Maratonmietteitä

Valkovuokkoja ja Juoksijan Järki
äitienpäivälahjaksi

Juuri tuossa totesin ettei mitään ole enään tehtävissä, ainakaan kunnon suhteen. Kropan huoltamista, venyttelyä ja henkistä valmistautumista. Vatsa on jo vähän asettunut. Takareisi krinnaa edelleen mutta olen sen nyt antanut vaan olla. Jalkapohjaan pistin edellisen pitkän lenkin jälkeen jääpussia. Juoksua nuo ei haittaa ja se miltä sitten juoksun jälkeen tuntuu on sitten sen ajan murhe.

Sellainen fiilis on nyt että tämä on viimeinen maraton. Ihan jo sen vuoksi että kaikkea muutakin kivaa juoksua ja pyöräilyä voisi tehdä, lähteä extemporee juoksemaan rappusia tai ylämäkiä tai lähteä pitkälle pyöräilylle. Mutta. Kun on tuo maraton. Pitää levätä, pitää ottaa rennosti, pitää palautua ym. ym. Jos olisi menossa vaan höntsäilemään niin voisi ottaa vähän iisimmin tämän harjoittelunkin mutta tarkoitus olisi vähän parantaa edellistä aikaa.

Sunnuntaina lähdin läskipyöräilemään Yyteriin, pitkästä aikaa kunnon maastolenkkiä. Pari tuntia vierähti ja 16 km. Aivan mahtavat maastot. En kaipaa pyöräilyyn mitenkään teknisiä haasteita, Yyterin kangasmaastot ristiinrastiin kulkevine polkuineen on upeita.

Yyterin kangasmaastoa

Maanantaina tuntui että täälläkin oli ensimmäinen kesäpäivä. Aurinko paistoi ja lämpötila 16. Lähdin Martan kanssa töiden lomassa rennolle pk-lenkille.  50 min ja n.7 km. Ensimmäistä kertaa pistin jo lyhyempää trikoota jalkaan.

Tiistaina oli lämpimämpi päivä, jouduin ihan vähentämään vaatetta jo alkumatkasta. Kävin Yyterissä tekemässä mäkivetotreenin. Pari kilometriä peekoota ja 10 x 100 m. mäki ylös. Peekoolla takaisin. Ihan ok treeni.

Keskiviikkona lepopäivä. Positiivista että olisi tehnyt mieli lähteä juoksemaan.

Torstaina tein maratonvauhtisen testijuoksun. Kymppi vauhdilla 6.20 min/km. Helposti lähti alku jo alle kuuden, mutta sitten kun vauhti tasaantui, pysyi se suhtkoht hyvin siellä missä pitikin. Tunti meni aikaan 1,04. Keskisyke 145 mikä oli tuohon vauhtiin vähän yläkanttiin mutta siihen varmaan vaikutti 20 asteen lämpötila ja täysillä paistava aurinko. Lopussa rupesi vähän olemaan raskasta. Ei kyllä siltä tuntunut että maraton menisi kepeästi kipitellen. Vatsa oli edelleen outo.

Perjantaina kävin fyssarilla ja sain täsmähoitoa takareiteen. Vaiva johtuu kuulemma selästä! 

Viikonloppu nautittiin ensimmäisistä helteistä, lauantaiaamuna lähdettiin kuopuksen kanssa aamubrunssille Kalloon. Eväät reppuun ja pyörillä menoksi, meiltä on Mäntyluodon kallioille 5 km. Vaihteeksi kiva aamunaloitus, eväänä oli pannaria ja mansikkahilloa ja vähän hedelmiä. Keli helli jo heti aamusti joten kyllä kelpasi.

Kuksakaffeet ja gluteenitonta pannaria

Kallo

Sunnuntaina olikin äitienpäivä joten päivä meni jo aamusta asti jälkikasvun kanssa. 

Sunnuntai-illalla kävin tekemässä viimeisen kunnon lenkin ennen maratonia. Tunti pk-vauhtia, sillä tuli saldoksia 8 km ja keskisyke 127. Lenkki tuntui nyt ihan kevyehköltä ja vatsa kesti tuonkin hyvin vaikka kaksi päivää on juhlittu ja syöty vähän erilaisemmin kuin normaalisti. Hyvä merkki sikäli että viimeaikoina vatsa on kyllä heti oireillut pienestäkin poikkeamisesta ruokavaliossa.

Maratonin tankkaus on mietityttänyt jonkin verran. Päätin ottaa mukaan omat juomat. Tuli sen vuoksi sitten hommattua uusi juomareppu. Löysin xxl:stä Salomonin pienen juoksuliivin jossa on edessä taskut juomapulloille. Erinomainen, kävin testaamassa. Mahtuu hyvin juomat, geelit ja vielä saa vyölaukunkin jonne saa tarvittaessa enemmän kamaa. Pieni ja näppärä. Hyvä ostos, olen tuonlaista jo miettinyt aiemminkin. Usein kun lähtee pidemmälle lenkille, varsinkin kesällä tarvitsee juotavaa mukaan ja  juomarakollinen reppu tuntuu turhan isolta. 

Muutenkin lenkki tuntui nyt hyvältä, aurinko paistoi vielä illallakin lämpimästi, asteita 24. Toivotaan ettei viikon päästä olisi ihan näin lämmintä.

Ensi viikko sitten vaan tankkaillaan ja venytellään....

Olo ei oikeastaan ole kovin luottavainen.

