Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle. 

Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään.

Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti.

Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan.

Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin oli pienelle tyttärelleni aikanaan tärkeä oppi, miten vasaralla lyödään nauloja niin ettei puu halkea. Alunperin hän oli kirvesmies ammatiltaan. Kaikista lapsistani on tullut omatoimisia ja näppäriä käsistään. Tuffa on heille näyttänyt mallia että itse voi tehdä kaikkea ja oppia omasta tekemisestään.

Välillä tuntuu että jääräpäisesti vaan tekevät ihan itse.

Taidan olla isääni tullut siinä etten halua kenenkään kanssa riidellä, mieluummin vältän sellaisia tilanteita jos vain voin. Hän oli rauhallinen eikä tainnut ikinä suuttua vaikka varmaan aihetta olisi aikanaan ollut ihan riittämiin. Hän myös oli aina valmis auttamaan.

Viime hetkiin asti hän korjasi ja rakensi kaikkea. Isällä oli kuusi lastenlasta ja kolme pientä lapsenlapsenlasta jotka olivat hänelle erityisen tärkeitä. Samoin meidän pieni koiramme Martta, sheltti.

Elämä jatkuu ja varmaan isä tulee mieleen päivittäin. Varsinkin kun tulee kesä ja ruvetaan käymään mökillä jonka naapurissa on myös äidin ja isän mökki.

Meri ja veneily ja kalastus olivat hänelle niitä tärkeitä asioita joten  niistä aina varmaan tulee isä mieleen. Meren rannalla on myös mökki ja kotikin korkeintaan kilometrin päässä merestä.

Isäni luki myös blogiani.

Tästä syystä jäi osallistumatta kevään ensimmäiseen juoksukisaan, johon olin jo menossa eli karhuviestiin. Päivä oli mahtava juoksuun, aurinkoinen ja lämmin, mutta kaunis muisto myös muuten tälle suruisalle päivälle.

Lauantaina aamulenkki tulikin tehtyä ihan rauhallisesti kävellen koiran kanssa, merenrannalla. Ei edes tehnyt oikeastaan mieli juosta. Sunnuntaikin meni vähän samoissa fiiliksissä.

Viikolla tuli treenattua nelisen tuntia. Uimassa pari kertaa ja juoksua 15  km.