Hirvimettällä

Jotenkin muutama vuosi sitten päädyin kaverin mukana hirvimetsälle. Tämä hyvä ystävä on käynyt ajonaisena metsällä jo nuoresta tytöstä asti ja kerran sitten vei  minutkin sinne, syntymäpäiväni kunniaksi. Sille tielle siis jäätiin...nyt taitaa olla jo kolmas vuosi menossa.

Ottamatta kantaa hirven ampumiseen, pidän tätä ajossa olemista aikalailla hyvänä kuntoilumuotona. Maasto harvemmin on helppokulkuista. Löytyy kivikkoa, louhikkoa. juurakkoa, tuulenkaatamaa, risukkoa, pajukkoa, mitähän vielä...isojakin puita ristiin rastiin kaatuneina tai kaadettuina. Valtaojia, pieniä ojia, puroja...taivaalta saattaa tulla vettä, räntää, lunta. Välillä läpi mutaisten peltojen. Joka kerran tulee itsensä haastettua. Vaikka aurinkokin joskus näyttäytyy on maasto yleensä yhtä vaikeakulkuista.

Nyt viikonlopun ajossa oli sellaiset olosuhteet että ehkä mielessä kävi, hetkellisesti, onko mitään järkeä lähteä lumisohjoon ja vesisateeseen...mitähän keksisi tekosyyksi. Mutta kun kerran aikanaan olen ruksin ruutuun tuolle päivälle laittanut eikä pääkään ollut paketissa, ei luonto anna periksi perua joten mukaan vaan. Tietenkin. Onneksi tällä hetkellä on varusteet hyvät joten lähinnä piti vaan miettiä ettei jalat kastu. Se on nyt kaikkein helpointa pitää jalat kuivana, muistaa vaan että loikkii ne ojat yli eikä jää sinne ojaan seisomaan. Kuulostaapa helpolta! Välillä joutui kyllä etsimään ojanylityskohtaa, ei nuo neljän metrin loikat ihan tällä harjoittelulla suju. Yksi pulahdus olikin lähellä, onneksi puu oli taipuisa etten molskahtanut ojaan selälleni...

Muutenkin oli siis märkää, taivaaltakin taisi kuulemma vettä tulla. Sitä ei vaan metsässä huomannut kun pajukot ja risukot jo kasteli valmiiksi. Puunoksat taipuivat lumen painosta, märästä lumesta ja jos ei ollut lunta niin niistä tippui vettä. Jalat sentään pysyi kuivana koko päivän, sormikkaita joutui välillä vaihtamaan kuiviin. Onneksi ei ollut pakkasta eikä tuullut niin lopulta päivän keli oli oikein mainio, jos tykkää. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvät fiilikset, oli ihan hauskaakin.

Aamulla porukka kokoontuu aamiaiselle ja siitä lähdetään sitten liikkeelle, vuoronperään tippuvat ajomiehet matkan varrelle odottelemaan torven tuuttauksia joka on merkki ajon alkamiselle. Ensimmäinen ajo aina vähän jännittää, ettei vaan eksy. Tai löydä itseään metsän leveimmän ojan reunalta. Onneksi porukka pitää tosistaan huolta joten siellä on ihan turvallinen olo. Onhan sitä kompassi ja karttakin mukana. Siitä huolimatta kerrankin olen pusikkoon eksynyt, miltei...

Aamulla alettiin aikaisin, kolme ajoa ennen hernekeittoa ja vaatteiden vaihtoa. Hikinen paita kannattaa vaihtaa ettei tule vilu, muukin vaatetus jos on tarpeeksi kastunut. Ruuan jälkeen vielä kaksi ajoa joten reissu venyi taas aika pitkälle. Vaikka päivä oli pitkä ja erittäin raskas niin  jahdista jäi oikein hyvä fiilis ja tuntui että virtaa olisi vielä riittänyt. Saalistakin siis tuli.

Kotona saunaan kunnon löylyihin niin jopas rupesi väsyttämään.

Joidenkin mielestä tämä on ihan hullun hommaa, eivät ollenkaan ymmärrä metsästystä. Mutta. Lähiruokaa parhaimmillaan ja luomuakin kaiken lisäksi.

