Jazz-hölkkä, vuoden toinen Lappujuoksu

Johan oli jo aikakin koronavuoden toiselle kisalle, siis viralliselle sellaiselle, jossa saa numerolapun rintaan. Tähän kisaan ilmoittauduin ihan viime tipassa ja olinkin sitten viimeinen kun kelpuutettiin jälki-ilmottauneeksi. Joskus tulee tällaisia äkkilähtöjä kun muut suunnitelmat muuttuu. Edellinen lappujuoksu oli apk-maratoonarien hallipuolikas talvella. 

Aamupäivä  ei onneksi ollut liian aurinkoinen joten keli oli hyvä juosta. Lähdin niinkuin yleensä rennosti ilman aikatavoitetta. Lappu rinnuksissa kyllä vaikuttaa vauhtiin joten ihan reippaasti aloitin. Reitti oli sitten viime kerrasta muutettu ja lähdettiinkin ihan toiseen suuntaan mitä odotin. 

Pääosin soratietä ja vähän helppoa polkua ihan alkuun ja loppuun. Juomapistettä olisin kaivannut mutta toisaalta se oli tiedossa. Onneksi oli lyhyt juoksu.

Tämän vuoden Jazzhölkkä oli samalla Jyrki Kankaan muistojuoksu ja ennen lähtöä olikin pieni hiljainen hetki sen kunniaksi. Matkana 7,7 km. Ajaksi tuli 41:53 joka oli mulle ihan huippuaika ! Keskivauhti 5.33, avg 151 bpm. Maalissa kyllä olo oli kaikkensa antanut, puristin vielä hyvän loppukirin, ihan heti en uskaltanut jäädä paikoilleni etten tsippaa. Kaikki osallistujat saivat hienon mitalin jossa oli Jyrki Kankaan kuva. Pokaalisijaa ei nyt irronnut. Sarjassani oli kovia aikoja ja olinkin vasta kuudes. Osallistujia taisi olla miltei 130.  

Edellisellä viikolla tein pitkästä aikaa pienen vetotreenin, muuten en tuollaisia kovia juoksuja ole edes tehnyt pitkään aikaan. Silti juoksu kulki helposti joten luulisin että monipuolinen treenaus, mm. pyöräily ja uinti on tehnyt hyvää hapenottokyvylle.

Sunnuntaina palauttavaa patikointia. Käytiin kamun kanssa tutustumassa, heinäkuun luontopolkuhaasteena,  Ahlaisten Saanteennokan reittiin.

Reittiä ei ole merkattu joten alkuun vähän harhailtiin liian kauas. Kyllä oikeakin polku sitten löytyi. Taivaalla oli uhkaavia sade- ja ukkospilviä. Polku oli alkuun vähän tylsä, se meni metsässä vaikka odotettiin että koko reitti olisi kulkenut rantoja pitkin. Kun saavuimme niemenkärjessä olevalle rannalle niin se oli oikein upea paikka. Syötiin siellä retkieväät ja ihasteltiin merimaisemaa. Samalla myös uhkaavaa taivasta. Saatiinkin sitten hyvä sadekuuro lopulta niskaamme, joka onneksi loppui aika pian. Paluumatkakin oli pääosin helppoja metsäpolkuja. Mutta Saanteennokan maisemat kyllä kruunasivat reissun.  Hyvä retki, 2:26, 8.6 km. Ilemmalla vielä avovesiuintia 1100 m. Aikalailla oli Yyterissä aallokkoa.

Maanantaina pitkästä aikaa kunnon pitkis. Maastojuoksua Yyterissä. Muutama pieni teknisempi juurakkopätkäkin  sattui reitille mutta siis Yyterissä polkujuoksu on aikaslailla helppoa maastoa. 

Kesäsateen saimme niskaan, enkä muista koska olisin viimeksi ollut noin kovassa sateessa juoksemassa. Reippaasti sitten satoikin mutta onneksi suurimman ajan paistoi aurinko. Kesäsade oli ihan virkistävääkin. 3:40:43, 23.35 km avg 142 bpm. Hiljempaakin olisi sykkeiden puolesta pitänyt mennä.

