Aurinkoinen retkipäivä Kalviikin luontopolulla

Helmikuun luontopolkuhaaste patikoitiin eräänä maanantaina. Päivät on sen verran pidentyneet että kun iltapäivällä pääsi matkaan niin hyvin ehti valoisaan aikaan poiskin poluilta.

Nyt suuntana oli Noormarkussa Kalviikin luontopolku. Ei pitkä, n.2,5 km mutta arkipäivänä sopivan mittainen.

Heti ensivaikutelma vaikutti hyvältä ja mielenkiintoiselta, hyvin varustettu metsästysmaja jossa voisi joku kerta viettää enemmänkin aikaa. Kuivia puita puuvarasto täynnä. Ovensuussa oli tiedote miten majalla käyttäydytään ja vapaaehtoisesti voi maksaa kympin käyttömaksun ja siinä oli myös tilinumero. 

Tällä kertaa ei ollut grillimakkaraa mukana joten  vain ihasteltiin paikan runsasta varustelua ja juotiin kahvit ja syötiin eväsleivät ja sitten suunnattiin luontopolulle. 

Alku oli todella märkää, suopursujen valtaamalla alueella luikersi kapea polku ja todellakin piti katsoa mihin askeleensa asettaa ettei kengät kastuisi. Onneksi oli kuitenkin vedenpitävät maiharit jalassa, muuten olisi sukat olleet todella märät.

Kun päästiin vähän eteenpäin ja polkukin nousi jo hieman ylemmäs  kalliolle oli maastokin ihan kuivaa. Ympäristö oli mukavan kivistä ja kalliosta, metsäpohja jäkälän peitossa. Koko perheen reissuun ehkä liian teknistä ja haastavaa, meille oikein passelia.

Vanha kivipyykki

Päivä oli aurinkoinen joten luontopolku kyllä oli todella upea. Jossain vaiheessa vastaan tuli luontotorni jossa tietenkin piti käydä ihastelemassa maisemia. Pieni torni mutta korkea, vähän hirvitti sinne kiivetä mutta kyllä kannatti. Takaisin tullessa tornin juurella syötiin taas retkieväitä.

Polun varteen oleviin opaskyltteihin oli panostettu

Reitti oli kivasti ns. ympyräreitti ja kun  päästiin takaisin lähtöpaikkaan kiivettiin sielläkin tutkailemaan maisemia korkealla kiven päällä sijaitsevaan vähän pienempään tähystystorniin.

Yllättävän kivoja ja mielenkiintoisia paikkoja lähialueilta löytyykin.

Varsinaiseen patikoimiseen meni aikaa 1.40 min ja matkaa ei tullut kuin kolmisen kilometriä. Mutta pääasiahan on matkasta ja maisemista nauttiminen, sekä myös hyvistä eväistä.

Pinkjärven luontopolku

Marraskuun luontopolkuhaaste saatiin patikoitua nyt sunnuntaina. Kohteeksi valikoitui Pinkjärven luontopolku Eurajoella. Eihän tämäkään kaukana ole mutta joka tapauksessa taas ensimmäinen visiitti kyseiseen paikkaan. Polku oli n. viisi kilometriä pitkä ja meni aika joutuisaan. Pääasiassa helppoa polkua vaikka paikoitellen aika juurakkoista ja märkääkin. Alkuun kyllä jouduttiin etsimään tienhaaraa josta polun alkuun päästäisiin. Opasteet eivät olleet ihan helposti löydettävissä.

Edellisenä tiistaina kävin illalla vielä palauttavalla lenkillä, 45 min 6.08 km avg 134 bpm, aamupäivän kunnon venytysten jälkeen paikat olivat kohtalaisen kepeässä kunnossa.

Keskiviikkona totuttuun tapaan Karhuhallissa. Nyt ei ollut ihan niin rajua menoa kuin edellisellä kerralla. Kuitenkin tosi hyvää tekemistä, alkulämmittelyn jälkeen lihaskuntoa kehon painolla ja tiesi kyllä tehneensä jotain tunnin päätteeksi. Iki-inhaa burpeeta yms. kivaa.

Torstaina hierojalla. Alaosaston vuoro, vielä pitää mennä uudemmankin kerran, tekemistä on. 

