Kevään ekassa lappukisassa sopivasti kulttuuria ja rantaryynäystä

Kylmät kelit ovat edelleen jatkuneet. Olen odottanut parempia aamuja jotta arvaisin lähteä töihin fillarilla. Mutta sitä odotellessa saattaa tulla jo juhannuskin, niin olihan sitä sitten aloitettava työmatkapyöräilykin tältä vuodelta. Talvisäilöön jo kertaalleen laitetut talvibibsitkin piti kaivaa esiin.

Räpsöö run oli odotetusti aivan ihana kisa. Pieni ja symppis. Osallistujia oli n. 70, mukaanlukien kävelijät ja lapset. Meren äärellä tietenkin aina tuulee, onneksi aurinko paistoi ja lämmitti. Taas oli vähän liikaa vaatteita päällä. Kuuden kilsan kulttuurikierros lähti Siikarannan leirintäalueelta, oli soratietä ja metsäpolkua, takarannan rantakivikkoa ja pyöräteitä. 

Reposaaren takarannalta pääsee Lontoon uimarannalle

Kääntöpaikka kiersi Merimestan edustalla olevan pienen majakan

Merimestan kautta käytiin kääntymässä ja jatkettiin satamapuiston kautta takaisin leirintäalueelle. Osa jäi siinä maaliin ja siitä jatkui sitten vielä 4 kilsan rantaryynäys. Se oli todella nimensä mukaista, pientä metsäpolkua, juurakkoa ja kivikkoa. Ihan oikeaa polkujuoksua, ennen maaliin pääsyä oli vielä pätkä pyörätietä. Oltiin juoksuporukalla varattu mökki ja rantasauna joten kisa sai arvoisensa päätöksen. Saunan lauteilta oli upeat merinäköalat. Tein pienen pummin matkalla. Olin liikaa omissa ajatuksissani ja menin siinä vähän lankaan kun oli liian tutut reitit. Siihen meni muutama minuutti. No onneksi olin liikkeellä ihan sillä mielellä että juostaan rennosti, fiiliksillä ja niin että on hyvä olo. Loppuaika oli 1:07:03, 10.27 km ja sykkeet 148/162.

Tästä sukellettiin rantaryynäyksen reitille

Reitti kiersi saaren ympäri

Näkymä rantasaunalta merelle

Maanantaina jätin vielä pyörän kotiin verstaalle, sillä miltei suoraan töistä oli aikomus mennä yhteislenkille juoksemaan.

Porin Ladun järjestämä polkujuoksulenkki oli tällä kertaa Ulvilan Massin maastoissa. Sieltä löytyy mäkiä toisensa perään, sellaisia sopivan pitkiäkin vielä. Mukana oli 12 juoksijaa. Näillä yhteislenkeillä on vauhti rauhallinen, kaikki siis pysyvät hyvin mukana. Minulle vauhti oli  tällä kertaa aivan sopivaa. Massin maastot on aikalailla teknisempiä kuin Yyterin neulaspolut. Niillä saa sykkeen äkkiä tappiin. Juurakkoa ja kivikkoa riitti. Hyvä lenkki. 59:15, 7.3 km avg 143 bpm.

Tiistai ja keskiviikko työmatkapyöräilyä. Aamulla oli kyllä vilpoista, toisena aamuna jopa satelikin vähän. Mutta hyvä fiilis pyöräilyn jälkeen jo aamulla. Töistä lähtiessä kiersin vähän ylimääräistäkin lenkkiä. Tällaisiin päiviin ei muuta aktiviteettia oikein mahdu. Korkeintaan rullailua ja pitkiä venyttelyjä. Pariin päivään kertyi työmatkapyöräilyä 76.9 km.

Rantaryynäri tyytyväisenä suoritukseensa

Torstaina töiden jälkeen kuntosalille tunniksi. Perjantaina kilsan uinti ennen töitä. Sunnuntaina sopivan palauttava lenkki maantiefillarilla. Yhteislenkki TriBabesin kanssa, tuuli oli aivan jäätävän kovaa, ei onneksi jäätävän kylmää. Hyvä lenkki, 55 kilsaa.