Keskiviikkona taas Yyterissä uimassa. Tällä kertaa oli aallokkokin maltillisempaa niin oli mukavempi uida.

Lappujuoksua Räpsöössä

Räpsöö Run. Pieni kylätapahtuma ilman ajanottoa ja virallisia tuloksia. Matkana 5 tai 10 kilometriä.

Olin mukana jo neljännen kerran. Tällä kertaa oli lähtöpaikkaa hieman muutettu eri paikkaan, maali oli samassa paikkaa kuin ennenkin, sama reitti joka on vaihteleva ja hyvä. Soratietä, hiekkatietä, pieniä polkuja ja ihan pikkaisen asfalttiakin. Maisemat tietenkin upeat kun Reposaaressa ollaan.

Ehkä tunnelma hieman kärsi edellisiin vuosiin nähden varsinkin lähdön kohdalla. Rannassa oltiin jotenkin enemmän keskeisellä paikalla, nyt alkuhömpät olivat Reposaari-talon pihalla. Entinen Reposaaren ala-aste, sorapiha jossa lämmittelynä kiva alkujumppa, mikä oli ihan yhtä hyvä kuin ennenkin, mainio ja pirteä vetäjä!

Tapahtuma oli pienellä porukalla järjestetty mutta sai kyllä kiitosta, kaikki tarvittava oli varmaan huomioitu. Kannustustakin oli matkan varrella ihan mukavasti, pieniä koltiaisia myöten.

Hintaan kuului sauna ja ruokailu jos halusi. Tällä kertaa en halunnut sillä meillä oli oma ryhmä koossa ja saunottiin yhden juoksukaverin pihasaunassa. Mahtavien löylyjen jälkeen sai siirtyä suoraan ruokapöytään joka oli katettu ihanaan puutarhaan. Miljöö oli kyllä niin perusräpsööläistä kuin vain voi, upeaa. Ilmassa oli ihan kesäjuhlan tunnelmia...

Olin ajatellut juoksevani ihan rennosti fiiliksillä, alkuun lähdinkin ihan varovasti kuunnellen miltä tuntuu. Juoksut on viime aikoina olleet lyhyitä ja letkeitä, ei siis mitään vauhtitreenejä. En vilkuillut mittaria matkan varrella. Seura kuitenkin imaisi mukanaan joten ihan reipasta menoa mentiin. Lämmintä oli edelleen vaikka syyskuu on menossa. Lämpötila huiteli kahdessakympissä, ei pahemmin tuullut kuin paikoitellen jossain rantaosuuksilla. Onneksi ei ihan aurinko paahtanut. Ekan kiepin aika oli n. 29 minuuttia, pieni kulaus vettä juomapisteeltä ja toiselle kierrokselle.  Luulen menneeni aika tasaista vauhtia, keskisyke 153. Kokonaismatkaksi mittarin mukaan tuli 10,2 km ja aika oli tosi hyvä, olin ihan yllättynyt vaikken edes piiskannut itsestäni kaikkea, loppuaika 58.41 ja  keskivauhti oli 5.45.

Pieni loppukirikin irtosi
kuva Maikku

Ensi talvikin sitten treenataan mahtavassa porukassa. Lähdin mukaan Treenitehtaan valmennukseen, onpahan taas puuhaa koko talveksi. Mitään varsinaista tavoitetta nyt ei ole, vielä. Suunnitelmissa pari vähän pidempää kisaa ensi kesälle mutta niitäkään ei ole vielä lukkoon lyöty.

Koitetaan vähän saada vauhtia juoksuun ja voimaa kroppaan.

Se on ainakin varmaa että seuraavat 9 kk taas treenataan tavoitteellisesti ja tosi mahtavassa porukassa. Uskon että edessä on monta hauskaa hetkeä.