Tavoitteellinen treeni, minne menossa...

Välillä mietin että miksi pitää liikkua ja treenata tavoitteellisesti. Vaikkei edes ole mitään isoa tavoitetta. Onko tästä tullut vain tapa. Eipä olisi paikatkaan näin juntturassa jos vähän ottaisi rauhallisemmin. Tai sitten ei. Olisivat ne varmaan pahemmassakin jamassa jos vaan päivät pitkät kutoisin sukkia. Tällekään vuodelle ei ole kovin isoja suunnitelmia, ainakaan vielä. Kunhan nyt saisi kropan ensin toimintakykyiseksi.

Ensimmäinen kisa oli ja meni, HimosWinterTrail, jonka siis jouduin perumaan. Mihinkään muuhun en vielä ole ilmoittautunut. Pari pientä juttua on kyllä kielen päällä.

Aikanaan kun aloitin juoksemisen oli yksi tavoite se että juoksu jäisi pysyväksi harrastukseksi. Sitä se on kyllä ollut. Rinnalle on tullut monia muitakin lajeja ja joskus tuntuu että juoksua voisi jättää toissijaiseksi. Esim. uinti ja pyöräily on olleet viime aikoina paljon mukana. Lihaskuntotreeniä ja kehonhuoltoa olen pikkuhiljaa saanut lisättyä.

Pakostakin itseään pitää tituleerata ikääntyväksi juoksijaksi ja se pitää ottaa huomioon treenaamisessakin. Siitä syystä onkin tärkeää liikkua monipuolisesti. Pari-kolme vuotta vuotta olen ollut paljolti juoksu/triathlonvalmennuksessa, nyt tällä hetkellä vain uinnin puitteissa. Treenit onkin vähän kuin jääneet vakioksi. Urheilun myötä on saanut paljon treenikavereita ja uusia ystäviä joiden kanssa on päässyt tekemään kaikenlaista. Se tuo myös lisää motivaatiota ja uusia haasteita. Joka lähtöön saa kamuja mukaan. Senkin vuoksi eteen on sattunut monenlaista kivaa kisaa ja tekemistä. Olen löytänyt itseni monista jutuista, mitä ei olisi tehnyt ilman yhtä innokkaita ja motivoituneita ystäviä.

Se jos jokin motivoi treenaamaan. Hienoa olisi olla sellaisessa kunnossa että olisi aina suurinpiirtein valmiina kun jotain kivaa kisaa olisi tiedossa. Sen vuoksi ehkä treenaan tavoitteellisesti. Paras tavoite taitaakin olla se että on hyvässä kunnossa. Siksi juoksun lisäksi pyöräilen, uin ja teen kaikkea muutakin hauskaa. Eihän se tavoite välttämättä tarvitse olla mikään juoksukilpailu, triathlon tai ylipäätänsä kisa johon tarvitaan panostusta ja pidempiaikaista säännöllistä harjoittelua. Tavoite voi olla hyvinkin pieni ja silti se voi olla itsensä haastamista ja ylittämistä. Tekemisen pitää olla myös mielekästä ja hauskaa.

Toivon ja pyrin siihen että tänä vuonna olen valmiina mielenkiintoisiin kisoihin. Se vaatii toki sitä että olen juoksukunnossa. Se nyt on työn alla.

Uudet tavoitteet kiikarissa

Nyt kiireesti kohti uusia tavoitteita ennenkuin jämähtää ihmettelemään mitä rupeaisi tekemään. Minä tiedän jo mitä teen tänä kesänä...

Viikko Nutsin jälkeen on palauteltu ja huollettu kroppaa, lähinnä jalkoja. Keskiviikon palauttavan lenkin jälkeen pohkeiden pakotus hieman keveni. Portaat pääsee alas jo liki normiaskeleilla.

Sitten oli vuorossa kehonhuoltoa venyttelyjen ja rullailujen merkeissä. Kroppa rupesi jo taipumaan kiertoon ja kaarteisiin...sunnuntaina jo kunnolla pidempää lenkkiä tasaista ja rauhallista vauhtia. suuntasin metsään joka on hieman armollisempaa jaloille. Vähän se takkusi aluksi mutta yhtäkkiä huomasin taas juoksun maistuvan rennolta ja suorastaan sanoen lennokkaalta. Ehkä siihen taas kerran vaikutti upea ympäristö, Yyterin metsäpolut ja auringonpaiste..

