Maastopyöräillen uusiin nähtävyyksiin

Paras keino saada itsensä ajoissa liikkeelle on sopia treffit jonkun kanssa. Syyskuinen lauantaiaamu vasta rupesi lämpenemään, kun esikoisen kanssa jo lähdettiin fillareilla kohti Reposaarta. Maastopyörillä tietenkin. Alun jälkeen oli ajeltava myös runsaan kymmenen kilsan verran maantien reunaa asfalttia pitkin. Keli oli kolea mutta muuten aamu oli mahtava, eikä pahemmin edes tuullut mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Reposaaren pengertiellä aina tuulee. Pipon jo laitoin kypärän alle ja vähän vahvempaa trikoota shortsien alle.

Kyllä läskilläkin hyvin maantiellä polkee, mutta onneksi matka ei ollut liian pitkä. Toisenlaisella pyörällä se olisi taittunut huomattavasti nopeammin. Mun fätti ei todellakaan rullaile itsekseen tuollaisella suoralla.

Lontoon uimarannalta kohti Räpsöön takarantoja

Kierrettiin saari ensin ”maan puolelta” sahan kautta vierasvenesatamaan ja sieltä satamapuistoa pitkin Lontoon uimarannalle. Siellä pieni huoltostoppi. Uimarannalta löytyy siisti bajamaja, ei tarvitse puskissa könytä. Sitten lähdettiin etsimään sopivia polkuja. Linnakepuistosta löytyy polkuja ristiin rastiin, paikoitellen saa katsoa eteensä ettei vahingossa tipu alas juoksuhautoihin. Sieltä siirryttiin takarannan puolelle. Nyt polut muuttuivat vähän teknisemmiksi, kiviä riitti. Myös pelkkää kalliota, juurakkoa ja myös helpompaa metsäpolkua. Sanoisin että itselleni ihan sopivia reittejä, ei liian vaikeita. Kaveri aina välillä kävi suorittamassa vähän teknisempiäkin polunpätkiä. Siinä kohtaa minä taisin talutella pyörää. Vaikka reitti kulki paljon metsän keskellä, niin aina välillä poljettiin myös rantakallioille nauttimaan merimaisemasta. 

Reposaaressa sijaitseva Linnakepuisto on ihan tuttu paikka, mutta nyt löytyi myös oikein kunnon tykkikin. Siellä se tönötti hyväkuntoisena, oliskohan miltei käyttökuntoinenkin, metsän keskellä. Sen näki oikein hyvin reitiltä ja polku myös jatkui tykin juurelle. Enpä ole tuohon ennen törmännyt. Ilmeisesti alue on aidattu mutta ei meren puolella kyllä aitoja näkynyt. Olimme tietenkin sen verran uteliaita että mentiin katsomaan, takapuolella oli myös ovi. Se oli avoinna, siellä kuitenkin oli ihan pimeää. Kunnes äkkiä löytyi myös valokatkaisija. Sehän oli kunnon bunkkeri. Tyhjillään mutta hyvässä kunnossa, ummehtunuttta hajua lukuun ottamatta. Isot tilat. Vaikutti kunnon pommisuojalta. Olihan mielenkiintoinen paikka. 

Museoitu tykki löytyi metsän keskeltä

Kyseessä taisi siis olla Canet-tykki, jolla on järjestetty vielä 1980-luvun loppuun asti harjoitusammuntoja.   Tykki on edelleen paikoillaan museoituna, se on kunnostettu 2000-luvulla. Asian harrastajia aihe kiinnostanee enemmän. Paikka oli jossain Linnakepuiston ja Siikarannan välimaastossa, metsän keskellä. Fillarilla sinne eksyi ihan viereen.

Tykkiin tutustumisen jälkeen jatkettiin matkaa kallioita pitkin. Pian oltiinkin Siikarannassa ja leirinnän toisesta päästä puikahdettiin taas metsään. Siellä polutkin muuttui vähän teknisemmiksi, puita oli välillä polkujen poikki kaatuneena ja kenkien kastumiseltakaan ei välttynyt. Osin polut oli jo kadoksissa ja heinittyneet mutta muutaman harharetken kautta kuitenkin päästiin eteenpäin. Lopulta taas oltiin maantiellä ja loppumatka olikin asfalttia.

