sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Aikuisurheilija

Liityin juuri ennen koronan aiheuttamaa sisähallien sulkemista, siis suunnilleen vuosi sitten, paikallisen urheiluveteraaniseuran, sekä samalla Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) jäseneksi. Koska samoihin aikoihin sisähallit suljettiin, en ehtinyt seuran vuorolle ollenkaan. Seura on kiinnostanut jo pidemmänkin aikaa mutta myönnetään että kyseinen nimi ensin mietitytti. Mutta veteraaniurheilijaksihan luokitellaan jo 30 vuotiaasta. Eniten houkuttelee tietty ilmaiset treenivuorot, jotka tosin on työssäkäyvälle vähän huonot, arkiaamuisin. Toki salivuoro on myös sunnuntaisin. Tällä viikolla olin lomalla joten kävinpä sitten ekaa kertaa seuran vuorolla. Vähän jännitti ehkä, tuttu halli mutta muuten uusi kokemus. Ulkovaatteeni tietenkin jätin heti väärään paikkaan, koska sinne olen normaalisti ne jättänyt. Rataa kiertäessäni tajusin että ne on väärässä päässä hallia.  Olin suunnitellut vain juoksevani vaikka olisin voinut myös käyttää yleisurheiluun varattuja tiloja. Juoksu oli nyt vähän kuin matalan kynnyksen liikkumista. 


Kiersin sitten rataa 7 kilometrin verran. Tein siinä samalla 10 x 100 m vetoja. 50:14, 7210 m sykkeet 139/161. Vedot tuntui hienolta pitkästä aikaa. Hetken loppuverran lomassa juttelin vanhemman herrasmiehen kanssa ja kerroin olevani ensimmäistä kertaa mukana. Ehkä seuraavalla kerralla uskaltaudun näiden veteraanien joukkoon voimailualueellekin. Nähtäväksi jää mistä itseni taas tulevaisuudessa löydän.


Tiistain veteraanivuoron jälkeen vielä puoli tuntia uimassa.

Keskiviikkona kävin naapurikaupungissa munkkikaffeilla, sillä aikaa kun graveli oli huollossa. Illalla olin taas Karhuhallissa, treenitehtaan yhteistreeneissä. Tunti lihaskuntoa, kahvakuulaa ja kehonpainoharjoittelua.

Torstaina iltapäivällä hieroja mutta sitä ennen myös salilla ja uimassa.

Perjantaina rupesi olo tuntumaan hieman flunssaiselta, joten loppuviikon liikkumiset heittivät taas häränpyllyä. Viikonloppuna kävin sentään koiran kanssa parilla kävelylenkillä. 





maanantai 15. marraskuuta 2021

Uinnissa hyviä onnistumisia


Olisikohan tässä tulossa jokin ikäkriisi kun miettii näitä omia tekemisiään. Minkä vuoksi treenaan, miksi treenaan tavoitteellisesti vaikkei mitään isoja tavoitteita tällä hetkellä edes ole. Tammikuussa polkujuoksukisa ja sekin aika lyhyt kilometreiltään. Helmikuussa todennäköisesti puolikas hallissa. Haittaako se jos treenaan niinkuin olisi jokin iso tavoite, sillä enhän vielä tiedä mihin aion ensi vuonna osallistua. Haluaisin olla sellaisessa kunnossa että pohjatyöt olisi hyvin tehty, eikä tarvitsisi aina aloittaa alusta. Syksyn pyrin keskittymään lihaskuntoon ja parempaan kehonhuoltoon. Tekeminen pitäisi olla monipuolista ja juoksua voisi siinä olla ihan vaan pään takii. Juoksulenkillä voisi käydä kun siltä tuntuu.

Maanantaina olin kuntosalilla ja vietin siellä pitkälti toista tuntia. Nyt ei ollut aikataulua mihinkään muualle joten jalkatreenin päälle tein myös ylä- ja keskikroppaa. Lämmittelin ja palauttelin hyvin. Tiistaina uimassa. Yhden käden vetoja ja tahdistusuintia. Kanssani oli Marjo, joka on tosi  hyvä uimari ja pystyy hyvinkin paljon ohjaamaan ja opastamaan minunkin uintiani. Lopputulema oli tällä kertaa että koin jonkinlaisen ymmärryksen ja sain kädet toimimaan niin kuin uinnissa pitäisi. Itselle tuli oikein mahtava onnistumisen fiilis. Loppuun tein 4 x 25 spurtteja ja nekin menivät kuulemma oikein mallikkaasti. Nyt on tunne että pitäisi pian mennä uudestaan uimaan.



Keskiviikkona jalkoja käsiteltiin hierojalla, joten siitä tuli lepopäivä. Tässäkin kohtaa kyllä mietin olisiko ennen töihinmenoa pitänyt tehdä jotain. Ihan en miellä tiistain uintia kunnon treeniksi, mutta ehkäpä se sitä kuitenkin on. Huomaan omassa ajattelussani että olisihan sitä nyt pieni juoksulenkki edes pitänyt tehdä. 