Syysreissuja hirvimetsään

Ulkona sataa vettä, tuulee, on tosi harmaata ja märkää, onneksi saa olla kotona vaan eikä ole kiire minnekään. Viime yönä siirryttiin talviaikaan ja sen kyllä huomaa kun katsoo ikkunasta ulos. Syksyisen märkä keli.

Onneksi olen ladannut aurinkoa ja kirpeää syysilmaa jo pitkänaikaa, syksyn pimeään aikaan valmistautuen...itseasiassa monta viikonloppua on vietetty metsässä. On kerätty mustikoita, puolukoita, sieniä, syksyn tuoksuja, kuvia ja tunnelmia....

Pariin otteeseen olen myös ollut hirvimetsällä. Ajomiehenä, ei siis ase kädessä. Se onkin sellainen harrastus jota en ikipäivänä kuvitellut tekeväni. Sielläpä nyt ollaan "piireissä" mukana !
Tämän syksyn ajot ovat olleet rankkoja mutta upeita. Päivä siihen menee kokonaan, aamutuimaan lähtö ja illansuussa kotiin. Viisi ajoa päivän aikana vaihtelevan vaikeissa maastoissa, pääasiassa karseeta kivikkoa ja ryteikköä, ojien ylityksiä ( onneksi nyt on ollut tosi kuivaa ), heinikkoa joka on yhtä pitkää kuin itsekin yms. yms. Onhan sitä välillä helpompaakin maastoa, hetkisen ehkä...

<

Aamun ekassa lähdössä saa miettiä tarkkaan miten pukeutuu, maastossa kulkeminen on sen verran vaikeampaa että hiki tulee ja jos on liikaa vaatteita päällä. Eilenkin tuli pikkuhiljaa vähennettyä vaatekerroksia ja puolilta päivin oli vaihdettava kuivaa paitaa ylle. Varavaatteet kannattaa olla mukana, jos jossain ojanylityksessa saa puljut niin märissä kamppeissa ei ole kivaa. Onneksi siltä tällä kertaa vältyttiin.

Ojanylityksiä on jo tullut treenattua ja siinä on tapahtunut kehitystä.

Jouduin ostamaan itselleni elämäni ensimmäisen kompassinkin, onneksi sain hyvää opastusta sen käyttöön niin että uskalsin sinne metsään lähteä hirvien sekaan.  Eipä niitä hirviä silti paljon siellä parveile, näin kyllä yhden aika likeltäkin,  siis sen joka pääsi karkuun ja muutaman sitten raatonakin.

Tällainen löytyi matkan varrelta, oliskohan salakaato koska muuta ei löytynyt kuin koipia kasassa...

Yhden päivän saalis

Tässä kuvassa pitäisi olla läpi päässyt hirvi, taitaa olla noiden puiden seassa piilossa...

Minulle nuo eläimet eivät ole se ykkösasia vaan se ulkoilu, raikas ilma ja hyvät fiilikset mitä päivästä jää mukaan. Kieltämättä autossa istuminen hikisten äijien kanssa käy välillä nenään...

Metsässä rämpiminen on mainio treenipäivä myös kevään polkujuoksukoitokseen, tulee pitkää peekoo-lenkkiä epätasaisessa maastossa, ei pöllömpi treeni!

Puut höyryää kun aurinko rupeaa iltapäivällä lämmittämään

Päivän kruunaa vielä ruokataukokin, lämmin keitto maistuu kun on jo muutaman tunnin reippailut. Jälkkäriksi saattaa olla vaikka lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, nam.

Koko perheelle maittoi äiteen tekemät hirvilihapullat....

Nyt on sitten ensivuodeksi asetettu juoksuhaaste joka lyö laudalta kaikki aikaisemmat kisat.

Sen nimikin sanoo että "hullua puuhaa", osallistun toukokuussa NUTS polkujuoksukisaan Rukan Karhunkierroksella. En sentään ultramatkalle vaan 31 kilometrille. Siinä maastossa sekin on tarpeeksi haasteellista. Mielenkiinnolla odottelen.
Nyt pitää treenata enemmän lihaskuntoa, kaveri kertoi että ensin siellä paukkuu reidet, sitten selkä ja sitten pohkeet...siis pitää keskittyä ensin niihin.

Tiivis treenikevät siis tiedossa.