Kiva reissu, usein ei ole tullut Reposaaressa maastopyöräiltyä. Sieltäkin siis löytyy ihan hyvät polut ja maastot pyöräilyyn.  Tällä kertaa aikaa meni 2:45 ja 35.7 km.

Räpsöö Run, juoksukisa saaristolaismaisemissa

Reposaarihan oli se paikka "vaiks kui kaukan ja iha outoi ihmisii." Joten juoksukilpailu saarella on todellakin aivan uniikki mahdollisuus lähteä haistelemaan merimaisemaa ja vaikka haaveilemaan pidemmästäkin vierailusta siellä. Kisana Räpsöö Run on kaikille sopiva rento juoksutapahtuma. Juuri  sellainen pieni kyläkisa jossa pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan kuin jossain massatapahtumissa. Kyseinen kisa on ollut hetken tauolla, nyt sille on onneksi löytynyt uusi järjestäjä. Edellisestä lappujuoksustani Räpsöössä onkin jo muutama vuosi aikaa. Kisa on viikon päästä, 14.5. Minulle se onkin kevään ensimmäinen lappukisa. Jostainhan kisakausi pitää aloittaa ja tämä on juuri sopiva tähän kohtaan. Yllä oleva kuva on Siikaranta Campingin kallioilta.

Räpsöö Runissa ovat matkatkin sopusuhtaista, kuuden kilsan kulttuuripläjäys tai 10 kilsan kilpasarja, jossa kulttuurikierrokseen lisätään vielä tovi rantojen rymyämistä. Lapsillekin löytyy oma matkansa.  

Tämä kuva onkin vuodelta nakki ja jotain...

Reittiin mahtuu siis metsätietä, polkuja, soratietä ja ehkä jokin ihan pieni asfalttipätkäkin. Luulisin että mukaan voisi mahtua myös kallioita ja pyöreitä, meren muovaamia rantakiviä. Kierroksella luvataan näkyvän myös kaikki saaren parhaimmat nähtävyydet. Mikäli et tunne paikkaa entuudestaan, tiedoksi että iso osa reittiä kulkee merenrantoja mukaellen. Joten merimaisemat on taattu. Sarjoja löytyy miehille, naisille, lapsille ja jopa originaaleille paikallisille. Siihen sarjaan voi ilmoittautua myös ne jotka tuntuvat henkisesti kuuluvan kyseiselle saarelle.

Räpsöö Run lähtee tänä vuonna Siikarannan leirintäalueelta. Mikäli et ikinä ole käynyt Reposaarella tai Siikarannan leirintäalueella, suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä. Siikarannalla voipi käydä vaikka vaan kaffeella tai jätskillä, tai nauttimassa merimaisemista upeilla kallioilla. Paikka on ihan miltei jo vakio pysähdyspaikka fillarireissuilla.

Juoksukilometrejä on hiljalleen kertynyt. Huhtikuussa sain kasaan 50 kilsaa. Olen pyrkinyt maltilla lisäämään matkaa. Enemmän on pyöräilty ja uitu ja käyty salilla. Tämän viikon maanantaina juoksulenkki Porin metsässä, 1:02:36, 8 km , avg 130 bpm. Sitä ei ainakaan polkujuoksuksi lasketa, sillä polut on päällystetty sepelillä. Onhan se sitten helppoa baanaa mutta ei ollenkaan saa kiksejä siitä että juoksee kovalla sepelillä keskellä metsää. Tiistaina runsaan tunnin salitreeni ja keskiviikkona jo kunnon maasto- ja polkujuoksua Yyterissä. 1:19, 9.6 km avg 143 bpm. Pori Trail Runners aloitti taas yhteislenkit. Yyterissä oli 12 juoksijaa. Kiva lenkki, ihan reipasta vauhtia mutta sopivaa kyllä. 