Perjantaina aamulla jo juoksemassa, iltapäivällä fyssarin vuoro (tällä kertaa olkapää). Siitä johtuen siis kävin tekemässä ennen töitä kolmen kilsan testilenkin. Ensin lämmittelyksi hölkkää kolmen kilometrin päähän ja sieltä takaisin niin lujaa kuin pääsee. Testi meni paljon huonommin kuin viimeksi, mutta tästä on hyvä taas jatkaa, 3 km/15:52, (5:04,5:33,5:25) sykkeet 158/162. Mainittakoon että vauhti hyytyi lopun ylämäissä. Yhteensä siis 6 km aamulenkki.

Lauantaina uimatreenit, pääasiassa tekniikkaa. Uintia kertyi kilometrin verran.

Sunnuntaina tosiaan lähdettiin kaverin kanssa kohti Eurajoen Pinkjärveä. Siellä oli sopivan mittainen luontopolku pienelle sunnuntaireissulle. Reitti on keskivaativa, sopii sekä päiväretkeilijöille, aloittelijoille ja lapsiperheille. Polku n. 5 kilometrin pituinen ympyräreitti. Matkan varrella oli kaksi laavua, Vuotavan kaksoislaavu ja Mustalahden laavu. Ensimmäisellä laavulla oli ihan ruuhkaa joten jatkettiin matkaa. Toisella laavulla ei sitten ollutkaan kuin hiillos nuotiolla ja harmittelimme ettei tullut retkimakkaroita mukaan! Opaslehtisen mukaan olisi ollut myös kuivakäymälät molemmissa, en niitä kyllä nähnyt joten ne olivat siis sopivasti poissa silmistä.

Vaikka reittikuvauksen mukaan polku on helppoa aloittelijoillekin, oli se mielestäni ihan sopivasti teknistäkin. Aikalailla juurakkoja ja kivikkoakin, kovin märemmässä kelissä olisi ollut aikalailla liukasta. Sopivilla jalkineilla on turvallista kulkea ilman liukastumisen vaaraa. Reitti kulki pitkään pitkin järven rantaa joten maisemat olivat hienot. Itse kyllä mieluiten tykkään kulkea keskellä metsää, siellä vasta kaunista onkin. Koska ei tuullut huomasi kuinka ihanan hiljaista ja rauhallista olikaan. Taisi kerran kuulua muutaman mönkijän äänet. Eväitä syötiin järven rannalla ja aika piankin loput eväät sitten laavulla. Järven pinta oli jo pienessä jäässä. Tuulisimmissa paikoissa pinta vielä liplatteli. Reitti oli kuitenkin nopeakulkuista vaikka vähän epäiltiin ehtiikö pimeä yllättää. Varoiksi oli kyllä otsalamppu mukana. Aikaa meni 2:11 ja siihen sisältyi myös tauot ja matkaa tuli 5,56 km. Todella kiva reitti jonka pitää kyllä patikoida uudelleen.

Tietoa kohteesta löytyy esim. täältä;  http://www.outdoorssatakunta.fi/

Reitti oli hyvin merkattu ja hyvässä kunnossa, ainoa miinus tulee siitä että kasitieltä kääntyessä jouduttiin sehlaamaan eestaas pariin otteeseen kun ei ollut kunnon opasteita. Selkeä opastaulu löytyi vasta siinä vaiheessa kun ensin oli  löytänyt oikean tienhaaran josta kääntyä. Samoin opasteet joilla olisi löytänyt suoraan lähtöpaikalla olleeseen pieni parkkipaikkaan olivat vähän heikot. Nyt tietenkin osaamme ensikerralla ensimmäisellä yrittämällä.

 

Sunnuntain pitkis ja spinni jäi taas minulta väliin tämän extemporepatikkareissun vuoksi. Mutta ei paniikkia, juosta ehtii ja pyörää polkea lopun talvea.

