Pitäiskö alkaa treenaa...

Helteet taisi loppua juuri kesäloman kynnyksellä. Haittaako se, ei oikeastaan. Sade tekee hyvää luonnolle ja itsekin ehkä saa paremmin jotain aikaa kun ei läkähdy kuumuuteen. Somessa on ollut viime aikoina vähän keskustelua paljonko tulee viikossa juostua, mitkä ovat tavoitteet ja mikä on oma pitkä lenkki, juokseeko aikaa vai kilometrejä. Vertaileeko omia saavutuksia muihin. 

Minun tavoitteeni on viimeisen vuoden aikana muuttuneet tai sitten siirtyneet tulevaisuuteen. Mukavuudenhalu on kasvanut ja tavoitteet ovatkin ehkä lakanneet olemasta. Olen siirtynyt mukavuusalueelle lenkkeilemään ja satunnaisesti vähän jotain sinnepäin juoksemaan. Onko se siis laiskuutta vai sitä mukavuudenhalua vai onko sitä huomannut ettei aina tarvitse mennä kello kaulassa ja jatkuvasti treenatessa johonkin tiettyyn tavoitteeseen. 

Voin juosta, kävellä, pyöräillä ja uida  ilman että tähtään jonnekin kilpailuun. Olenko siis laiska vai löytänyt jotain olennaista. Pitääkö koko ajan olla joku tavoite. Yhtenä päivänä on itselleen kovinkin armollinen ja toisena taas ei. Olisi huomattavasti yksinkertaisempaa vain ilmoittautua johonkin kisaan ja ruveta hommiin. Lokakuussa on toki HCM edessä. Käyttäiskö siihenkin covidia tekosyynä. Vai pitäisikö vaan myöntää ettei ole tullut taaskaan treenattua asfalttikisaa varten. Viime aikoina on juoksukilometrit jääneet vähiin. Juoksemassa olen ollut mutta kovin lyhyillä määrillä. Olen sitten pyöräillyt senkin edestä.

Syyskuussa on tarkoitus juosta Aulanko Trail. Siihen on motivaatiota harjoitella. Pitäis vaan nyt aloittaa täsmätreeni polkukisaan. Mitähän se sitten onkaan. Toki sen voi vaan hölkkäillä läpi. Aikatavoitteita sinne ei todellakaan ole.

Nyt sitten kuitenkin sitä treeniä lisää, ehkä lähden tekemään vetoja ja sitten mäkiä ylös ja alas..

Liekö alkava loma vaikuttanut, sillä ihan intoa piukassa taas ollaan. Olin suuntaamassa ihan perushölkälle metsään, kun sivusilmällä katselin stadionin kivan punaista rataa. No sinne sitten tällä kertaa. Kiersin miltei yksinään rataa kolmen kilometrin verran, sitten lyhyitä vetoja ja loppuverraa pari kilsaa. Tuli todella hyvät fiilikset, vedot otin lyhyinä 10 x 100 m rennosti kovaa. 51:47, 7.14 km ja sykkeet 133/152.

Perjantaina oli viimeinen työpäivä ennen lomaa. Sen kunniaksi peruskestävyyslenkki Yyteriin. Hieno lopetus viikolle ja mainio aloitus lomalle. 1:23, 9 km avg 122 bpm.

Heinäkuun saldo juoksussa 55.8 km. Pyöräilyä 263.2 km. Olen pyrkinyt juosta vähintään 100 km per kuukausi, muutaman kerran se määrä vaan jää kovin kauas. Olen yrittänyt opetella siihen etten vertaa omia määriäni muiden matkoihin. Onhan se kuitenkin aina parempi kuin ei mitään. 

Joogaa Räpsöön takarannalla

Räpsöö, vaiks kui kaukan ja ihan outoi ihmisii. Vaikka Reposaari on jonkun mielestä kaukana, meri vain välissä niin olet jo Ruotsissa, on elo siellä varsinkin näin kesällä todella aktiivista ja tekemistä löytyy jokalähtöön. Turisteja vierailee runsaasti ja nyt koronan vuoksi kotiseutumatkailijatkin ovat löytäneet saarelle. Mikään ihme se kuitenkaan ole, sillä Reposaari on täynnä taitavia ja monipuolisia yrittäjiä, ystävällisiä  alkuasukkaita unohtamatta. On lukematon määrä kädentaitajia, useita ravintoloita ja vireä asukasyhdistys jne. lista on pitkä. Monenlaista tapahtumaa on miltei ympäri vuoden. Reposaaren omilta sivuilta pääsee vähän fiiliksiin.