Pori Trail Runnersin yhteislenkki Yyterissä

Torstaina olin kuitenkin aika väsynyt edellisen päivän juoksusta joten jätin rapputreenin väliin ja pidin lepopäivän. Olen saanut jossain välissä myös akillesjänteeni jotenkin nutturalle. Olen sitä vähän lepuuttanut. Nyt kyllä luin että vaivaa ei enään hoideta levolla vaan liikkumalla ! Olen aina ajatellut että pohkeenit olisivat tarpeeksi vahvat, nyt kuitenkin olin ymmärtäväni että niitä pitäisi ruveta vahvistamaan. Ihan järkeen käypää.

Viikko on ollut aika aurinkoinen mutta todellakin kylmä. Kovin odotan että kelit muuttuisivat edes vähän lämpimämmiksi. Loppuviikolla oli kaikenlaista muuta puuhaa joten liikunnat jäi vähiin, sunnuntaina onneksi jo tarkeni vähän puuhastella pihallakin.

Yyterin lietteiden pitkospuut ovat hyvässä juoksukunnossa

Treeniviikko ykkönen

Eka kesälomaviikko takana ja ensimmäinen viikko treenattu kalenterin mukaan. Täsmätreeniä  polkujuoksukisaan. Ainakin tämä ensimmäinen viikko mennyt hyvin ja kaikki sen treenit on tehtynä. Vaikuttaa ihan hyvältä ja selkeältä. Lähinnä halusin ohjelman sen vuoksi että treenaamisessa on jonkinlainen järjestys. Kohteena on Aulanko Trail.

Maanantaina juoksua mäkisessä maastossa. Lähdin Ruosniemen pururadalle. Parempia mäkiä meiltäpäin ei löydy. Otin mukaan myös sauvat. Sain myös kaverin seuraksi ja lenkin päälle pulahdettiinkin Ankkalampeen uimaan. Treeniin meni aikaa 1:34 ja matkaa tuli 10.3 km ja sykkeet 124/147. Mäkinen kierros juostiin kolme kertaa, yksi kierros on muistaakseni n. 2.5 km. Iltaan vielä pari tuntia mustikkametsässä.

Ruosniemi ja Ankkalampi

Tiistaina kahvakuulaa ja liikkuvuutta 40 min. Päivällä olin myös pari tuntia vattuja keräämässä. Keskiviikkona polkujuoksua Pori Trail Runnersin yhteislenkillä. Etukäteen oli jo tiedossa että reitti olisi aikamoista ryteikköä ja nokkospuskaa. Sitä se kyllä olikin, mutta myös kivoja polkuja ja komeita maisemia. Mahtava lenkki. 1:37, 10 km avg 133 bpm. Ei ihan peruspeekoota. Vattupuskissa taas aamupäivällä pari tuntia.

PTR:n yhteislenkki Toukarissa

Torstaina oli 5 minuutin vetoja 5-8 kpl. Päädyin viiteen kertaan. ( olin muuten taas vattuja keräämässä) Ensin vartti alkuverraa ja sitten 5 x 5 min vetoja ja rauhassa kotiinpäin. 1:13:52, 8,7 km ja sykkeet 124/155.

Perjantaina lepopäivä. Mulle siitä tuli kovinkin toiminnallinen lepopäivä. Pari tuntia taas marjoja keräämässä. Ensin vadelmia ja sitten samaan syssyyn mustikkaa. Varsinkin vattupuskissa tuntuu tulevan oikein hyviäkin kylkivenytyksiä siinä samalla kun koittaa kurkotella puskien toiseltakin puolen ilman että kupsahtaa piikkiseen puskaan. Iltapäivällä läskipyöräilyä n. 22 km. Nyt oli tosi hauska reissu, sillä lähdettiin kamujen kanssa Reposaareen fillaroimaan. Retki alkoi venematkalla. Merimatka kesti n. 10 minuuttia. Räpsöössä pyöräiltiin tunnin verran pitkin takarantaa. Käytiin mm. Junnilassa ja Siikaranta Campingillä. Tämä venekyyti on ihan uutta, tämän kesän juttu. Olikin tosi kiva kokemus, busteriin mahtuu kipparin lisäksi 6 henkeä ja esim. fillarit voi ottaa mukaan. Edestakainen matka maksoi 10 euroa. Fillarointiin meni aikaa 2:04 ja matkaa tuli yhteensä 22.2 km. 