 Mielessäni on käynyt että tämän vuoden treeniä voisi jatkaa pienillä fiilauksilla maratonillekin. Treenattu on tavoitteellisesti ja säännöllisesti. Olen punninnut eri vaihtoehtoja. Syyskuussa on Tampereella maraton jonka yhteistyökumppaniksi Takomorunners on lähtenyt. Yhteisön kautta pääsin mukaan joten näin ne treenit sitten jatkuu. Tampereella  olen juossut ensimmäisen maratonini mutta mielelläni menen sinne uudestaan. Tapahtuma on erittäin hyvin järjestetty ja minä pidin reitistä, vaikka reitti tehdään neljänä lenkkinä niin minulle se tuntui sopivan. Maasto oli vaihtelevaa ja helppoa.

Kesän ajalle on sopivasti aina jonkinlainen kisa kerran kuussa, sopiva tahti. LoppiExtreme on polkujuoksutapahtuma heinäkuun lopussa, elokuussa  HimosTrail, molemmat ovat Takomorunnersin yhteistyökumppaneita. Heimolaisena olen mukana...näistä siis myöhempänä juttua.

Pikkuhiljaa siis aloitellaan taas treenejä. Kolmen kuukauden soppari Pt:n kanssa päättyi tähän Nutsiin, mutta jatkoa saattaa seurata....

Heimotuubi

Niin että kesäduunit on valmiina.

Auringonpaistetta !

Tämä viikonloppu on ollut aivan mahtavan upea, kevät tulee kohisten ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tätä on luvassa vielä ensiviikoksi mutta sitten vähän taas kylmenee. Pitänee nauttia niin kauan kun tätä on saatavilla.
Keskiviikon lenkit on jatkuneet hyvässä porukassa. Viimeksi kerroinkin kun oli tuota motivaation puutetta ilmassa. Kun siitä porukalla sai jutella ja vähän laitettiin noita tavoitteita uusiksi niin kyllä jo on helpottanut. Kesän tavoitteet siis on nyt puolikkaissa..niistä ei voi ottaa liikaa paineita.

Siis huomattiin kyllä että juoksuilo saattaa kadota liikojen paineiden alla...sikäli tavoitteet on hyvä pitää realistisena, tai no ei se maraton mitenkään epärealistinen tavoite ole, silloin vaan ei muuta paljon ehdi kun vaan juosta ja juosta...nyt varsinki haluaisi treenailla vähän monipuolisemminkin.
Uudessa Juoksija-lehdessä oli liitteenä vuoden juoksukalenteri ja se jos mikä innostaa suunnittelemaan...mutta pidetään maltti mielessä. Tänä vuonna voisi käydä vähän useammassa kisassa kun viime vuonna. Maratonin jälkeen ei syksyllä tullut käytyä missään kilpailussa...

Rauhallisia pk-lenkkejä pitää nyt lisäillä ohjelmaan ja pariin otteeseen olen jo käynytkin aamulenkillä viikonloppuisin. Vähän pidempää matkaa vähitellen ja fiilis pitää olla kevyt ja rento. Eilenkin oli aivan mahtava keli, pikkupakkanen vielä aikaisin aamulla mutta aurinko paistoi ihanasti..päivemmällä olisi saattanut olla tukalan kuuma..

Parisen viikkoa sitten sain miehenikin mukaan aamulenkille, kävelylle siis. Kuvittelin että hyvä jos tunnin patikoimme mutta taidettiin olla liki kolme tuntia. Raikas ilma tekee kummia..

Kierrettin Krasöörin nokassa oleva kilometrin luontopolku, maisemat ja tyrskyävä meri oli mahtava...

Tänään en sattuneista syistä kovin ehtinyt nauttimaan kauniista kelistä, kävin pikipäin pienen kävelylenkin ennenkuin lähdin illan BodyCombattiin, se oli aivan mahtavaa taas. Päivä meni tänään siinä kun ukko vihdoinkin sai työhuoneeseeni uudet kaapit seinälle, johan ne jo marraskuusta asti on odottanutkin. No mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan..
Nyt saan ruveta siivoilemaan nurkkia ja siirtelemään tavaroita paikoilleen. Uudet kaapit täyttyvät askartelutarvikkeista yms.

Tässä nyt mietin taas heräisköhän aamulla vähän aikaisemmin ja menisi kokeilemaan salille BodyBalancea...ehkäpä kannattaisi...

Lihakset koko kropassa on niin piukeena ja paukeena että jotain tarttisi tehdä...