Retki päätettiin Verkkorannan avantouintipaikalle. Sitäkin googlailtiin tovin kunnes tajusin että sehän on käytännössä Krikutillin rannassa. Sekin oli ihan ensimmäinen kerta tuolla saunassa meille molemmille. Kyseinen avanto on avoinna kolmesti viikossa klo 16-21. Oltiin siellä sopivasti heti neljän jälkeen ja ihan oli lauteet melkein täynnä jo siinä vaiheessa. Vähän jännitti uusi paikka ja kylmä meri. Löylyt oli makeat ja vesi tietenkin jäätävän kylmää, ainakin ekalla kerralla. Pulahdettiin viisi kertaa ja tällä kertaa se oli oikein riittävä määrä. Viimeisen kerran jälkeen rupesi kroppaa nipistelemään ja kaveri sanoi että siltä pitääkin tuntua, veri lähtee kiertämään. Minulta siis vaati viidennen kerran ennenkuin lähti verenkierto liikkeelle. Taikka sitten vasta viimeisellä kerralla olin vedessä tarpeeksi kauan. Mahtava olo tuli ja tuonnekin pitää mennä uudestaan! Saunaa pitää yllä pieni seura joten kiitokset heille. Uintimaksu oli hurjat 2 euroa ja siihen sai vielä kaffettakin samaan hintaan! https://luviantalviuimarit.fi/

Enäjärven luontopolku

Sovimme kamun kanssa kiertävämme kuukausittain jonkun luontopolun, lähinnä Satakunnan alueella jotta reissuja voisi siten kutsua samalla niin muodikkaasti lähiliikunnaksi.

Syyskuussa patikoitiin kylläkin Vaasan Mustasaaressa. Svedjehamnissa Bodvattnetin luontopolku ja Sundomissa Ojebrevetin luontopolku.

Lokakuun retki tehtiin ihan lähellä.  Enäjärven luontopolku eli Haikarapolku on n. 4,5 km joten sopivan  lyhyt silloin kun ei ole liikoja aikoja. Nyt meitä hoputti illan hämärä, joka tähän vuodenaikaan aika nopeaan laskeutuu. Lähdettiin sen vuoksi vähän niinkuin äkkilähdöllä, päästiin ajoissa töistä ja tehtiin polun päähän treffit neljäksi.

 

Mukana oli tietenkin lämmintä juotavaa termarissa ja hyvät voileivät. Päivä oli kyseisenä päivänä ollut todella aurinkoinen ja kaunis joten illemmallakin oli keli vielä kohdillaan.

Vaikka minäkin asun kohteesta vajaan kymmen kilometrin päässä, olin ensimmäistä kertaa patikoimassa kyseistä reittiä. Joskus kyllä yritin mutta oli niin umpeenkasvanutta kohtaa etten päässyt alkua pidemmälle.

Enäjärvi on kokoluokassaan Suomen parhaita lintujärviä jossa pesii lähes 80 lajia.  Järven reunoilla on lintutorni ja toisella rannalla lava josta pääsee tarkkailemaan alueen linnustoa, maisemien lisäksi. Alue on todella rehevää joten siellä saattaa bongailla muitakin pikkuisia eläimiä.

Reitti oli alusta asti oikein hyvin merkattu, siihen siis oli panostettu. Muuten reitti oli aika huonokuntoinen joten toivotaan että sen kunnostus olisi tulossa piankin.

 

Etenimme aika reippaasti ja jouduinkin toppuuttelemaan kaveria että ehtisi tiirailla maisemia. Ympäröivä luonto oli erityisen kaunista, märkä keli teki syksyn väreistä voimakkaita. Jotenkin pidän tuollaisesta tiheästä metsästä joka on luonnontilassa ilman että oltaisiin siivottu risuja ja kaatuneita puunrunkoja yms. pois. 

Alusta asti polku oli paikoitellen huonokuntoista ja kun keli oli märkää, niin samalla myös liukasta. Varovaisesti piti edetä. Välillä mentiin neulaspolkua ja vähän soratietäkin pitkin, jonka me kyllä kiersimme ja suunnistimme suoraan pienen metsikön läpi. Siellä ei oikeastaan polkua ollut kuin siellä täällä mutta kun alue on tuttua niin puskettiin sitten vaan eteenpäin. Ihan välttääksemme tiellä menemisen. Pakko oli lopulta mennä pieni pyörätien pätkäkin että päästiin taas pitkospuille.

Kivuttiin myös lintutorniin, siinä oli yksi askelma puoliksi irti joten toivotaan sillekin korjausta. Jatkettiin sitten matkaa etsien sopivaa kannonnokkaa evästaukoon. Löytyhän sellainen joten pieni pysähdys matkan varrella.