Räpsöö Run, juoksukisa saaristolaismaisemissa

Reposaarihan oli se paikka "vaiks kui kaukan ja iha outoi ihmisii." Joten juoksukilpailu saarella on todellakin aivan uniikki mahdollisuus lähteä haistelemaan merimaisemaa ja vaikka haaveilemaan pidemmästäkin vierailusta siellä. Kisana Räpsöö Run on kaikille sopiva rento juoksutapahtuma. Juuri  sellainen pieni kyläkisa jossa pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan kuin jossain massatapahtumissa. Kyseinen kisa on ollut hetken tauolla, nyt sille on onneksi löytynyt uusi järjestäjä. Edellisestä lappujuoksustani Räpsöössä onkin jo muutama vuosi aikaa. Kisa on viikon päästä, 14.5. Minulle se onkin kevään ensimmäinen lappukisa. Jostainhan kisakausi pitää aloittaa ja tämä on juuri sopiva tähän kohtaan. Yllä oleva kuva on Siikaranta Campingin kallioilta.

Räpsöö Runissa ovat matkatkin sopusuhtaista, kuuden kilsan kulttuuripläjäys tai 10 kilsan kilpasarja, jossa kulttuurikierrokseen lisätään vielä tovi rantojen rymyämistä. Lapsillekin löytyy oma matkansa.  

Tämä kuva onkin vuodelta nakki ja jotain...

Reittiin mahtuu siis metsätietä, polkuja, soratietä ja ehkä jokin ihan pieni asfalttipätkäkin. Luulisin että mukaan voisi mahtua myös kallioita ja pyöreitä, meren muovaamia rantakiviä. Kierroksella luvataan näkyvän myös kaikki saaren parhaimmat nähtävyydet. Mikäli et tunne paikkaa entuudestaan, tiedoksi että iso osa reittiä kulkee merenrantoja mukaellen. Joten merimaisemat on taattu. Sarjoja löytyy miehille, naisille, lapsille ja jopa originaaleille paikallisille. Siihen sarjaan voi ilmoittautua myös ne jotka tuntuvat henkisesti kuuluvan kyseiselle saarelle.

Räpsöö Run lähtee tänä vuonna Siikarannan leirintäalueelta. Mikäli et ikinä ole käynyt Reposaarella tai Siikarannan leirintäalueella, suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä. Siikarannalla voipi käydä vaikka vaan kaffeella tai jätskillä, tai nauttimassa merimaisemista upeilla kallioilla. Paikka on ihan miltei jo vakio pysähdyspaikka fillarireissuilla.

Juoksukilometrejä on hiljalleen kertynyt. Huhtikuussa sain kasaan 50 kilsaa. Olen pyrkinyt maltilla lisäämään matkaa. Enemmän on pyöräilty ja uitu ja käyty salilla. Tämän viikon maanantaina juoksulenkki Porin metsässä, 1:02:36, 8 km , avg 130 bpm. Sitä ei ainakaan polkujuoksuksi lasketa, sillä polut on päällystetty sepelillä. Onhan se sitten helppoa baanaa mutta ei ollenkaan saa kiksejä siitä että juoksee kovalla sepelillä keskellä metsää. Tiistaina runsaan tunnin salitreeni ja keskiviikkona jo kunnon maasto- ja polkujuoksua Yyterissä. 1:19, 9.6 km avg 143 bpm. Pori Trail Runners aloitti taas yhteislenkit. Yyterissä oli 12 juoksijaa. Kiva lenkki, ihan reipasta vauhtia mutta sopivaa kyllä. 

Pori Trail Runnersin yhteislenkki Yyterissä

Torstaina olin kuitenkin aika väsynyt edellisen päivän juoksusta joten jätin rapputreenin väliin ja pidin lepopäivän. Olen saanut jossain välissä myös akillesjänteeni jotenkin nutturalle. Olen sitä vähän lepuuttanut. Nyt kyllä luin että vaivaa ei enään hoideta levolla vaan liikkumalla ! Olen aina ajatellut että pohkeenit olisivat tarpeeksi vahvat, nyt kuitenkin olin ymmärtäväni että niitä pitäisi ruveta vahvistamaan. Ihan järkeen käypää.

Viikko on ollut aika aurinkoinen mutta todellakin kylmä. Kovin odotan että kelit muuttuisivat edes vähän lämpimämmiksi. Loppuviikolla oli kaikenlaista muuta puuhaa joten liikunnat jäi vähiin, sunnuntaina onneksi jo tarkeni vähän puuhastella pihallakin.

Yyterin lietteiden pitkospuut ovat hyvässä juoksukunnossa

Lappujuoksua Räpsöössä

Räpsöö Run. Pieni kylätapahtuma ilman ajanottoa ja virallisia tuloksia. Matkana 5 tai 10 kilometriä.