Veneellä Reposaareen

Junnila

Viikonloppuna mummuteltiin ja koska oli pari pientä yövierasta, pitkä lenkki vaihtui sunnuntaina vähän lyhyempään. Tälläkin kertaa olin Reposaaressa. 53:48, 6.12 km avg 115 bpm. Lenkki oli lyhyt ja leppoisa, sen päätteeksi päästiin Siikarannan leirintäalueen rantasaunaan. Olikin upeat löylyt ja lauteilta mahtava merinäköala. Uiminen jäi väliin sillä merenkäynti oli melkoinen.

Siikarannasta takarannalle ihania kivipolkuja pitkin

Tälle viikolle on tullut juoksua hurjat 35.1 km. Liikkumista koko viikkoon yli 18 tuntia. Ihan hyvä lomaviikko siis.

Joogaa Räpsöön takarannalla

Räpsöö, vaiks kui kaukan ja ihan outoi ihmisii. Vaikka Reposaari on jonkun mielestä kaukana, meri vain välissä niin olet jo Ruotsissa, on elo siellä varsinkin näin kesällä todella aktiivista ja tekemistä löytyy jokalähtöön. Turisteja vierailee runsaasti ja nyt koronan vuoksi kotiseutumatkailijatkin ovat löytäneet saarelle. Mikään ihme se kuitenkaan ole, sillä Reposaari on täynnä taitavia ja monipuolisia yrittäjiä, ystävällisiä  alkuasukkaita unohtamatta. On lukematon määrä kädentaitajia, useita ravintoloita ja vireä asukasyhdistys jne. lista on pitkä. Monenlaista tapahtumaa on miltei ympäri vuoden. Reposaaren omilta sivuilta pääsee vähän fiiliksiin.

Yhden todellisen helmen nostaisin esiin, Siikarannan Leirintäalueen. Sehän on bongattu ihan maailmalla asti. Leirintäalue on jo vanha, muistan sen jo omasta lapsuudestani. Viime vuosina sitä on  isolla sydämellä laajennettu, peruskorjattu, rakennettu lisää mökkejä  jne. Kaikissa mökeissä taitaa olla jopa merinäköala suoraan edessä. Leirintäalue on siisti ja palvelu ensiluokkaista. Jos sieltä haluaa mökin pitää kyllä olla todella ajoissa liikkeellä.

Ihanat naiset rannalla

Koska asun lähellä ei tietenkään ole tullut siellä leiriydyttyä, mutta sinne on tullut poikettua esim. pyörälenkeillä. Näin lämpiminä kesinä siellä voi pulahtaa vaikka uimaan, rantakalliolla on mahdottoman ihana kallionkolo josta pääsee suoraan avomerelle uimaan. Parasta. Vastaanotosta saa mm. kaffetta ja pullaa tai vaikka jätskiä. Siitä on sitten mukava jatkaa matkaa eteenpäin, kiertää saari ja lähteä fillaroimaan kotiinpäin. 

Reposaaressahan on järjestetty myös muutaman kerran kiva juoksutapahtuma, Räpsöö Run. Toivottavasti se saataisiin uudestaan eloon, nyt kun koronakin jo vähän helpottaa. Siikarantakin saattaa tulevaisuudessa olla juoksukisojen järjestäjänä. Yksi juoksutapahtuma jouduttiin perumaan covidista johtuen.

Tällä viikolla Siikarannan kalliolla pidettiin joogatunti. Hyvinvointicenter pitää ulkojoogia kesäisin eri paikoissa ja Reposaaressakin on muutamia kertoja tällainen pidetty. Keli oli aurinkoinen, mutta todella tuulinen ja siitä johtuen vähän viileämpi jos vertaa viimeaikojen hellepäiviin. Olisin kyllä kaivannut jotain huivia kaulan ympärille, tuuli oli navakkaa. Mutta vastaavasti paljaat varpaat lämpimällä kalliolla tuntui aivan ihanilta. Kun laittoi silmät kiinni ja kuunteli vain meren äänekästä pauhuntaa ja lokkien kirkunaa, pääsi kyllä taatusti irti ylimääräisistä ajatuksista. Jooga oli rentouttavaa ja samalla myös avaavaa, varsinkin yläkroppa sai liikettä.

