Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Niin ne kelit muuttui nopeasti. Onneksi tuli hiihdettyä kun siihen oli mahdollisuus. Senpä vuoksi helmikuun juoksukilometrit jäi tosi vähäisiksi. Tammikuussa sain saldoksi vähän yli sata ja nyt lukema ei ollut kuin vähän yli puolet tuosta. Hiihtoa tuli 86 kilometriä. Tällä viikolla ei enään tullut hiihdettyä. Pari päivää satoi vettä ja lämpöasteen siihen päälle piti huolen siitä että luonnonladut kyllä hupeni silmissä. Tämä viikko toi myös taas kiristyksiä pandemian vuoksi. Muutama seuraava viikko toivottavasti näyttää miten kevät tulee jatkumaan. Onneksi ulkona voi treenata, yksin tai pienellä porukalla, kunhan huolehtii turvallisuudesta.  Tällä viikolla jätin sen vuoksi muutaman sisäpyöräilytreenin pois, sen sijaan sitten omatoimista kuntopiiriä ja joogaa. Keskiviikkona vauhdikasta juoksua. Waldniel tekniikalla 300/100, 47 min 6.7 km sykkeet 136/164. Hyvä treeni. Nuotiopaikalla Perjantaina rauhallinen juoksu työpäivän päätteeksi, 59 min 6.8 km avg 121 bpm.  Lauantaina hou...

Tänään vähän vetoja jotta tarkenisi lenkillä. Linnunlaulusta sentään huomaa että on kevät. Tovi rauhallista alkuun ja loppuun ja viisi kunnon vetoa siihen väliin. Lähteminen oli taas vähän nihkeää mutta vedot tuntuivat hyviltä ja ne tuntui myös palkeissakin...tänään piti alunperin olla pitkä lenkki mutta se siis tehtiin kaverin kanssa jo perjantaina. Viikon treenejä on vähän siirrelty paikasta toiseen. Piti oikein istahtaa puunjuurelle puhaltamaan... Keskiviikkona kävin töiden jälkeen maastossa juoksemassa vähän peekoota ja vähän myös vauhdikkaampaa menoa päälle. Sen jälkeen bodycombattiin. MoveIt:in combat on kyllä parasta. Torstaina  sai taas huilata ! Perjantaina sattui olemaan lomapäivä joten siirsin siihen sunnuntain pitkiksen. Aamusella siis 2,5 tuntia rennosti hiljaa. Matkaa kertyi hippasen alle puolikkaan. Sain kaverin mukaan joten matka meni joutuisasti rupatellen. Lauantaina lenkkeiltiin vain Martan kanssa.  ...

Ensimmäiset kevään merkit on ilmassa kun suunnittelee kevään juoksukisoja. Toinen taattu kevään merkki on auringonpaiste ja paljaat soratiet ja metsänpolut. Kolmas on se kun huomaa haluavansa uusia vermeitä, vaikkei tarttisikaan.... Tämä talvi nyt on ollut sikäli merkillinen että sitä ei oikeastaan ollutkaan, ja nyt on jo ihan kevät mielessä. Töissä on onnekseni joustava työaika joten joskus saattaa päästä jo aiemmin kotiin. Ihan helppoa se ei aina ole. Tällä viikolla pääsin kuitenkin kahtenakin päivänä senverran liukumaan että ehti lenkille vielä kun aurinko paistoi ! Ihan huippua ! Löysin Porin metsästä uuden reitin joka on niin nappi maasto juurikin polkujuoksuun. Sehän on maastopyörille tarkoitettu mutten kyllä nähnyt kieltotauluja juoksijoille... IceBugit piti laittaa jalkaan sillä muuten siellä ei olisi edes ollut järkevää liikkua, nyt on ollut varmaan vuosisadan liukkaimmat kelit. Varsinkin tänään. Ei metsässä kyllä muita ollut kuin minä. ...

Tämä viikko on pidetty talvilomaa, ansaittua ja kaivattua sellaista. Olin suunnitellut pitäväni tosi liikunnallisen loman. Jotenkin on tuntunut laskanlaiselta. Ei tämä nyt ihan persiilleen ole mennyt mutta välillä on tarvinnut väkisten vääntäytyä lenkille. Kyllä jälkeenpäin tietty on hyvä olo että tuli lähdettyä. Siivoillakin piti enemmän, mutta ne nurkathan kyllä odottaa ihan rauhassa jos joskus saisi siivousinspiksen, se ei niin vakavaa ole ollenkaan. Pidetään loma nyt siis lomana, levätään ja ladataan akkuja. Ulkona on ollut plussaasteita, vähän loskaa mutta ei sentään liukasta, aurinkokin hetken näkyi jokusena päivänä. Sen puoleen hyvät juoksukelit. Ollaan koottu vanha juoksuporukka, Himohikiset, pyritään kerran viikossa käymään yhteislenkillä ja se kyllä tekee hyvää. Tällä viikolla olikin juttua motivaatiosta ja sen puutteesta. Pitäisköhän noita tavoitteita vähän muuttaa.. jospa tänä vuonna jätettäisiinkin koko maraton väliin ja keskityttäisiin puolikkaisiin...tuntuu jo näin ...