Yhden todellisen helmen nostaisin esiin, Siikarannan Leirintäalueen. Sehän on bongattu ihan maailmalla asti. Leirintäalue on jo vanha, muistan sen jo omasta lapsuudestani. Viime vuosina sitä on  isolla sydämellä laajennettu, peruskorjattu, rakennettu lisää mökkejä  jne. Kaikissa mökeissä taitaa olla jopa merinäköala suoraan edessä. Leirintäalue on siisti ja palvelu ensiluokkaista. Jos sieltä haluaa mökin pitää kyllä olla todella ajoissa liikkeellä.

Ihanat naiset rannalla

Koska asun lähellä ei tietenkään ole tullut siellä leiriydyttyä, mutta sinne on tullut poikettua esim. pyörälenkeillä. Näin lämpiminä kesinä siellä voi pulahtaa vaikka uimaan, rantakalliolla on mahdottoman ihana kallionkolo josta pääsee suoraan avomerelle uimaan. Parasta. Vastaanotosta saa mm. kaffetta ja pullaa tai vaikka jätskiä. Siitä on sitten mukava jatkaa matkaa eteenpäin, kiertää saari ja lähteä fillaroimaan kotiinpäin. 

Reposaaressahan on järjestetty myös muutaman kerran kiva juoksutapahtuma, Räpsöö Run. Toivottavasti se saataisiin uudestaan eloon, nyt kun koronakin jo vähän helpottaa. Siikarantakin saattaa tulevaisuudessa olla juoksukisojen järjestäjänä. Yksi juoksutapahtuma jouduttiin perumaan covidista johtuen.

Tällä viikolla Siikarannan kalliolla pidettiin joogatunti. Hyvinvointicenter pitää ulkojoogia kesäisin eri paikoissa ja Reposaaressakin on muutamia kertoja tällainen pidetty. Keli oli aurinkoinen, mutta todella tuulinen ja siitä johtuen vähän viileämpi jos vertaa viimeaikojen hellepäiviin. Olisin kyllä kaivannut jotain huivia kaulan ympärille, tuuli oli navakkaa. Mutta vastaavasti paljaat varpaat lämpimällä kalliolla tuntui aivan ihanilta. Kun laittoi silmät kiinni ja kuunteli vain meren äänekästä pauhuntaa ja lokkien kirkunaa, pääsi kyllä taatusti irti ylimääräisistä ajatuksista. Jooga oli rentouttavaa ja samalla myös avaavaa, varsinkin yläkroppa sai liikettä.

Joogan jälkeen tietenkin hetken nautittiin alueen kuhinasta ja syötiin jätskit. Seuraavalla fillarilenkillä pitää poiketa kaffeelle...

Työsuhdefillari

Olen nyt kolmatta viikkoa pyöräillyt uudella gravelilla! Sellaista fillaria olen pitkään jo haaveillut. Sen kanssa on työmatkatkin sujuneet huomattavasti mukavammin kuin maantiepyörällä. Työnantaja tarjosi yllättäen tällaisen mahdollisuuden. Nyt ensialkuun on kyseessä pilottihanke, katsotaan miten tulee sujumaan, sen jälkeen toivottavasti on muillakin sama mahdollisuus. Kovin on ollut työkavereilla kiinnostusta asiaan.

Mahdollisuus olisi ollut myös sähköpyörään. Jotenkin sitä kuitenkin vierastan, vaikka työmatka onkin sen verran pitkä että se olisi ollut ihan ok valinta. Haluan kuitenkin pyöräillä "itse".Työmatkafillarilla ei ole edes pakko pyöräillä vain työmatkoja, tai edes ollenkaan työmatkoja, vaan sitä voi käyttää ihan miten itse haluaa. Miellän pyöräilyn enemmän kuntoiluna kuin vain työmatka-ajoneuvona.

Mikä ihmeen työsuhdepyörä ?

"Työsuhdepyörä on työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettu polkupyörä, jonka hankinnasta vastaa työnantaja. Pyörällä voi jaa ilman rajoituksia sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla, kuten kauppareissuilla ja harrastuksissa. Se voi myös olla esim. sähköavusteinen. Työsuhdepyörä toimii samalla periaatteella kuin työsuhdeauto, paitsi, että se on huomattavasti edullisempi ja kestävämpi vaihtoehto, joka tuo lukuisia etuja sekä työnantajalle että työntekijälle."