Joogan jälkeen tietenkin hetken nautittiin alueen kuhinasta ja syötiin jätskit. Seuraavalla fillarilenkillä pitää poiketa kaffeelle...

Lappujuoksua Räpsöössä

Räpsöö Run. Pieni kylätapahtuma ilman ajanottoa ja virallisia tuloksia. Matkana 5 tai 10 kilometriä.

Olin mukana jo neljännen kerran. Tällä kertaa oli lähtöpaikkaa hieman muutettu eri paikkaan, maali oli samassa paikkaa kuin ennenkin, sama reitti joka on vaihteleva ja hyvä. Soratietä, hiekkatietä, pieniä polkuja ja ihan pikkaisen asfalttiakin. Maisemat tietenkin upeat kun Reposaaressa ollaan.

Ehkä tunnelma hieman kärsi edellisiin vuosiin nähden varsinkin lähdön kohdalla. Rannassa oltiin jotenkin enemmän keskeisellä paikalla, nyt alkuhömpät olivat Reposaari-talon pihalla. Entinen Reposaaren ala-aste, sorapiha jossa lämmittelynä kiva alkujumppa, mikä oli ihan yhtä hyvä kuin ennenkin, mainio ja pirteä vetäjä!

Tapahtuma oli pienellä porukalla järjestetty mutta sai kyllä kiitosta, kaikki tarvittava oli varmaan huomioitu. Kannustustakin oli matkan varrella ihan mukavasti, pieniä koltiaisia myöten.

Hintaan kuului sauna ja ruokailu jos halusi. Tällä kertaa en halunnut sillä meillä oli oma ryhmä koossa ja saunottiin yhden juoksukaverin pihasaunassa. Mahtavien löylyjen jälkeen sai siirtyä suoraan ruokapöytään joka oli katettu ihanaan puutarhaan. Miljöö oli kyllä niin perusräpsööläistä kuin vain voi, upeaa. Ilmassa oli ihan kesäjuhlan tunnelmia...

Olin ajatellut juoksevani ihan rennosti fiiliksillä, alkuun lähdinkin ihan varovasti kuunnellen miltä tuntuu. Juoksut on viime aikoina olleet lyhyitä ja letkeitä, ei siis mitään vauhtitreenejä. En vilkuillut mittaria matkan varrella. Seura kuitenkin imaisi mukanaan joten ihan reipasta menoa mentiin. Lämmintä oli edelleen vaikka syyskuu on menossa. Lämpötila huiteli kahdessakympissä, ei pahemmin tuullut kuin paikoitellen jossain rantaosuuksilla. Onneksi ei ihan aurinko paahtanut. Ekan kiepin aika oli n. 29 minuuttia, pieni kulaus vettä juomapisteeltä ja toiselle kierrokselle.  Luulen menneeni aika tasaista vauhtia, keskisyke 153. Kokonaismatkaksi mittarin mukaan tuli 10,2 km ja aika oli tosi hyvä, olin ihan yllättynyt vaikken edes piiskannut itsestäni kaikkea, loppuaika 58.41 ja  keskivauhti oli 5.45.

Pieni loppukirikin irtosi
kuva Maikku

Ensi talvikin sitten treenataan mahtavassa porukassa. Lähdin mukaan Treenitehtaan valmennukseen, onpahan taas puuhaa koko talveksi. Mitään varsinaista tavoitetta nyt ei ole, vielä. Suunnitelmissa pari vähän pidempää kisaa ensi kesälle mutta niitäkään ei ole vielä lukkoon lyöty.

Koitetaan vähän saada vauhtia juoksuun ja voimaa kroppaan.

Se on ainakin varmaa että seuraavat 9 kk taas treenataan tavoitteellisesti ja tosi mahtavassa porukassa. Uskon että edessä on monta hauskaa hetkeä.

Helteistä menoa

Reposaaren Junnilassa takarannan maisemaa

Yllästunturin huiputuksen jälkeinen viikko on kyllä tullut huolella levättyä. Lämpötilat ovat päivittäin huidelleet kolmessakympissä joten lenkille ei ole ollut järkevää lähteä. Töissäkin oli aika hektinen viikko, sillä osallistuimme SuomiAreenaan. Siellä on viikon ajan oleiltu ulkona helteessä. Asteita parhaimmillaan 35.

