Siirry pääsisältöön

Barcelona Vol. 2

Lokakuun pitäisi olla Barcelonassa sateisin kuukausi mutta lomamme aikana ei sitten satanut tippaakaan. Lämpötila huiteli päivittäin 25:ssä asteessa. Lämpöä ja aurinkoa siis riitti joka päivälle.


Oltiin etukäteen katseltu sopiva pyöränvuokrauspiste ja lähdettiin sitten aamulla etsimään sellaista, joku tiesi sanoa että niitä on siellä keskustan liepeillä useitakin. Suunnitelmamme olisi pyöräillä rannalle. Fillareita ei nyt sitten löydettykään joten hypättiin taas metroon. Metro oli minulle uusi kokemus ja taas ilman tytärtä olisi ollut hieman ehkä hukassa. Metrolinjoja ja -asemia oli ristiin rastiin aikalailla. Tosin kun luotti siihen että toinen tietää minne ollaan menossa, milloin ja miten ja sekin vielä että päästään takaisin, aiheutti sen että itse ei niin tarkkaan niitä metrokarttoja tutkinutkaan. Kyllä ne silti tutuiksi tulivat, paljon liikuttiin metrolla. Se oli nopeaa ja edullista.

Rannalle päästiin ja vallattiin kaksi rantatuolia, niistä kyllä käytiin jossain vaiheessa velkomassa 10 euroa kipale. Tyhmiä turisteja kun ei etukäteen selvittäneet hintoja. Tuli ainakin käytyä Välimeressä uimassa, tosi suolaista vettä ja jo metrin rannasta oli niin syvää ettei jalat yltänyt pohjaan. Yyterissä on hieman toisin. Aallot olivat melkoiset. Makoiltiin sitten auringossa ainakin sen vuokratuolin hinnan verran, ettei ihan turhaan mennyt rahat.

Rannalta kun lähdettiin takaisinpäin niin jo rupesi niitä pyörävuokraamojakin löytymään. Kierreltiin pitkin kujia ja ihasteltiin puistoja ja rakennuksia ja  tutustuttiin taas pariin kirkkoon. 

Parc de la Ciutadellan suihkulähde Gran Cascada

Kuva Kaisan

Lammelle pääsi soutelemaan lintujen keskelle

Katalonian parlamenttitalo

Sunnuntaina vaihdettiin hotellia.

Ennen sitä käytiin vielä tsekkaamassa lähistöllä sijaitseva puutarha, Parc del Laberint d´horta. Horta Labyrinth, Barcelonan vanhin puutarha-museo. Siellä sijaitsee sypresseistä koottu labyrintti. Ihan ei sentään eksytty sinne. Mahtava paikka jonka miltei vahingossa taas löytyi.

Mielenkiintoinen oli myös matka Montjuïc-puistoon. Käveltyä tuli taas oikein kunnolla, pidemmän kaavan mukaisesti.

Pienen ylimääräisen kierroksen jälkeen oli pakko pysähtyä ensimmäiseen pubiin vessaan ja yhden pysähdyksen taktiikalla  nautittiin tapaksia ja sangriaa. Sen jälkeen pystyi taas jatkamaan matkaa.


Labyrintti

Kuva Kaisan

Kuva Kaisan

Kuva Kaisan




Vahingossa eteemme sattui myös portti hautausmaalle. Montjuïc Cemetery. Meinattiin että käydään nyt sitäkin katsomassa ja paikka osoittautuikin aika mahtavaksi. Ällistyksemme huomasimme että hautapaikkoja oli kuudessa kerroksessa ja niitä kivimuureja riitti ja riitti. Ihan kuin pieni kylä. Jälkeenpäin kun asiaa tutkailtiin niin paikka osoittautui yli 50 hehtaarin laajuiseksi, jonkin verran sukuhautoja siis. Paikka on alunperin perustettu 1800-luvulla. Se on paikka johon seuraavalla reissulla pitää tutustua uudestaan. Sieltä lähdettiin jatkamaan matkaa, oli tosi lämmin päivä joten onneksemme löysimme paikallistenkin suosiman näköalapaikan josta sai kylmää juotavaa. Istuskeltiin siellä hetken ennen kuin taas jatkoimme matkaa.



Pieni hengähdystauko























Illan päätteeksi vielä virkistävä
 pulahdus hotellin kattoterassilla



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...