Polkujuoksuja

Nutsiin ei ole kuin nelisen viikkoa. Siis paljonkaan ei ole enään tehtävissä, ainakaan mitään dramaattista...

Treenattu on, toivottavasti edes hieman oikeaan suuntaan. Metsässä on risteilty polkuja sinne tänne, mäkiä koitettu bongailla sen mitä täällä on löydettävissä. Onhan niitä löytynytkin. Yllättäen siis, jotenkin olen ajatellut ettei Porissa edes ole kunnon mäkiä mutta kyllähän niitä riittää ihan valikoitavaksikin. Runsaan kilometrin päässä jo löytyy Yyteristä ensimmäiset. Siellä on pari ihan mukavaakin vetopaikkaa.  Porin metsässä on hyvät maastot ja mäetkin. Ruosniemessä jo sitten vähän pidempiä.
Eihän noita voi ihan järisyttäviksi mainostaa mutta riittävät. Paremman puutteessa.
Tulin siihen päätelmään ettei ehkäpä niin nopeustreeniä tai mäkivetojakaan tarvita. Yksinkertaista mäkijuoksua niin että tottuu noihin mäkiin, ja myös alastuloon. Samoin juoksu metsässä, kapeilla ja mutkaisilla poluilla. Niillä saa painella välillä kieli keskellä suuta ettei heti ole nokillaan.

Ylös ylös..Porinmettässä

Alas ja pian takasin ylös...Jämin maastoissa

Ja taas ylös...

Pariin otteeseen olen tehnyt pitkää lenkkiä asfaltilla mutta jotenkin vaan sieltäkin huomaamatta siirtyy metsään. Metsä itsessään on ruvennut kovin houkuttamaan. Lähistöltä olen löytänyt useita uusia ja ihan tuntemattomia polkuja ja mielenkiintoisia paikkoja.
Välillä lenkille lähtö on tuottanut tuskaa ja alku ollut aika raskasta. Kun itsensä lopulta saa liikkeelle ja hetken on ollut metsässä ihaillen maisemia niin askel kummasti kevenee ja mielikin avartuu..olisikohan ne niitä endorfiinipaukkuja kenties ?
Nykyisin tulee paljon kuvattua lenkillä koska haluaa ikuistaa niitä hienoja hetkiä ja maisemia. Tunnelmatkin niistä toivoisin välittyvän.

Uudet asfalttitossut NB

Vanhat Niket

Varustepuolikin rupeaa hahmottumaan. Juomareppu on ostettu ja koekäytetty ja erittäin hyväksi todettu.  Camelbak marathon. Salomonin speedcrossit on jo kaapissa joten maastotossuja ei ole vartavasten tarvinnut ostaa. Nastakengätkin onneksi löytyy jos kelit niitä vaativat. Sykemittariin hommattu uusi patteri. Suunnittelin vielä investoivani kompressiotrikoisiin. Omat pohkeet tuntuu olevan aika kramppiherkät joten yritän sitäkin etukäteen minimoida. Ylämäet tekevät pohkeille tiukkaa.

Toivotaan että Rukalta lumet sulavat ennen Nutsia...

Yksi erittäin hyvä polkutreeni oli esikoiseni opastuksella Toukarin maastoissa. Hän ohjasti läskipyörää ja äitee hölkkäsi perässä, no välillä edelläkin. Upea maasto, todellista polkujuoksua, umpimettää ja kallioita jne. Runsaan parin tunnin lenkistä ei kilometrejä tullut kuin n, 15 joka osoitti sen että maastossa ei lujaa edetä. Lohduttavaa tavallaan. Onhan meillä Rukalla 7 tuntia aikaa, toivotaan että se riittää.

Lähdettiin ihan jostain pienestä poluntapaisesta hölkyttelemään. Kuvittelin meneväni pk-lenkille mutta läskipyörän perässä kun yritin pysyä niin ei se tainnut ihan peekoota olla. reipasta muttei liian kovaa, taisi syke nousta jo siitä kun lyhyin askelin koikkelehti polkuja myötäillen, välillä eteenpäin ja välillä sivusuunnassa ylös alas pomppien, tarkkaan sai seurata mihin tossut ohjaa. Mutta aivan mahtavat metsäfiilikset, maasto tosi haastavaa mutta sitähän nimenomaan on tulossa lisää.

Nyt viikonloppuna lähdettiin Jämille, siellä on maastot ihan kepeää ja tuttua kangaspohjaa mutta mäkiä löytyy harjun molemmin puolin. Tunnin verran siellä rennosti kierreltiin ja löydettiinkin sitten muutama hyvä mäkivetopaikka. Taktiikkamme oli kävellä mäet ylös ja hölkytellä alas. Viiden kerran jäleen vaihdettiin paikkaa ja taas samanlaista. Kävellen ylösmeno ottaa makeasti pohkeisiin ja hölkäten ylösmeno taas tuntui reisissä. Siis jos Rukalla todennäköisesti kävellään mäet koska ne saattaa olla hieman mahtavempia kuin täällä etelässä, niin..pohkeet tulevat olemaan erittäin kovilla.

Tänään olinkin vaihteeksi pyöräilemässä, eilisen mäkijuoksun jälkeen sopivaa paluttavaa. Parituntia ja n. 35 km. Huomenna taas tiedossa juoksua, rentoa peekoota ja sitä seuraavaksi taas pidempää mäkitunnustelua Ruosniemessä.

Näillä lähdetään Nutsia valloittamaan