Yhtenä päivänä sentään aloitin päivän maauimalassa uimalla kilometrin. Olihan virkistävä aamunaloitus. Taisi olla torstai.

Sunnuntaina kävin ensimmäisen kerran juoksemassa. Yli viikko kisasta. Illalla oli enään parisen kymmentä astetta joten oli jo ihan pakko päästä liikkeelle. Peekoota tuli tunnin ja 8 km. Pikkasen tuntui jaloissa ja kropassa tukkoisuutta. Todennäköisesti viikon helteetkin vaikuttivat.

Maanantai-aamulla jo kävin pirteällä juoksulla Yyterissä. Viisi kilsaa, sisältäen 10 x ripeät mäkivedot. Nyt tuntui jo ihan normaalilta menolta. No, ehkä takareidessä oli kireetä.

Maanantai oli edelleen huippulämmin, illalla lähdin kuopuksen kanssa maastopyöräilemään. Lenkistä tulikin oikein kiva, 29 km ja 2,45 tuntia. Hienoa reittiä pitkin Preiviiki-Yyterin luontopolkuja. Hyvä lenkki.

Likan kanssa pyöräillessä tulee aina lenkistä hyvä. Yksinään vauhti olisi ehkä rennompaa enkä välttämättä menisi ihan kovin teknisistä paikoista noin reippaasti. Mutta taas pysyin pystyssä. Reitti oli tuttua maastoa mutta koska siitä tuli aika pitkä niin uusiakin polkuja löytyi, käytiin katsastamassa kaksi lintutorniakin. Leveäkarin tornilla olen käynyt kerran aikaisemmin juosten. Etelärannan torni oli uusi tuttavuus, sen kyljessä oli uimarantakin. Simmarit mukaan siis ensikerralla. Reitti oli helppo joten sinne osaa toistekin. Parinkymmenen kilsan kohdilla poikettiin jätskillä Kyläsaaressa. Sieltä oli kotiin vielä 10 kilsaa, se mentiin ihan pääosin pyöräteitä pitkin. Yllättävän kevyesti kulki läski asfaltillakin.

Näkymä Etelärannan lintutornilta uimarannalle

Leveäkarin lintutornilla

Keskiviikkona olikin pitkästä aikaa stadionilla treenitehtaan treenit. Auton mittari näytti 28 astetta. Tarkeni siis. Vähän juoksutekniikkaa, 200 m vetoja x 6 ja päälle vatsalihaksia. Hyvä fiilis kun tuli jotain tehtyä. Liian lämminkään ei ollut, yhtä hiki olisi vaikka vaan istuisi paikoillaan aurinkokatsomossa.
Torstaina tuli pieni 2,5 kilsan lenkki rannalle uimaan ja sieltä takaisin eri reittiä 2 km, siis 4,5 km rauhallista hölkkää.
Perjantaina Yyterissä uimassa.
Lauantaina alkoi aamu mattopyykillä. Loput matot lattialta mukaan ja taas menoksi. Samalla reissulla piipahdettiin koirarannan kautta uittamassa Marttaa. Hyvin sekin ui ja tuli itsekin pulahdettua taas kerran. Eipä kauaan malttanut olla paikoillaan kun taas suunta kohti Reposaarta. Tyrniä ja Tyrskyjä Pop up kahvila on auki vain heinäkuun joten sinne siis. Herkkuhetken jälkeen kierreltiin saarta takarannan kautta Junnilaan ja siitä Siikarannan leirintäalueelle.
Siikarannasta löytyi siis aivan mahtava uimapaikka! Upea ! Suoraan kallioilta mereen.

Sunnuntaina extemporee yhteislenkille, kunkas muutenkaan kuin Reposaareen! Juoksijoita oli lopulta vain kolme. Hyvä lenkki saaren ympäri, 6,5 km hyvällä matalalla sykkeellä. Lämpötila taisi olla tuo tuttu 28. Jotensakin oli kuuma. Lenkin päätteeksi miltei suoriksi Siikarantaan uimaan. Hetken uituani tajusin että mulla on vielä juoksuvyö vyötäröllä. Uitin siis samalla puhelimenkin. Hoh hoijaa on nämä helteet jo pehmittäneet päänkin...