Nyt kesäkelit ovat olleet niin upeita että olen kurvaillut välillä jonkun ylimääräisen, pienen lenkuran kautta. Minun työmatkani on yhteen suuntaan vähän alle 19 km. Tällä pyörällä voi kierrellä myös sora- ja hiekkateitä pitkin. Ei tarvitse pelkkää pyörätietä ajella. Olen nyt pyöräillyt tähän mennessä vähän yli   300 km, pääasiassa siis työmatkoja.

Heti kun varmistui että pääsen mukaan tähän juttuun, jäin miettimään mistä saan pyörän. Syystä että pyöräily on nyt ollut niin suosittua, että moni paikka myy "eioota". Ensimmäiseksi kävin paikallisessa kivijalkamyymälässä josta kerrottiin että gravelin saisi ensi vuonna, ehkä jopa tämän vuoden lopulla. Verotuksen vuoksi pyörän pitää hankkia tämän vuoden puolella. En ollut halukas ostamaan sitä verkkokaupasta, tai kovin monen sadan kilometrin päästä. Halusin sen sellaisesta liikkeestä jonka kanssa olisi helppoa asioida myöhemminkin. Muutama paikka kertoi edelleen samaa , että ehkä loppuvuodesta saisi. Sitten ymmärsin soittaa naapurikaupunkiin. Raumalla sijaitseva Pyörä Nurmi, ihan ehta kivijalkakauppa jolla ei edes ole verkkokauppaa. Kävi hyvä tuuri, siellä oli parikin minulle sopivaa pyörää. Varasin toisen ja kävin sitä sitten paikan päällä koeajamassa. Aivan älyttömän upea fillari. Vielä en ollut saanut lupaa ostaa, tai edes varata, pyörää. Sain kuitenkin soviteltua liikkeen kanssa diilin ja heti kun lupa työnantajan puolelta annettiin, soitin liikkeeseen ja tein kaupat! Jouduin kuitenkin vielä toppuuttelemaan, olin lähdössä reissuun joten sovittiin että haen pyörän sen jälkeen.

Hakiessani pyörän, varusteltiin se sen mukaan mitä halusin. Pyörän lisäksi siis mm. polkimet, lokasuojat, kypärä, matkamittari, runkolaukku ja satulalaukku, pulloteline jne. Mahdollisuus olisi ollut myös lukkoon mutta se minulla oli entuudestaan. Paperihommat oli kunnossa kun lähdin uuden pyöräni kanssa. Liikkeen puolesta homma sujui todella mallikkaasti ja helposti. Heillä oli jo kokemusta työsuhdepyöristä ja osasivat kyllä neuvoa minua hyvin miten homma hoidetaan.

Pyörä on myös vakuutettu ja liikkeen puolesta siihen kuuluu 5 vuoden huollot. Palvelu oli Pyörä Nurmessa ensiluokkaista, ystävällistä ja asiantuntevaa. Erittäin mielelläni käyn huollattamassa fillarin tuolla seuraavat 5 vuotta. Eihän sinne nyt ole kuin vajaan tunnin automatka. Pyörälläkin voisi polkaista.

Pyörän saan lunastaa itselleni parin vuoden päästä 1 %:lla hankintahinnasta. 

Täältä esimerkiksi löytyy lisätietoa työsuhdepyöräilystä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Paljon itsekin sieltä hain tietoa aiheesta. Kun tarvitset hyvää ja monipuolista pyöräliikettä, mistä saa kaikkea muutakin, urheilusta vapaa-aikaan, suosittelen poikkeamaan Raumalle! 

Toivottavasti tämä pilotti saa jatkoa, ainakin yksi pyöräilykaveri jo odottaa uutta fillaria! Nyt kun olen  heinäkuussa pääasiassa pyöräillyt, juoksulenkkejä onkin sitten tehty tähän menessä ihan kolme kertaa!

Telttaretki Liesjärven kansallispuistoon

Kaveri sai taas kerran hyvän idean ja niin sitä sitten lähdettiin telttaretkelle. En kyllä muista yöpyneeni teltassa sitten ties koska. Parin päivän varoitusajalla saatiin porukka koottua ja kamppeet osapuilleen kasaan. Mukaan lähti myös tyttäret joten ihan laatuaikaa siis luvassa.

