Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Juhannus oli kuinkasollakaan, aika viileää. Ei onneksi niin vetistä kun alunperin lupailtiin, juhannuspäivänä sateli tasaiseen tahtiin kokopäivän. Aatto oli miltei aurinkoinen mutta tuulinen. Vietimme juhannusta mökillä, iltaa kohden lämpötila laski niin että puolenyön aikaan oli enään 10 astetta. Tuli kuitenkin aattosaunan päälle heitettyä talviturkki mereen, toistamiseen juhannuspäivänä ja silloin olikin jo aikamoisen myrskyisää. Vesi oli kuitenkin yhtälailla märkää ja virkistävää ! Marttakin vietti ensimmäistä juhannustaan saaressa ja muutenkin olimme siellä yötä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Martta sopeutui nopsaan eikä sitä tarvinnut kauheasti vahtia, tuntui pysyvän meidän kintuissamme ihan hyvin. Pallo oli mökilläkin paras lelu, niin hyvä että sen kanssa piti leikkiä laiturillakin ja siitähän tietty seurasi aikapiankin pulahdus mereen...mies taisi pelästyä enemmän kuin koira itse... Juhannuspäivä kului leppoisasti sadetta pitäen. Kyllähän tuo keskikesän juhla si...

Lauantaipäivä kului Lattomerellä. Lattomeren ultraintervalli 8*13, Ei paskempi tapahtuma .... Tapahtuma on ollut koko ajan mielessä mutta vasta perjantaina päätin lähteä mukaan, edes yhdelle kierrokselle. Lopulta aikataulut antoi myöden kahdelle kierrokselle. Loppujen lopuksi olisi sitten ollut aikaa vaikka iltaan asti mutta jalat sanoi stop. 13 kilometrin kierrokset alkoivat aamulla klo. 9.00 ja sitten seuraava 12.00 ja sitä rataa kolmen tunnin välein aamukuuteen asti. Aamun ekassa lähdössä oli parisenkymmentä lähtijää. Olin muuten hurjan kovassa seurassa ! Viimeiseen starttiin aamukuudelta lähti vain 2 ultraajaa. Aika moni taisi tuossa kisassa menettää "ultraneitsyytensä". Suurin osa porukasta taisi juosta 5-6 kierrosta. Päivä oli jo aamulla tosi lämmin. Tarkoitus oli lähteä  hitaasti ja tottakai sitä meni vähän turhan kovaa. Ei ihan nautinnollisin juoksu. Toisen lähdön aloitin sitten kunnolla hitaammin ja se tuntuikin paremmalta vauhdilta. Kisan pointtihan on siin...

Nyt kiireesti kohti uusia tavoitteita ennenkuin jämähtää ihmettelemään mitä rupeaisi tekemään. Minä tiedän jo mitä teen tänä kesänä... Viikko Nutsin jälkeen on palauteltu ja huollettu kroppaa, lähinnä jalkoja. Keskiviikon palauttavan lenkin jälkeen pohkeiden pakotus hieman keveni. Portaat pääsee alas jo liki normiaskeleilla. Sitten oli vuorossa kehonhuoltoa venyttelyjen ja rullailujen merkeissä. Kroppa rupesi jo taipumaan kiertoon ja kaarteisiin...sunnuntaina jo kunnolla pidempää lenkkiä tasaista ja rauhallista vauhtia. suuntasin metsään joka on hieman armollisempaa jaloille. Vähän se takkusi aluksi mutta yhtäkkiä huomasin taas juoksun maistuvan rennolta ja suorastaan sanoen lennokkaalta. Ehkä siihen taas kerran vaikutti upea ympäristö, Yyterin metsäpolut ja auringonpaiste..  Mielessäni on käynyt että tämän vuoden treeniä voisi jatkaa pienillä fiilauksilla maratonillekin. Treenattu on tavoitteellisesti ja säännöllisesti. Olen punninnut eri vaihtoehtoja. Syyskuussa on ...