Martta

Martta 8 vk

Kesä meni jo, yhtäkkiä onkin syksy tulossa !

Kesä tuntui silti pitkältä koska vietin kesälomani jo kesäkuussa, Olen silti parhaillaankin lomalla, vauvalomalla...viikko sitten haimme perheeseemme uuden jäsenen, Martan. Martta on tänään 2 kk täyttävä shelttityttö, Foxitar Masaliisafox alias Martta :)

Kaksi vuotta ehti vierähtää Peppin, edellisen shelttimme poismenosta ja nyt taisi sitten olla aika uudelle, sillä tämä tapaus tupsahti eteemme ihan yllättäen juhannusviikolla. Pikkuhiljaa olemme totutelleet taas koiranpentuaikaan, hänelle hommattiin omaan soppeen kaikkea mahdollista ja ulos rakennettiin aidat ettei tarvitse kokoajan vahtia minne Martta suuntaa menojaan. Tällä lomaviikolla on ihan rauhassa vaan totuteltu omiin ympyröihin, nyt rupeaa hänkin jo enemmän tutustumaan uusiin nurkkiin sisällä että ulkona. Esimerkiksi peili on ihmeellinen, sen edessä voisi kaveerata vaikka kuinkakauan. Hihnaan ei vielä ole totuteltu, sehän kutittaa ja hiertää...kunhan siihen päästään tutuiksi niin päästään ulkoilemaan. Martasta saakin sitten aina valmiina olevan lenkkikaverin !
Toivoisin että Martta saisi liikkeelle myös mieheni, hän kipeämmin tarvitsisi lenkkikaveria. Kyllä Martta on häneenkin jo saanut vipinää, parissa päivässä Marttaa varten nikkaroitiin hieno portti, normaalisti siihen olisi saattanut mennä pari kuukauttakin...

Kyllä kesän mittaan on lenkkeiltykin ihan mukavasti. Lokakuussa on edessä Kolin Vaarojen maraton ja senpävuoksi on pitänyt tossuja ulkoiluttaa säännöllisesti. Varusteita on hieman uusittu, Speedcrossien tilalle löysin Inovin roclitet, ihan hyvän tuntuiset mutta ne ei pidä vettä...hhmm..Pallaksen juttuja kuin lueskelin oli ihan pakko hommata vedenpitävä takki. Päädyin Salomonin bonattiin mutta nettikaupan törttöilyjen vuoksi tilasin eripaikasta Inovin vedenkestävän juoksutakin. Se on hyvän tuntuinen mutta epäilyttää onko kovin hiostava, se jää nähtäväksi. Taas totesin että tämä laji on parhaimmillaan aikamoista välineurheilua tämäkin. Mutta eipähän sitten voi syyttää varusteita kun sataa tai tuulee yms.

Painovoimatreeniä

Kyykkyä

Yyterin kankahilla

Mustikkapolku Yyterissä

Sateisia päivä on riittänyt mutta on sitä kauniitakin päiviä ollut, metsässä on käyty myös mustikassa ja mustikkaa siellä edelleen on mättäät pulloillaan. Superfoodia on saatu talvenvaralle.

Syksyisiä tunnelmia

Kaasmarkun luontopolulla

Tuli tutustuttua myös Kaasmarkun luontopolkuun, uskaltauduin mukaan uuteen ennaltatuntemattomaan juoksuporukkaan. KPK 24/7 on facessa toimiva yhteisö ja sen puitteissa meilläkinpäin järjestetään yhteislenkkejä johon nyt myös lähdin ensikertaa mukaan. Nyt oli pieni ryhmä koolla ja emme edes löytäneet mainittua polkua koska opaskyltti oli niin pusikkoon hautautunut että näimme sen vasta tulomatkalla. Siltikin lenkki oli ihan kiva näin ensikertalaiselle, sopiva vauhti ja matka. Mukavia samanhenkisiä "pintakaasuttelijoita". Varmasti osallistun toistekin.
Tuo kyseinen polkureitti pitää mennä joskus uudestaan.

Nyt viikonloppuna on tiedossa "korkeanpaikanleiri" keski-suomen maisemissa. Siellä on odotettavissa erillaista maastoa, mäkiä, mäkiä, portaita, hikeä ja kyyneliäkin kenties...en yhtään tiedämitä on tulossa mutta innolla jo odottelen rääkkiä !

Keskustelua on aiheuttanut viimeaikoina narsistiset liikkujat..miksi treenikuvia pitää jakaa somessa, olenko siis itsekeskeinen narsisti...huhhuh..