Torstaina jo aamulla ennen töitä uimaan, tein mm. erilaisia tekniikkaharjoitteita ja taas mentiin lajissa eteenpäin. Koska halusin pitää perjantain lepopäivänä, suuntasin vielä töistä suoraan salille. 50 minuuttia ja hyvä treeni taas tehtynä. 

Lauantaina uintitreenit. Ensin käytiin tekniikkaa läpi mm. videoin ja sitten altaaseen. Tunnin treeni ja hyvä fiilis. Uinti sujui ja sitä myös videoitiin, jotta nähdään niitä kehittämiskohteita.

Sunnuntaina olikin isänpäivä joten vaikka keli oli upea ja aurinko paistoi, ehdin ulos vasta illansuussa. Onneksi kuitenkin vielä valoisaan aikaan. Lähdin juoksulenkille ja voisi sanoa että juoksin kohti auringonlaskua ja kotiinpäin tullessa jo ihailinkin kuuta. Aivan upea juoksukeli ja fiilis sen mukainen. Peekoota 1:20 ja 8.5 km avg 125 bpm. Ilta päättyi taas kuntosalille. Koko kropan lihaskuntoa runsaan tunnin ajan.

Isänpäivänä oli ihan huippu juoksukeli

Tälle viikolle tuli liikuntakertoja 7 kpl. Juoksua 8.5 km. Ihan hyvin vaikka huomaakin taas ajattelevansa että olikohan tuo nyt tarpeeksi. Pelkkää peekoota koko viikko. Mutta hyvä fiilis jokatapauksessa. Niinkuin liikkumisesta aina. Rupeaa endorfiineja kertymään pimeään syksyyn. 



maanantai 8. marraskuuta 2021

Marraskuun alkuun kuntosalia ja jopa vähän juoksuakin


Lokakuu humpsahti nopeasti ja marraskuussa alkoi pitkästä aikaa juoksukin kulkemaan. Olen yrittänyt aloittaa maltilla. Kävelyä ja salitreeniä. Pikkuhiljaa juostenkin.

Sunnuntaina tein kolmen tunnin pitkiksen maastopyörällä. Illemmalla vielä lähdin salille ja nyt pystyin tekemään paremmin jalkojenkin kanssa töitä. Maanantaina pidinkin sitten lepopäivän. Ehkä minun pitää pikkuhiljaa opetella iän mukaisiin palautumisaikoihin vaikka kuinka tekisi mieli mennä ja tehdä.

Tiistaina ennen töitä aamulenkille. Juosten. Otin Martan mukaan jotta olisi hyvä syy "lyhyeen lenkkiin", 33 minuuttia ja 4 km, sykkeet 130/145. Tuntemus oli todella hyvä ja yllätyin että sykkeet olivat noinkin korkeat. Ehkä vähän innostuin sillä keli oli aivan ihana, raikas, kuitenkin lämmin ja pimeää tietenkin. Illalla vielä kaverin kanssa ulkoilemassa. Patikointia pari tuntia ja sen päätteeksi makkarat nuotiopaikalla.

Lenkkikaveri

Keskiviikkona tunnin kuntopiiri  kahvakuulalla ja oman kehon painolla. Hyvä treeni. 

Torstaina uimassa. Perjantaina salitreeni, jalkapainoitteinen 50 min. Lauantaina uintitreeni, käsipainoitteinen. Sunnuntaina tuli tehtyä pihahommia joten lapiointi sai korvata salin ja kävin illalla juoksemassa, 60 min, 8 km avg 135 bpm. Mukavaa juosta vaihteeksi pimeään aikaan. Toki silloin pitää mennä pyörätietä pitkin ja asfalttia, mutta katuvalot valaisee ja maisemista saa ihan erilaisen fiiliksen.

Sunnuntain pitkis maastopyöräillen

Lueskelin Run for Fun -blogista Pian mietteitä miten treenaaminen muuttuu 50 + ikäisenä. Todella hyvä kirjoitus ja pisti kyllä miettimään omaakin tekemistä. Viime aikoina olen havahtunut kyllä siihen että oho, tässä mennäänkin jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymppiä. Ehkä sen pitäisi jo näkyä tekemisessäkin. Olen tähän asti säästynyt pahemmilta rasitusvammoilta, mielestäni olen osannut treenata kroppaa kuunnellen. Tämäkin polvivaiva tuli ihan yllättäen vaikka se todella on pitkän ajan rasituksesta lopulta tullut. Sitä ei vaan lopulta kuitenkaan riittävästi kuuntele sitä omaa kehoaan. Tässä kohtaa tulee ikä vastaan, sillä palautuminen, aineenvaihdunta yms. rupeaa vääjäämättä hidastumaan. Vaikka Mattia ja Teppoa lainaten tuntuu että vauhti vaan kiihtyy !

Yyterin mänty

Miksi ylipäätänsä treenaan tällä hetkellä ? Kisoja ei ole näköpiirissä ennen ensi vuotta. Mutta tämänhetkinen tavoite on hyvinkin selkeä. Pitää saada akka kuntoon. Yhden haasteenkin asetin itselleni. Ennen juoksulenkkiä pitää lämmitellä ja heti lenkin jälken pikaiset venyttelyt. Muutos lähtee pienistä asioista. Sillä nyt rupeaa jo olemaan pakko tehdä viisaita ratkaisuja.