Olin mukana jo neljännen kerran. Tällä kertaa oli lähtöpaikkaa hieman muutettu eri paikkaan, maali oli samassa paikkaa kuin ennenkin, sama reitti joka on vaihteleva ja hyvä. Soratietä, hiekkatietä, pieniä polkuja ja ihan pikkaisen asfalttiakin. Maisemat tietenkin upeat kun Reposaaressa ollaan.

Ehkä tunnelma hieman kärsi edellisiin vuosiin nähden varsinkin lähdön kohdalla. Rannassa oltiin jotenkin enemmän keskeisellä paikalla, nyt alkuhömpät olivat Reposaari-talon pihalla. Entinen Reposaaren ala-aste, sorapiha jossa lämmittelynä kiva alkujumppa, mikä oli ihan yhtä hyvä kuin ennenkin, mainio ja pirteä vetäjä!

Tapahtuma oli pienellä porukalla järjestetty mutta sai kyllä kiitosta, kaikki tarvittava oli varmaan huomioitu. Kannustustakin oli matkan varrella ihan mukavasti, pieniä koltiaisia myöten.

Hintaan kuului sauna ja ruokailu jos halusi. Tällä kertaa en halunnut sillä meillä oli oma ryhmä koossa ja saunottiin yhden juoksukaverin pihasaunassa. Mahtavien löylyjen jälkeen sai siirtyä suoraan ruokapöytään joka oli katettu ihanaan puutarhaan. Miljöö oli kyllä niin perusräpsööläistä kuin vain voi, upeaa. Ilmassa oli ihan kesäjuhlan tunnelmia...

Olin ajatellut juoksevani ihan rennosti fiiliksillä, alkuun lähdinkin ihan varovasti kuunnellen miltä tuntuu. Juoksut on viime aikoina olleet lyhyitä ja letkeitä, ei siis mitään vauhtitreenejä. En vilkuillut mittaria matkan varrella. Seura kuitenkin imaisi mukanaan joten ihan reipasta menoa mentiin. Lämmintä oli edelleen vaikka syyskuu on menossa. Lämpötila huiteli kahdessakympissä, ei pahemmin tuullut kuin paikoitellen jossain rantaosuuksilla. Onneksi ei ihan aurinko paahtanut. Ekan kiepin aika oli n. 29 minuuttia, pieni kulaus vettä juomapisteeltä ja toiselle kierrokselle.  Luulen menneeni aika tasaista vauhtia, keskisyke 153. Kokonaismatkaksi mittarin mukaan tuli 10,2 km ja aika oli tosi hyvä, olin ihan yllättynyt vaikken edes piiskannut itsestäni kaikkea, loppuaika 58.41 ja  keskivauhti oli 5.45.

Pieni loppukirikin irtosi
kuva Maikku

Ensi talvikin sitten treenataan mahtavassa porukassa. Lähdin mukaan Treenitehtaan valmennukseen, onpahan taas puuhaa koko talveksi. Mitään varsinaista tavoitetta nyt ei ole, vielä. Suunnitelmissa pari vähän pidempää kisaa ensi kesälle mutta niitäkään ei ole vielä lukkoon lyöty.

Koitetaan vähän saada vauhtia juoksuun ja voimaa kroppaan.

Se on ainakin varmaa että seuraavat 9 kk taas treenataan tavoitteellisesti ja tosi mahtavassa porukassa. Uskon että edessä on monta hauskaa hetkeä.

Räpsöö Run

Himostraililta on hyvin palauduttu, joten nyt olisi vielä tovi täsmätreeniä Tampereen maratonille. Viime viikolla on tehty peekoota ja myös tasavauhtista veekoota. Vähän  mäkivetoja ja muuta normisettiä. Sunnuntaina tein illemmalla pitkän lenkin, 2.5 tuntia 18 km. Mietin että pitäiskö juosta maratonia ajatellen asfaltilla, vai säästelisikö jalkoja ja menisi maastoon. No, päädyin metsäreitin kautta Yyteriin ja pitkästä aikaa pitkospuita pitkin Selkämeren kansallispuistoon. Ihana alusta jaloille nuo pitkospuut. Huomaamatta rupesi kilometrit vilistämään...

Maanantaina lähdin viettämään työkamun kanssa laatuaikaa metsään. Mukaan kaffetta ja evästä ja mustikkaämpärit! Hieno iltapäiväreissu, tosi lämmin ja aurinkoinen keli, mustikkasaaliskin oli runsas.

