Kirkkoniitun laavulla makkaranpaistossa

Eräänä aurinkoisena perjantai-iltapäivänä suunnattiin Retkikamun kanssa kohti maaliskuun haastetta.

Lähialueelta löytyi mielenkiintoinen kohde, josta nyt kylläkin oli tarkoitus tutkia vain osa. Myöhemmin pitänee kiertää reitti kokonaan.

Määränpääksi otettiin Kellahden, Ahlaisten retkeilyreitin varrella oleva Kirkkoniitun laavu. Meneillään olevasta epidemiasta johtuen tehtiin treffit Porin satamatien varteen ja siitä lähdettiin patikoimaan, turvaväliä noudattaen. Keli oli aurinkoinen mutta lopulta aika kylmä, joten hieman enemmän olisi pitänyt pukeutua. Aurinko onneksi lämmitti eikä metsään tuullut.

Oltiin etukäteen tutkailtu karttaa, ei ihan paras mahdollinen, mutta riittävä.  Tämän vuoden aikana on kuulemma tulossa kunnon kartta koko reitistä.

Reitin alku löytyi hyvin ja opasteita oli matkan varrella, ainoastaan loppupäässä jouduttiin vähän arvailemaan oikeaa suuntaa. Retkikamu on puna-vihersokea ja tälläkin kertaa oli puissa punaiset maalitilkut. Jotenkin sanoisin että saattaa olla haasteellista havaita punainen väri maastossa. Ollaan tuohon törmätty monasti ennenkin.

 

Alkupätkä oli metsätietä ja aika haasteellista polkua sillä puita oli paljon kaatunut ristiin rastiin. Ei ihan jokaiselle sopivaa maastoa. Kun päästiin varsinaiseen metsään asti oli ympäristö todella hienoa, kalliota ja varpuja ja mättäitä jne. piti hidastaa vauhtia että ehti nauttia ympärillä olevasta metsästä. Aurinko pilkotteli hienosti puiden lomassa. Yhden erikoisen huomion teimme. Reitti sivusi tuulimyllyjä, joita on tuossa kohtaa todella paljon. Aikamme ihmeteltyämme taustalta kuuluvia ääniä tajusimme, että nehän tuleekin noista tuulimyllyistä. Nyt ymmärtää kyllä ihmisten huolen myllyistä. Metsän hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan. Myöskin nyt kun aurinko paistoi puiden väleistä, tuli lapojen liikkeistä isoja varjoja jotka välkehti silmännurkassa. Migreeniin taipuvaiselle voi olla ikävää.

Annetaan kuitenkin reitille uusi mahdollisuus ja seuraavalla kerralla lähdetään toiseen suuntaan.

 

Polun alusta meni nelisen kilometriä laavulle. Siellä pistettiin nuotioon tulet ja grillattiin makkarat. Pienellä aukealla oli laavu jossa tulentekopaikka, puuvarasto jossa oli myös puita. Patikkapolku jatkui eteenpäin ja siellä näkyi olevan myös huussi. Siistissä kunnossa kaikki, laavulle pääsee myös autolla. Mukava paikka ja sopii vaikka lapsiperheillekin, vasinkin jos menee autolla paikan päälle.

Kuksasta tietenkin nautittiin retkikaffeet ja syötiin muutkin eväät että jaksettiin patikoida takaisinkin. Samaa reittiä lähdettiin takaisin ja niinkuin aina metsäpoluilla, sama reitti toiseen suuntaan on ihan erillainen kuin mennessä.

Retkelle tuli tänään pituutta 8 kilometriä ja aikaa saimme kulumaan evästauko poislukien 2,5 tuntia.

 

Näinä erikoisina aikoina kun yritetään olla ja elää niin ettei viirukset leviä, on välillä haasteellista pitää huolta itsestään ja myös lähimmäisistään. Luonto on ihanteellinen paikka lähteä rauhoittumaan. Jos ei uskalla yksin lähteä vähän oudoimmille poluille, aina voi ottaa ystävän mukaan, kunhan huolehtii omasta ja kaverin turvallisuudesta. Metsässä on tilaa kulkea parin metrin välein ja ääntä kyllä mahtuu. Jos siellä sattuu törmäilemään muihin metsätyyppeihin, niin voihan sitä piipahtaa hetkeksi jollekin pienemmälle sivupolulle tutkailemaan mihin se mahtaa johtaa.

 

Reppuun vaan mukaan hyvät eväät, lämmintä vaatetta ja avoin mieli. Nyt ei  ole kiire mihinkään.

Hyvää Äitienpäivää..

Äitienpäivän aamu alkoi yllätysaamiaisella,
kaurapuuroannos vähän erilailla tuunattuna !

