Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Puolikas Forssassa takana ja tyytyväinen pitää olla aikaan. Taisi olla tämän kesän ensimmäinen hellepäivä joten noin kuumassa ei vielä olekaan juostu. Auringossa kipusi asteet likemmäs 25 astetta. Koville otti, pohkeissa tuntui viimeset 5 kilsaa, ajattelin että ihan koska vaan paukkuu mutta ei onneksi, maaliin asti päästiin ja lopussa pystyin vähän kirimäänkin. Tavoitteenahan oli 6 minsaa per kilometri, se ei tosiaankaan mennyt odotusten mukaan. Loppuaika kuitenkin oli 2,13,07 siis 5 minuuttia paremmin kuin viime vuonna Forssassa. Ennätys kuitenkin jäi noin minuutin päähän. Freesinä ennen starttia Freesinä maalissa Fitnes-juomaa matkassa mukana... Juoksin kyllä ihan tasaiseen vauhtiin ja tuntui ihan hyvältä koko matkan, jalat vähän siinä lopussa varoitteli mutta imeskelin suolakurkkua aina kun sellaisen sain käteeni, kait sillä jotain vaikutusta oli. Juoksukaveri joutui keskeyttämään kramppien takia ja todennäköisesti samasta syystä oli tosi paljon keskeyttäneitä...

Kolme päivää jäljellä Forssan Suvi-iltaan. Aurinkoa ja lämmintä keliä luvassa, mieluummin saisi olla pilvistä ja viileää. Välillä on tuntunut että onko nyt treenattu tarpeeksi, aina näin loppusuoralla tulee mieleen että jospa jos...no tässä vaiheessa otetaan levon kannalta, tankkaillaan ja venytellään. Maantaina olin reippaammalla lenkillä, eilen hikisellä combatilla enkä tänäänkään malttanut olla pois poluilta. Tänään kylläkin oli ihan rauhallinen lenkki. Huomenna hieman enemmän hiilareita ja nesteitä, tankkaus illalla ja lepoa lepoa. Perjantaina pieni pyrähdys ja siinä se sitten on, kaikki tehtynä. Juoksu starttaa vasta myöhään iltapäivällä joten ruokailunkin pitää tarkkaan suunnitella. Minun ongelmani on aina/usein vatsan toiminta, sen kun saan halllintaan niin isoimmat murheet on poissa. Sitten voi vaan juosta rennosti ja toivoa että kaikki menee hyvin, pääasiallinen tavoitehan on olla maalissa ja sellaisessa kunnossa ettei tarvitse poiketa ensiaputeltassa. ( Siitäkin on kokemu...

Vietän siis lomapäivää joka ei ihan odotusten mukaan mennytkään. Sadetta ja kovaa tuulta pidellään seinien sisäpuolella. Tässäkyllä olen hieman pohdiskellut näitä elämän tosiasioita, eihän se maailmaa hetkauta jos loma kuluu sadetta pidellen. Onhan se lepoa normista hektisestä työpäivästä. Aamulla ei ole kiire herätä kun kerran sataa vettä. On aikaa pinota pyykkikasat kaappiin ja muutenkin järjestellä nurkkia, nyt on myös marjapiirakka uunissa jos vaikka saisin kahvivieraita tänään. Jos tulee suunnitelmiin muutoksia niin vien tortun huomenna työkavereiden iloksi. Työhuoneeseen on kertynyt pieni kasa kivoja trikookankaita joita pääsen aloittelemaan, pikkupaitaa ja vähän isompaakin... Viimeviikolla olin jo to-pe lomalla, lähdin vierailemaan kuopuksen luo Vaasaan. Tuli tutustuttua paikkaan noin pintapuolisesti, lenkilläkin kävin (treeniohjelman mukaan...) vaihteeksi mukava taas juosta uusissa maisemissa. En vielä ollut kotiin ehtinyt kun esikoinen soitteli ja tiedusteli olisiko mummul...