Pihahommia, suunnistusta ja jopa yksi juoksulenkki

Tämä viikko on ahkeraan tehty pihahommia, pitkästä aikaa. Ehkä tämä korona-aika näkyy juurikin siinä että pihallakin on ehtinyt puuhailla. Ei ole ollut mitään tärkeitä kisoja mihin olisi pitänyt treenata. Oikeastaan vain pari varsinaista juoksutreeniä jäi pois ja yksi lihaskuntotreeni.

Lihaskuntoa siis on tehty sitten pihalla. Olen kanniskellut pihalaattoja ja isoja katukiviä ees taas. Kärrännyt ja lapioinut. Istuttanut pensaita ja puskia. Todella kivaa hommaa pitkästä aikaa. Lopputuloksena sain kasvihuoneen kylkeen soman pienen pation, vähän se vielä on kesken. Pientä rekvisiittaa olen siihen vielä suunnitellut. Itse kasvihuoneen kimppuunkin kävin ja totesin että sen siivoamisessa meneekin enemmän aikaa. Istutuslaatikot pitää uusia joten taas kärrättiin multaa. Onneksi vielä ei ole kiire tomaatintaimien kanssa. Nyt pitää kasvihuone ensin tyhjentää että saadaan rakennettua uudet laatikot sinne.

 

Tiistaina olin  kamun kanssa suunnistamassa omatoimirasteilla. Pikkureissu taas. Meillä meni siihen 3:49:36, radan pituus oli 4.2 km ja meille tuli siitä mittaa miltei tuplaten. Reitti mentiin pääasiassa kävellen. Kaikki rastitkin lopulta löytyi, ilman kovin isoja pummeja tällä kertaa. Jälkeenpäin kuulinkin että rata oli haasteellinen. Paljon kalliota ja korkeuseroja. Ilmankos! No tulihan siitäkin sitten oikein oivallinen pk-treeni. Maasto oli todellakin aika haastavaa, hauskaa meillä taas oli ja oltiin itse tyytyväisiä reissuun. Suunnistus onkin meillä ihan jotain muuta kuin aikaa vasten juoksemista.

Rottajärvi

Lauantai kului saaressa siivoamassa mökkiä kesäkuntoon. Sunnuntaina jo teki mieli juoksemaan. Lähdin treenikamun kanssa aamulla pitkikselle ja mittaa sille tuli ihan hyvät 16,21 km ja aikaa meni 2:10:15, avg 124 bpm. Tehtiin lenkki tääällä minun maisemissani, joten suuntasin alkuun polkuja pitkin Yyteriin. Sieltä Herrainpäivien nokkaan jossa kierrettiin pieni kilsan mittainen luontopolku. Ikäväkseni tuli huomattua että koronaturistit olivat jättäneet nuotiopaikan surkeaan kuntoon. Ikinä ennen en siellä ole nähnyt moista määrää roskiakaan. Jatkettiin matkaa Karhuluodon koirarantaa pitkin kohti Mäntyluodon Kalloa. Siellä käytiin kääntymässä ja lähdettiin takaisinpäin. Loppumatka olikin sitten asfalttia. Oikein kiva lenkki taas saatiin aikaiseksi.

Herrainpäivien luontopolulta

Kallon majakka

Iltapäivällä saimmekin yllätysvieraita pienistä lapsenlapsista, joten siinäpä se sunnuntai hurahti.

Mummun kukkapenkistä kotiinviemisiä

Omatoimisuunnistusta

Suunnistus on laji joka on kiinnostanut jo muutaman vuoden. Keväisin on ollut tarjolla suunnistuskoulujakin aikuisille. No enhän ole niihin ehtinyt näiden muiden harrastusten vuoksi. Kouluaikoina joskus vuonna nolla on suunnistettu eikä se silloin mitenkään iskenyt. Muutama vuosi sitten kun olin ensimmäisen kerran MPK:n järjestämällä maastokursilla, suunnistuksen alkeita vähän kertailtiin. Kun jotenkin johkaannuin hirviporukan ajomieheksi oli ostettava ensimmäinen kompassi.

Kerran tai pari olen tainnut olla suunnistamassa maanantairasteilla. Viime keväänä kyllä olisin useamminkin käynyt mutta jostain syystä vähän pelkäsin yksin suunnistamista. Kartat on sinällään tosi tuttuja mutta kompassin käyttö on ollut vähän haastavampaa.

Preiviikin risukkoa

Eikun seuraavaa rastia kohti

Paikallinen suunnistusseura Rastikarhut on olosuhteiden pakosta, kuten varmaan moni muukin sunnistusseura, vaihtanut maanantairastit omatoimisuunnistukseksi.

Tämä onkin ollut todella hyvä juttu, yhden illan tapahtuma on rasteineen nyt miltei viikon käytettävissä ja voi käydä suunnistamassa silloin kun itselle parhaiten sopii. Saa mennä omaa vauhtia eikä kilpailla kellon kanssa.

Verkkosivujen kautta voi tulostaa itselleen kartan tai ladata se puhelimeen, kertamaksu on neljä euroa. Tuloksen voi halutessaan ilmoittaa verkkosivuille, voi myös vain ilmoittaa sen, että on käynyt suunnistamassa, eikä ole pakko aikaa kertoa.

Rieskalan rasteja

Ensimmäistä kerralla "harjoittelin" kaikkein lyhyimmän ja siis myös helpoimman radan. Hyvin sujui. Sen jälkeen olen jo kolme kertaa käynyt etsimässä rasteja. Myönnetään että pari ekaa rataa on ollut niin tutuissa maastoissa että se on ehkä senkin vuoksi ollut helppoa. Olen kuitenkin opetellut myös kompassin käyttöä ja sekin sujuu jo ihan hyvin.

Viimeksi oltiin parin kaverin kanssa maisemissa jotka ei olleetkaan ihan tuttuja, joten olikin enemmän haastetta. Kaikki olemme lajin aloittelijoita joten oli hauskaa etsiä rasteja yhdessä.

Tällä kertaa kartassa luki vaativa, mielestäni reitti ei ollut vaativa ja luulenkin että se vaativuus oli maastossa, aika märkää, ojia ja hakkuu-aukeita joissa oli ehkä haastavampaa edetä. No, maasto siis ihan tuttua huttua. Toki ensimmäisen rastin kanssa vähän törttöiltiin mutta siinäkin opittiin se, että karttaan pitää keskittyä paremmin.

Yyterin kangasmaastoa

Minä kyllä jotenkin tykkään rämpiä tuolla metsissä, polkuja ei tarvitse olla vaan sinne vaan mihin kompassi osoittaa. Todella kivaa tekemistä. Kelistä viis, eräänkin kerran rupesi satamaan jotain räpäskää ja lopulta oltiinkin aikalailla märkiä, mutta kuitenkin todella tyytyväisiä kun saatiin kaikki rastit kerättyä.

Nyt jo malttamattomana odotellaan seuraavaa kohdetta.