Päätettiin suunnata Liesjärven kansallispuistoon Tammelaan. Se vaikutti hyvältä ja oli sopivan matkan päässä. Kelistä johtuen päästiin todella pienellä suunnittelulla ja varustuksella. Niin lämmintä luvassa että se kummasti kevensi tavaramäärää. Meidän autotallista löydettiin joku retrohenkinen kahden hengen kupoliteltta, josta kukaan ei muistanut mistä se on johkaantunut. Telttapatja oli lasten vanha ja samoin makuupussi. Omakin olisi ollut mutta se oli niin iso paketti että vaihdoin tuohon pienempään. Vähän pitkäpulttisempaa vaatetta piti ottaa varoiksi mukaan jos on kovin itikkaa liikkeellä, mutta eipä ne kyllä vaivanneet.

Käytiin menomatkalla jo lounaalla niin et tule sitten mitää kommervenkkejä heti alkuun kun jollain iskisi nälkä. Ensin suunnattiin Liesjärveä halkovalle upealle Kyynäränharjulle. Reitti kulki siis kahden järven välissä ja pitkin metsäpolkuja päätyen mahtavalle näköalapaikalle. Siellä nautittiin iltapäiväkahvit. Takaisin tullessa osa pulahti jo uimaan järveen, keli oli todella lämmin. Lounashetken päätettiin pitää Korteniemen perinnetilalla.Se on vanhan metsänvartijan pihapiiri, sen rakennukset ovat yli sata vuotta vanhoja. Pihapiiri tosiaan henki mennyttä aikaa.

Rannassa oli kiva paikka jossa koottiin trangia. Veden kiehuminen kesti kyllä hetken mutta mikäs kiire meillä. Tuli testailtua erilaisia retkimuonia. Ruokailun jälkeen patikoitiin vielä pieni reitti ennenkuin lähdettiin kohti Savilahden telttailualuetta. Parkkipaikalta oli telttapaikalle matkaa vain runsas kilometri joten ei oltu kannettu leirikamoja vielä mukanamme. Nyt sitten keräiltiin kaikki nyssykät ja pussukat mukaan. Heti tuli todettua että seuraavalla kerralla olisi kiva kun olisi vermeet sellaisia huippukevyitä ja pieneen tilaan meneviä. Polku leirintäalueelle oli oikein kiva mutta tosi tekninen, aikamoista juurakkoa. Kantamukset kyllä kummasti painoi. Aika hyvin olin osannnut varustautua, ne vaan olisi voinut mennä huomattavasti pienempään tilaan.

Kun päästiin perille yllätyimme kaikki kuinka paljon siellä oli telttoja. Laskimme että ainakin kolmisenkymmentä. Alue ei ollut kovin iso, mutta hyvin sinne vielä meidänkin telttamme mahtui. Kun saatiin leiri pystyyn ei kauan tarvinnut odotella kun pitikin jo mennä yöpuulle. Alue oli todella rauhallinen ja hiljainen. Muutamia lapsiperheitä ja taisi olla pari koiraakin, mutta mitään ylimääräisiä ääniä ei kyllä kuulunut. Uni tuli hyvin kunhan sai paikan soviteltua niin ettei mikään juuri ollut juuri kyljen alla. Aamulla heräsin kyllä jo kuudelta, edelleen oli aivan hiljaista. Maisemien ihailun, aamupuuhien ja puuron jälkeen purettiin teltat ja jatkettiin matkaa.

Aamulla sitten suunnattiin Ruostejärvelle. Siellä sijaitseva Hämeen Luontokeskus oli suljettuna remontin vuoksi. Lähdimme Eerikkilästä todella kaunista harjureittiä järven rantoja pitkin, jatkettiin siitä "Meidän metsäpolulle", n. 3 kilometrin mittainen kiva pieni reitti joka päätyi laavulle. Sinne piti mennä köysilossilla. Takaisin tullessa pulahdettiin järveen uimaan ja lähdettiin kotia kohti tyytyväisinä viikonlopun retkeen.

Tälläkin reissulla jäi moni reitti kokematta joten joskus voisi lähteä uudestaankin. Voisi aloittaa siitä että alusta asti jaksaa kantaa kaikki kamat mukanaan. Silloin pitääkin tarkoin miettiä mitä sitä ottaa mukaansa, mitä siis tarvitaan ja mitä ei.