 

Reitti on ehkä siitä omanlaisensa että aika pitkän matkaa mentiin niin lähellä kakkostietä että liikenteen melu kantautui metsään asti. Arkipäivänä tietenkin liikennettäkin on paljon. Onneksi ei koko aikaa kuunneltu autojen ääniä. Syvemmällä oli kyllä ihanan rauhallista. Minusta reitti oli oikein hieno, Nykyisessä kunnossaan ei sovellu huonojalkaisille eikä ihan koko perheen retkikohteeksi. Toisaalta kuitenkin luontopolku on lähellä jolloin sinne on helppo suunnistaa, voi lähteä vaikka bussilla. Pitkää siirtymää ei ole kun on jo polulla.

Evästauon ja varovaisen etenemisen kanssa aikaa meni vähän alle kaksi tuntia. Todella kiva reitti jonka pitää mennä uudestaan ehkä keväällä kun on erilaista kasvustoa ja kuivempaa keliä. Mikäli vesi olisi yhtään ollut korkeammalla olisi monessa kohtaa joutunut kahlaamaan vedessä.

Tässä vielä infoa lintutornista : 

https://www.satakunnanlinnut.fi/index.php?id=lintupaikkoja-enajarvi

Mahtava syysretki!

Auringonpaistetta !

Tämä viikonloppu on ollut aivan mahtavan upea, kevät tulee kohisten ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tätä on luvassa vielä ensiviikoksi mutta sitten vähän taas kylmenee. Pitänee nauttia niin kauan kun tätä on saatavilla.
Keskiviikon lenkit on jatkuneet hyvässä porukassa. Viimeksi kerroinkin kun oli tuota motivaation puutetta ilmassa. Kun siitä porukalla sai jutella ja vähän laitettiin noita tavoitteita uusiksi niin kyllä jo on helpottanut. Kesän tavoitteet siis on nyt puolikkaissa..niistä ei voi ottaa liikaa paineita.

Siis huomattiin kyllä että juoksuilo saattaa kadota liikojen paineiden alla...sikäli tavoitteet on hyvä pitää realistisena, tai no ei se maraton mitenkään epärealistinen tavoite ole, silloin vaan ei muuta paljon ehdi kun vaan juosta ja juosta...nyt varsinki haluaisi treenailla vähän monipuolisemminkin.
Uudessa Juoksija-lehdessä oli liitteenä vuoden juoksukalenteri ja se jos mikä innostaa suunnittelemaan...mutta pidetään maltti mielessä. Tänä vuonna voisi käydä vähän useammassa kisassa kun viime vuonna. Maratonin jälkeen ei syksyllä tullut käytyä missään kilpailussa...

Rauhallisia pk-lenkkejä pitää nyt lisäillä ohjelmaan ja pariin otteeseen olen jo käynytkin aamulenkillä viikonloppuisin. Vähän pidempää matkaa vähitellen ja fiilis pitää olla kevyt ja rento. Eilenkin oli aivan mahtava keli, pikkupakkanen vielä aikaisin aamulla mutta aurinko paistoi ihanasti..päivemmällä olisi saattanut olla tukalan kuuma..

Parisen viikkoa sitten sain miehenikin mukaan aamulenkille, kävelylle siis. Kuvittelin että hyvä jos tunnin patikoimme mutta taidettiin olla liki kolme tuntia. Raikas ilma tekee kummia..

Kierrettin Krasöörin nokassa oleva kilometrin luontopolku, maisemat ja tyrskyävä meri oli mahtava...

Tänään en sattuneista syistä kovin ehtinyt nauttimaan kauniista kelistä, kävin pikipäin pienen kävelylenkin ennenkuin lähdin illan BodyCombattiin, se oli aivan mahtavaa taas. Päivä meni tänään siinä kun ukko vihdoinkin sai työhuoneeseeni uudet kaapit seinälle, johan ne jo marraskuusta asti on odottanutkin. No mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan..
Nyt saan ruveta siivoilemaan nurkkia ja siirtelemään tavaroita paikoilleen. Uudet kaapit täyttyvät askartelutarvikkeista yms.

Tässä nyt mietin taas heräisköhän aamulla vähän aikaisemmin ja menisi kokeilemaan salille BodyBalancea...ehkäpä kannattaisi...

Lihakset koko kropassa on niin piukeena ja paukeena että jotain tarttisi tehdä...