Juoksujalkoja vipattaa reissussakin

Vila Olímpica

Matkalaukkuun mahtui myös juoksutossut. Olihan sitä päästävä Barcelonassa myös lenkille. Päivittäin tuli kyllä käveltyä kilometritolkulla joten pk hoitui sillä. Pari kertaa oli vielä illallakin sen verran virtaa että lähti juoksemaan. Päivällä olisi ollutkin liian lämmin. Shortsit ja t-paita taisi olla lenkkiasuna tänä vuonna viimeisen kerran. Juostessa oli syke tosi matalalla vaikka tahti oli ihan reipasta. Siihen vaikutti varmaankin nuo jokapäiväiset kävelymatkat.

Ensimmäisen kerran lähdin yksin juoksemaan ja tytär kyllä vähän mietti mahdanko löytää takaisin hotellille. Neuvoi että menet vaan suoraan yhteen suuntaan ja palaat takaisin. En kylläkään eksynyt. Oli kivaa vaihtelua juosta aivan erilaisissa maisemissa. Pienillä kujilla ja kapeilla jalkakäytävillä, illan vilinässä. Olo siellä ihmisten seassa oli ihan turvallinen. Hotellimme oli kaukana keskustan hulinoista.

Muille lenkeille sitten sainkin tyttären kaveriksi. Kerran lähdettiin jo aamusella ennen aamiaista. Matkan varrelle sattui sopivia penkkejäkin pieneen tasohyppytreeniinkin.

Barcelonassa oli senverran ylämäkiä kuljettavaksi että kyllä se ihan kuntoilulomastakin meni, tavallaan. Pysyin myös hyvin tyttären vauhdissa, vai kumminperin se mahtoikaan olla :)

Jotenkin ne päivät aina venyi iltaan asti, hotellille kun pääsi niin sinne kyllä sitten jäätiinkin. Pyörällä kuljettiin yhtenä päivänä n. kolmisen tuntia.

Nyt olisi ollut mielenkiintoista seurata askelmittaria, jos sellainen vaan olisi ollut mukana.