin tuli kyllä käveltyä kilometritolkulla joten pk hoitui sillä. Pari kertaa oli vielä illallakin sen verran virtaa että lähti juoksemaan. Päivällä olisi ollutkin liian lämmin. Shortsit ja t-paita taisi olla lenkkiasuna tänä vuonna viimeisen kerran. Juostessa oli syke tosi matalalla vaikka tahti oli ihan reipasta. Siihen vaikutti varmaankin nuo jokapäiväiset kävelymatkat.

Ensimmäisen kerran lähdin yksin juoksemaan ja tytär kyllä vähän mietti mahdanko löytää takaisin hotellille. Neuvoi että menet vaan suoraan yhteen suuntaan ja palaat takaisin. En kylläkään eksynyt. Oli kivaa vaihtelua juosta aivan erilaisissa maisemissa. Pienillä kujilla ja kapeilla jalkakäytävillä, illan vilinässä. Olo siellä ihmisten seassa oli ihan turvallinen. Hotellimme oli kaukana keskustan hulinoista.

Muille lenkeille sitten sainkin tyttären kaveriksi. Kerran lähdettiin jo aamusella ennen aamiaista. Matkan varrelle sattui sopivia penkkejäkin pieneen tasohyppytreeniinkin.

Barcelonassa oli senverran ylämäkiä kuljettavaksi että kyllä se ihan kuntoilulomastakin meni, tavallaan. Pysyin myös hyvin tyttären vauhdissa, vai kumminperin se mahtoikaan olla :)

Jotenkin ne päivät aina venyi iltaan asti, hotellille kun pääsi niin sinne kyllä sitten jäätiinkin. Pyörällä kuljettiin yhtenä päivänä n. kolmisen tuntia.

Nyt olisi ollut mielenkiintoista seurata askelmittaria, jos sellainen vaan olisi ollut mukana.