Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Tällä viikolla ei montaa lenkkiä tehty mutta ne olivatkin sitten sitäkin laadukkaimpia! Maanantaina  kiva polkulenkki treenikaverin kanssa Ruosniemen metsässä, siellä on teknistä polkua oikein riittämiin. Aamulla vielä satoikin reippaasti joten keli oli heti sateen jälkeen suorastaan ihanan vihreä, vehreä ja virkistävä. Kympin lenkkiin meni aikaa 1:37:37 avg 134 bpm. Illalla vielä crosstraining-treeni. Tiistaina fyssari, tällä kertaa käsiteltiin jumittavaa selkää. Keskiviikkona jäi parikin suunniteltua treeniä väliin jalassa olevien muutaman tikin vuoksi. Torstaina suuntasin lenkin Yyteriin hyvissä ajoin jo iltapäivällä. Aurinko paistoi ja oli miltei hellettä. Hetken mielijohteesta kurvasin nyt vähän eri suuntaan kuin normisti ja kävin kiertämässä Herrainpäivien luontopolun. Varsinainen luontopolku on vain n. kilometrin mittainen mutta aivan upea. Juurakkoakin löytyy sen verran että voi polkujuoksuksi kutsua ja maastopyörälläkin on ihan tarpeeksi tekninen reitti. Juoksul...

Virtaa on riittänyt tällekin viikolle. Maanantaina jopa löysin itseni siivoamasta, huonekalut siirtyi uusille paikoilleen ihan äkkiseltään. Illalla oli vuorossa Lastaamon tunti jossa taas opittiin jotain uutta. Ohjaaja oli erityisen tarkka näyttäessään tekniikoita että varmaan ne tehdään oikein. Esimerkiksi niinkin yksinkertaiset ja tavalliset liikkeet kuin "hyvää huomenta" ja "superman", nekin voi tehdä ihan väärin. Nyt kun niihin oikein kunnolla keskittyi huomasi itsekin miltä ne pitäisi tuntua. Tiistaina suunnittelin vähän pidempää pk-lenkkiä sillä sunnuntaina jäi treeni vähän lyhyeksi. Päädyin taas Massin maastoon Ulvilaan. Taas kerran tuli mieleen että miksi siellä ei ole useammin käynyt lenkkeilemässä. Mäet ovat huomattavasti paljon parempia kuin esim. Ruosniemessä tai Porin Metsässä. Pitkiä ja juostavia. Niitä myös riittää, pääsee juoksemaan alamäkeä ja ylämäkeä ihan yllin kyllin. Sen verran oudompia polkuja minulle, että nyt suorastaan olin hetk...

Ylläksellä polvi yllättäen oireili ihan kunnolla vaikka luulin sen jo olevan selätetty vaiva. Nyt on käyty fyssarilla ja pitäisi taas muistaa itsekin huoltaa kroppaa, rullata ja venytellä jne. Sitäpaitsi se lihaskunto on se tärkein tekijä. Ilmeisesti minunkin peffani on sitä kuuluisaa laiskaa tekoa joten voimaa pitää ruveta harjoittamaan enemmän. Otin epätoivoissani paikalliseen kuntosaliin, Lastaamoon, kuukauden starttikurssin Crosstrainingiin, 7 kertaa, pari kertaa viikossa joten ennen Nuuksiota on parin viikon tauko. Sanotaankin että liika lihaskuntotreeni vie nopeutta, mutta nyt ollaan menossa maastomaratonille jossa ei ainakaan minun tapauksessani ole mitään toiveitakaan nopealle menolle. Ymmärrän ettei lihaskuntokaan kohisten nouse mutta tämä onkin ihan klassinen viimehetken hermoilu kun mitään ei ole mukamas tehty. Sen voi ottaa myös aikaisena starttinsa syksyyn. Viime viikolla olinkin jo tekemässä kunnon loikka- ja hyppytreeniä, Ilmeisesti se oli Ylläksen jälkeen li...

Pikkuhiljaa rupeaa olemaan olo että pitäisi jo mennä täysillä eteenpäin. Hettapallaksen jälkeen olen ottanut kyllä todellakin rauhallisesti. Tuntui että palutuminen lähti heti hyvin käyntiin, olo oli pirteä eikä isompia jumeja ollut. Polvi palautui nopeasti ennalleen.  Sain kyllä neuvoja että palautuminen kestää pitkään eikä siis kannata hätäillä. Muutama päivä juoksun jälkeen sitten vasta huomasikin ensimmäisiä rasituksen oireita, pohkeet eli omaa elämäänsä ja muistutti kyllä levon merkityksestä.   Kesälomakin loppui sopivasti kisaan joten päivät kuluivat töissä pääosin seisten joten sekin varmaan vaikutti jalkoihin. Sattui myös olemaan kesän helteisimmät päivät joten niistä sai nyt mökilläkin nauttia ilman pakottavaa tarvetta treenata. Tuntuu näin jälkikäteen ettei mitään liikuntaa sitten harrastettukaan mutta paremmin tarkastellessa on jotain tullut tehtyäkin.  Ensimmäinen varovainen juoksulenkki tuli tehtyä viikko ultran jälkeen. Suuntasin poluille et...