Tiistaina oli heti aamuksi sovittu vetotreeni. 5 x 4 minuuttia. No, lopulta se olikin 7 x 400 metriä. Valkku kellotti stadionilla, Tuntui vähän hurjalta mutta lopulta treeni olikin oikein hyvä, helposti meni kierros alle kahden minuutin. Paras oli 1,38 ja viimeinen jo vähän rennommin 1,51. 

Illalla töiden jälkeen pitkästä aikaa salille. Uusi tuttavuus, highroller. Hyvä tunti, vähän erilailla sai kroppaa rullailtua kun rullassa oli jalat...

Torstaina tunnin pk. Nihkeetä oli lähtö mutta taas kerran hieno lenkki, olisi painellut vaikka kuinka kauan. Maraton olisikin leppoisaa jos menisi sen 135 sykkeellä....

Perjantaina lepoa ja lauantaina Räpsöö Run. Reipas 10 km.

Keli oli mahtava,aurinkoinen ja tyyni, siis aikalailla lämmintä. Tapahtuma on pieni ns. kyläkisa, vähän retroa kun numerolaputkin oli tosivanhoja kankaisia, olisiko ollut jotain lasten vanhoja hiihtokisojen lappuja. Hienoja, itse sai valita numeronsakin ! Osallistujia tänä vuonna oli viitisenkymmentä, vähän vähemmän kuin viimevuonna mutta hyvin pääsi tunnelmaan. Hyvän alkulämmittelyn jälkeen startattiin kohti Reposaaren rantoja. Reitti oli monipuolinen sekä maisemiltaan että alustaltaan. Reitti kulki pääasiassa pitkin soratietä, neulaspolkua, pururataa..kierrettin saari, takarannalta Junnilan kautta urheilukentän takaa venesatamaan ja puistobulevardia pitkin maaliin. Vitosen matka juostiin kahteen kertaan.

Alkulämmittelyä

Lennokkaasti maalissa

Olin mukana treenitehtaan pienessä porukassa, en oikeastaan tiedä oliko kaikki entisiä vai nykyisiä treenaajia mutta jokatapauksessa kiva ryhmä. Tavoite oli juosta kymppi noin tuntiin. Mun ajaksi tuli 58.41.

Maalissa oli tarjolla pientä purtavaa ja sitten pääsi saunaan. Tänäkin vuonna päästiin ihan paikallisen asukkaan pihasaunaan vierailulle. Aivan järjettömän hienoa, tuli löylyteltyä ehkä hieman liian kipakasti tuollaisen juoksun jälkeen sillä meinasi ihan happi loppua, pikku vilvoittelu pihalla ja reilusti juotavaa niin johan olo koheni. Saunottelun jälkeen oli tarjolla soppalounas.

Vähän palauttavaa liikuntaa vielä illemmalla kun Martalla oli koiratreffit ja käytiin sitten rannalla kisailemassa. Tai siis koirat kisaili, itselle tuli hyvää palauttavaa kävelyä.

Martta ja Sulo

Päivän kymppi ei ollut ihan paha vaikka reippaasti tuli paineltua, mutta olo juoksun jälkeen, vielä illallakin, aika naatti. Paukkuja olisi ehkä riittänyt kovempaankiin menoon ! Hyvät fiilikset jäi tapahtumasta kokonaisuudessaan. Sunnuntaina pitkä parin tunnin pk-lenkki. 16 km tuli saldoksi, pari viimeistä kilometriä piti mennä hieman reippaammin ja myöhemmin kun katsoin aikoja niin ne oli jopa 5.33-5.38. Kyllä siis irtosi !

Tänään myös kävimme pistämässä kesämökkiä talviteloille. Tuntuu että mökkikausi tänä vuonna loppui ennenkuin edes kunnolla alkoikaan. Eipä siellä ole ehditty paljonkaan käydä, kieltämättä mun juoksukisat on osaltaan verottanut mutta kesäkelitkään ei ole olleet kovin suotuisat.

Toivotaan että siellä vielä syksyn mittaan päästään viettämään aikaa.

Syksyisiä kelejä saaressakin

Tampere maraton lähenee. Kaksi viikkoa vielä pitäisi treenata. Kalenterissa on muutamat harjoitukset jäljellä. Vähän on sellaiset fiilikset että onko taas tarpeeksi juostu ja harjoiteltu..ne nyt varmaan kuuluu asiaan tollaiset epäilyt. Kyllä tässä koko kesä on säännöllisesti treenattu. Siis erittäin tavoitteellisestikin vielä !

Vaara lähestyy...