Rakkaudella tehty aamiainen

Vehnätön haaste on pitänyt hyvin ja tosi helposti. Tarkkaan saa kyllä lukea tuoteselostuksia sillä aineksia joista löytyy vehnäjauhoja on aikalailla monissa tuotteissa. Vehnäjauhoja tai sitä sisältäviä aineksia on mm. jäätelössä, myslissä, kinuskikastikkeessa, proteiinipatukoissa, urheilujuomissa, ym. ym. Tarkkana saa olla kun etsii sellaisia tuotteita missä sitä ei ole, kyllä niitäkin löytyy. Kiellettyjen ainesten lista on aikamoinen; vehnä, vehnäproteiini, vehnätärkkelys, tärkkelyssiirappi, muunnettu tärkkelys, hydrolysoitu tärkkelys, maltodekstriini, glukoosisiirappi. Onhan tuossa niitä. Mutta eihän ne ole mitään välttämättömiä ollenkaan. Myönnetään että jäätelö yllätti että siitäkin löytyy, pitää vielä tutkia ja luulisin että sellainenkin versio löytyy mitä saa huoletta maistella.

Ruisleipää ei tarvitse koko ajan syödä vaan löytyy myös hyvä leipä joka on 100 % kauraa. Makaronilaatikkoa kokeilin maissipastasta ja tuli ihan hyvää. Tälle päivälle leivoin gluteenittoman marjapiirakan. Mies kyllä yllätti tänä vuonna ja oli hankkinut upean mansikkakakun, tuollahan sitä vielä on tosipaljon jäljellä...ei ollut tänään mitään makureita liikkeellä, pitää viedä työkamuille. Ihme kyllä mutta ei ole ollut edes mielihaluja moisille höttöherkuille.

Puolukkapiiras

Siitä en voi ihan varmaksi sanoa että oliko tämän dieetin johdosta energiat nollilla kun olin juoksemassa kilometrin vetoja tuossa viikolla. Ne oli tosi vaikeita...yllätys yllätys, mutta eihän se silti ole pakko johtua siitä ettei saanut tarpeeksi hiilareita ennen juoksua. Tulipa vaan mieleen että saattaisi johtua. Viikonlopun pitkälle otin sitten mukaan urheilujuomaa ja geelin varoiksi. Mutta kyllä silläkertaa ihan hyvin jaksoi, vauhti silti oli rauhallinen vaikkakin kestollisesti pitkä.

Hyvä havainto on nyt ollut se ettei ole ihan suinpäin popsinut jotain koska aikaa menee jo siihen että tutkii tuoteselostuksia ja siinä vaiheessa jo pistää mieluummin banaania poskeen, joka taitaa olla terveellisempi vaihtoehto. Huomannut olen myös painossa parin kilon kevennyksen...

Tämä viikko alkoi liikunnan puolesta maanantain kevyellä lenkillä ja sen päälle pitkästäaikaa kahvakuulatreeni ulkosalla. Tiistai bodycombatissa ja tälläkertaa se oli kyllä aivan mahtavan hikistä, olin kuin märkä rätti sen jälkeen. Keskiviikkona huollettin kinttuja fyssarilla ja torstaina kilsan vetoja. Perjantain huilia ja eilen pitkä pk-lenkki. Eilinen aamu oli tosi sateinen ja kylmä joten lenkki venyi iltaan. Taas kerran totesin että kun ei heti aamulla tee pitkää lenkkiä niin ei millään tahdo saada itseänsä enään liikkeelle myöhemmin. Venytin lähtöä liki viiteen ja ajattelin että nyt on ihan pakko mennä. Kummasti juuri silloin alkoi aurinko paistamaan, koko päivä siis oli tosi kolea ja pilvinen. Kun itseni sain vauhtiin tuonne Yyterin maastoihin niin parin tunnin lenkki meni ihan leikiten, siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan.

 Kun pääsin tuonne rannan toiseen päähän niin ajattelin vielä suunnata eteenpäin tutkimaan minne uusi retkeilyreitti menee, kävin ensimmäisellä lintutornilla ja ihailin maisemia siellä hetken ja suuntasin takaisin kotiinpäin.

Kyllä pitää todeta taas kerran että on meillä täällä niin mahtavat maisemat ja reitit ja kymmenittäin polkuja minne suunnata tossujensa kanssa. Varsinkin kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta eikö ole tavallaan mihinkään kiire, välillä voi pysähdellä nauttimaan maisemista ja napsimaan valokuvia.

Tänään heräsin jo seitsemältä aamulla ja aurinko edelleen paistoi ihan täpönä, olisi tehnyt mieli heti taas lenkille. No eipä enään ysiltä paistellut ja päivä onkin ollut aika sateinen. Nyt voin siis hyvillä mielin maistaa vielä vähän tuota marjapiirakkaa ja jättää tämän päivän kilometrit huomiselle.