Itse saan liikkumisesta; luonnossa liikkumisesta ja varsinkin juoksusta sellaisia endorfiinipaukkuja että tulee ihan pakonomainen tarve jakaa muillekin kyseisiä fiiliksiä. Parhaintahan se on silloin kun on kaveri mukana jonka kanssa voi heti jakaa yhteiset kokemukset ja fiilikset, mutta aina sitä kamua ei ole matkassa joten silloin tuntojaan voi jaella kuvien kanssa. Joskus siellä saattaa oma pärstäkin vilahtaa..pointtihan on siinä että, toivottavasti,  niitä kuvia katselevat samanhenkiset tyypit jotka saavat samanlaisia kicksejä itsekin. Saattaapa olla että joku sohvaperunakin innostuu kun lähiympäristössä on pilvinpimein upeita paikkoja jotka voi kokea vain menemällä itsekin sinne, metsään, rannalle tai vain jonnekin baanalle...eihän sinne juosten tarvitse mennä, kävellenkin saa hyviä fiiliksiä samoista maisemista...

Superfoodia poskeen

#munympäristö #munmaisemat #endorfiinittalteen

Hellepäiviä

Onpa nyt ollut viimeiset 2-3 viikkoa sellaista hellettä että ihan hirvittää. Jatkuvasti lähellä 30 astetta, vettäkin saisi jo vähän sadella, alkaa nurmikot ja kasvit olla ihan rutikuivia. Lähikunnissa on ollutkin kunnon ukkospuuskia mutta meille ne ei ole vielä yltäneet, nyt on kyllä loppuviikolla odotettavissa.

Juoksutreenejä on pitänyt välillä soveltaa kuumuuden takia. Useasti olenkin ollut lenkillä jo aamulla ennen töihin menoa. Onneksi työaika nykyisin sallii sen että pystyy aamuisin liukumaan. Aamulla on jo tosi lämmintä mutta hieman siedettävämpää kuin töiden jälkeen. Yksi pitkä 3 tunnin lenkki tuli tehtyä heti työpäivän päätteeksi ,metsäpoluilla mentiin jotta olisi hieman vilpoisampaa mutta vähän oli  raskasta juosta. Toisen kerran ajoitettiin lenkki heti aamuun ( 23 km/ 3,20 minsaa..), startti klo 7.00. Se sujui huomattavasti paremmin vaikka loppumatkalla jo rupesi olemaan tuskastuttavan aurinkoista.

Keskiviikkona aloitin työpäivän aamulenkillä ja samalla reissulla piipahdin viereiseen maauimalaan. Ai että oli virkistävä päivän aloitus. Seuraavana aamuna otettiin uusiksi kahden työkaverin kanssa. Ensin juoksulenkki ja sitten uimaan maikkalaan. Kun se sattui olemaan minun ja työkamun nimipäivä, katettiin kunnon aamukaffepöytä heti töihin päästyä, iltapäiväksi haettiin mansikkakakku! Lounaalla käytiin kimpassa. Heti töiden jälkeen suunnattiin Yyteriin rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Lämpöä siis likemmäs 30 astetta.

Pitänee huomauttaa että asun noin kilometrin päässä Yyterin hiekkarannoilta. Käyn paljonkin siellä juoksemassa. Nyt kuitenkin olin ensi kertaa rannalla nauttimassa auringosta varmaankin noin kymmeneen vuoteen! Saattikka sekin minulle aivan uusi kokemus että ravasin siellä biksut päällä..:) Alkukankeudesta pääsi äkkiä yli jos meinasin pysyä muiden perässä...meitä oli siis kaksi mun työkaveriani, toisen teini-ikäinen tytär ja minun nuorimmaiseni.

Uusi kokemus oli myös Suppailu. Vuokrattiin kimpassa kaksi suppilautaa, tosi mahtavaa !

Lopuksi vielä tarjosin kamuille iltakaffeet, tai teet...

Aikamoinen työpäivä meillä, ei ihan peruspäivä siis, ja tuollaisen päivän jälkeen jaksaakin taas kummasti. Ihan kun ei olisi töissä ollutkaan...

Mökilläkin ollaan oltu ja uitu ja nautittu kesästä.  Terassin katos on pian valmis ja laavukin noussut rinteeseen...

Tämä viikko olisi vielä työntäyteinen ja sitten alkaakin odotettu kesäloma. Heti starttaamme auton kohti Kuusamoa. Rukalle mökkiviikkoa viettämään.

Juu, uudet tossut taas. Tänään kokeilussa. Tällä kertaa Niken vomerot. Pegasuksissa rupeaa kummasti jalanpohjat väsymään kahden tunnin juoksun jälkeen...kokeillaan nyt näitä. On enemmän vaimennuksia.
On tämä tossutiede vaikeaa.

Niin ja mustikassakin olen ehtinyt pariin otteeseen käydä. Kotimaista superfoodia talven varalle.

Tänään aamulenkillä oli kahdeksan aikaan jo 19 astetta lämmintä. Hiki virtasi.

Huomenaamulla uudestaan.