Juuri luin että  Vaarojen maratonilla mun matkalla on nousua 1340 m. Rukalla oli vaan vaatimattomat 477 m.
Tähän asti olen ollut aika rauhallisin mielin koko kilpailuun. Nyt tuli ensimmäisiä perhosia vattanpohjaan...olihan niitä hetken silloinkin kun pistin ilmon matkaan.

Tänään kävin fyssarilla vähän avaamassa etureisiä, ne olikin hemmetti tositukossa ja kyllä tuntui, enpä taas mennyt turhanpäiten ! Piti vaan saada niihin vähän rentoutta, käyn myös ennen reissuun lähtöä teippaamassa polvensivut, viimeksi oli niiden kanssa loppumatkasta sen verran vaikeuksia että nyt koitan ennakoida vastaavan tilanteen. Ukkovarpaankynnetkin on vielä tallella kun en ole uskaltanut nypätä irti....kohta putoo.

Näin viimemetreillä tulee helposti tunne ettei ole treenannut tarpeeksi ja sitten ehkä liikaa revittelee. Olen suhtkoht tyytyväinen omiin treeneihin, juostu on. Mäkisessä maastossa olisi pitänyt ehkä käydä enemmän mutta kun nämä omat huudit on aika tasaista niin...no poluilla on käyty ainakin. Uudet tossut on sisäänajettu ja hyviksi todettu.

Samoin Inovin juoksusadetakki, se testattiin lauantaina Räpsöö Runissa. Ekan viiden kilsan aikana tuli tasaiseen vettä ja kahdesti oikein kunnon rankka kuuro. Ei ollut siis turha ostos.
Räpsöö Run on pieni tapahtuma joka järjestettiin nyt toista kertaa, Reposaaressa. Tänä vuonna osallistujia oli n. 80. Matkoina 5 tai 10 kilsaa. Me juostiin kaksi kierrosta eli 10 km. Vauhti oli ihan rentoa, ei mitään enkkoja lähetty rikkomaan. Lopussa kyllä puristettiin hurja loppukiri jotta saatiin palkeetkin paukkumaan. Oli tosiaan hienoa juosta vaihteeksi vesisateessa, hapekas keli ja varusteetkin oli sen mukaiset joten hyvältä tuntui. Kisan päätteeksi päästiin saunomaan ja maukkaalle lohisopalle sen päälle. Niin ja räpsöön saaristolaislimppu kainaloon.

Sateinen ja harmaa keli

Lämmittelyä ennen starttia

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Retrot numerolaput

Vesisade jatkui aika reippaana seuraavan yön ja aamun joten suunnittelemani pitkä polkujuoksu Joutsijärvelle ei sitten innostanut tarpeeksi. Lähdin illalla sitten kotinurkilta mettälenkille. Esikoispoikani lähti mukaan opastamaan hyvää polkureittiä. Ajatus oli reippaasti yli 20 km mutta se typistyi vaan kahdeksikymmeneksi kilometriksi. Keskivauhti oli 7,25 ja vaikka vauhti ei tuon mukaan ollut kova niin tuolla maastossa se oli kyllä ihan reipas vauhti. Miltei 2,5 tuntia.Keli oli taas mitä upein, sateisen päivän jälkeen raikas ja hapekas vaikkakin paikoin märkää ja mutaista. Mutta tämähän oli nimenomaan sitä polkujuoksua.

Lähdimme matkaan Yyterin kulmilta, mukailtiin Yyterinpiikin polkua, Preiviiki-Yyterin luontoreittiä, välillä kapeaa mutaista ja märkää  ja välillä neulaspolkuja, pitkin pellonreunoja ja sorateitäkin vähän. Polkuja tuolla maastossa risteilee niin pitkinpoikin että ilman opasta kyllä löytäisi itsensä ihan muualta kuin pitäisi..

Lenkin ajankohta taisi olla liian myöhäinen kun unta sai odotella pitkään, kroppa tais jäädä kierroksille.

No joo, Kolilla saa ylämäet kävellä....se vähän helpottaa 😆

Maastojuoksukisoja

Reposaaressa järjestettiin tänä kesänä ensimmäinen juoksutapahtuma, Räpsöö Run. Toivottavasti se saa jatkoa vielä moneen kertaan, sillä tapahtuma oli oikein kiva. Matkoina 5 ja 10, ei virallista ajanottoa eikä sijoituksia. Erittäin hyvin onnistuneet järjestelyt vaikka runsas osallistujamäärä taisi yllättää järjestäjät.
Kelikin sattui taas kerran olemaan oikein upean aurinkoinen vaikka aamulla vielä sääennusteet lupasivat ukkosmyrskyjä!
Vähän etukäteen jännitti minuakin kun miltei kotimaisemissa osallistui tällaiseen kisaan, sitten onneksi tajusin että tämähän on ihan normi reipas lenkki, ei ole tarkoitus juosta kieli vyön alla. Hyvä valmistelulenkki Jämille, ajaksi sain hieman alle tunnin joten olen oikein tyytyväinen.
Juoksijat saivat mukavasti pientä naposteltavaa maalissa, saunaan pääsi ja ruokailukin oli erittäin runsas ja maukas, sen tarjosi Merry Monk. Suosittelen.
Reitti oli vaihteleva maisemaltaan ja maastoltaan, vitosen kiekka mentiin kahteen kertaan. Vähäisen asfalttiosuuden lisäksi oli soraa, hiekkaa ja metsäpolkuja...sekä upeita merimaisemia.

 

Mainio tapahtuma kaikenkaikkiaan, tällaisia ei näillä nurkin montakaan ole. Varsinkaan tällaisia joihin uskaltaa lähteä vasta-alkajakin. Ei se aika aina ole pääasia vaan se että uskaltaa lähteä mukaan tällaisiin tapahtumiin. Silloin ehkä saattaa juoksukärpänen lopullisesti puraista niin että osallistuu uudestaankin. Tapahtumissa saa aina erilaisen fiiliksen itselleen, voittajafiiliksen !

Tämä juoksu oli siis sopivasti noin viikon ennen Jämin kisaa. Hyvä treeni. Viimeinen viikko oli työreissusta johtuen lepoa, torstaina kävin vajaan tunnin reippaalla lenkillä, vähän mäkiä mukaellen..

Jämi21 oli sitten lauantaina, startti klo 11.00. Yllättävien syyskelien vuoksi kävi taas niin että aurinko paistoi, lämpöä noin 19-20 astetta. Erinomainen päivä, metsän siimeksessä oli suhtkoht sopivaa.

Viimeksi juoksin täällä pari vuotta sitten ja nyt kyllä kulki paljon paremmin. Aika parani vain muutamalla minuutilla mutta emme kaverin kanssa lähteneet edes sillä mielellä että saataisiin huippuaikoja. Nyt nämä mäet eivät olleet lainkaan niin hurjia ja raskaita kuin viimekerralla. Taisi tällä kertaa olla tarpeeksi energiaa tossuissa...huolehdin kyllä tarkkaan siitä että tuli otettua geelit tasaisin väliajoin.

Nousut ja laskut olivat kieltämättä vaikuttavia, muutamaan otteeseen kiltisti käveltiin ylämäessä. Korkein nousu oli 800 metriä. Eikä ne jyrkät alamäetkään ole mielestäni helppoja juosta.

Huoltopisteitä oli sopivasti neljässä kohtaa. Viime kerrallaha ostin täältä salomonin speedcrossit, niillä oli hyvä juosta. Nyt myös kokeilin kompressiosäärystimiä, eivät haitanneet juoksua eikä myöskään pohkeet krampanneet. Sitä vähän etukäteen pelkäsin noiden mäkinousujen vuoksi.
Vaikka vauhti ei ollut ihan hurja niin maastosta johtuen on jalat olleet pari päivää aika juntturassa, lähinnä takareidet ja kankutkin hieman.

Aika oli siis 2.26.47 matkana 21 km. Siis ei mitään ennätyksiä. Eikä ollut tarkoituskaan.Tavoite saavutettiin jo sillä että oli mukava juoksu, hyvä olo jälkeenpäin.

Siruunapaidat

Kyllä tuo mäkinen maasto sen verran vaikutti että aika naatti oli kun kotiin pääsin. Uni maittoi. Vaihteeksi sai aamullakin nukkua pitkään.

Pienellä palauttavalla kävelyllä käytiin perheen kanssa.Iltapäivällä pistettiin mökkiä talviteloille. Siellä ei välttämättä kovin enään ehdi käydä ennen talvea. Nämä viikonloput on kaikenlaista muuta puuhaa täynnä.

 

Tulihan Vaasassakin piipahdettua työreissussa. Kuopuskin pääsi iltarientoihin mukaan. Kun nyt sattuu asumaan tällä hetkellä Vaasassa...Hohtokeilausta ja iltapalaa Amarillossa...

Jälkkärijätski

Havtornet

Ensiviikonloppuna tiedossa tyttöjen viikonloppu Tikkakoskella.