Tänä kesänä on tullut uitua enemmän kuin moneen vuoteen, jos nyt ei lasketa mökin laituria. Onneksi täällä on useita vaihtoehtoja uimapaikoiksi. Yyterihän on ihan fantastinen, siellä tietenkin saa hiekkaa joka paikkaan ja joutuu kahlaamaan pitkät matkat ennen kuin voi uida. Tuo Siikarannan kalliopoukama oli kyllä ihan älyttömän hieno löytö, sain siihen kyllä pientä vinkkiä leirinnän respasta, kiitos siitä.

Aamulenkkejä ja pyöräilyä

Aamun nautintoja

Maratonin jälkeen on ollut vähän vapaa-aikaakin erilailla. Olen saanut tehtyä jopa puutarhahommia, kasvihuoneeseen on istutettu tomaattia ja kurkkua ja vähän yrttejäkin. Vattupensaskin löysi uuden paikan.

Työmatkapyöräily aloitettu, yhdelle päivälle matkaa tulee n. 39 km. 

Tiistaina olin ensimmäistä kertaa juoksemassa, viiden kilsan palauttavaa rauhallista ja ihan tuntui hyvältä. Sattuneista syistä sen lenkin tein Turussa Aurajoen rannoilla. Olin työreissulla joten aamulenkki oli aikaisin ennen koulutuksen alkua. Kiva juosta vaihteeksi muualla kun tutuilla kotimestoilla. Siitä innostuneena kävin perjantaiaamuna ennen töihin lähtöä Martankin kanssa juoksemassa, Yyterin rannalla. Voi että kun oli lähdettävä töihin, mieluusti olisi tehnyt pidemmän kun 6 kilsan lenkin.

Turuus

Aamulenkki Aurajoen varrella

Aamulenkki Yyterissä

Viikonloppuna oltiin ensimmäistä kertaa mökillä ja tuli siellä heittettyä talviturkkikin mereen. Se ei käynyt ihan kuin Strömssöössä. Kovasta löylystä kylmään veteen ilmeisesti aiheutti sen että kun pääsin takaisin rantaan olin ihan ihme horkassa, tuli kummallinen olo. Onneksi se meni ohitse, jouduin kyllä lämmittelemään kauan saunan lauteilla ennenkuin olo tasaantui. Löylyä en kyllä uskaltanut heittää. Erikoinen olo kyllä oli. Saattaa olla että verenpaine jotenkin heitteli taivaisiin. En tiedä vaikka olisi viikon takainen maraton myös vaikuttanut kropassa.

Sunnuntaina suuntasinkin illemmalla pienelle polkujuoksulenkille, 7 kilsaa tuli saldoksi matalalla sykkeellä. Sain kaverinkin houkuteltua mukaan.

Yyterin polkuja

Olen nämä lenkit tehnyt nyt uusilla Zanteilla ja olen tykästynyt tossuun. Hyvä ostos oli !

Keskiviikkona tein Porin metsässä pienen 4 kilsan lämmittelylenkin ja suuntasin sen jälkeen stadionille Treenitehtaan Stadionhärdelliin...en etukäteen tiennyt mitä kaikkea se pitää sisällään. Jotain tekniikkaa yms. Aloitettiin juoksutekniikalla, hyppyjä, loikkia jne. kolme kertaa kukin sarja. Sitten pari kierrosta radalla ja päälle kuntopiiriä. Kolme kierrosta, 9 pistettä ja 45 s per liike.
Jaloissa on voimaa, mitä nyt vähän rupesi hapottamaan jo alkumetreillä mikä varmaan johtui maratonista vielä. Kaikki yläkropan liikkeet, punnerrukset, painot ja sensellaiset  olivat todellakin alakanttiin. Tiesin sen jo etukäteen että on haastavaa. Loppuun vielä kierros palauttavaa juoksua stadionin radalla.
Seuraavana aamuna taas tuntui kropassa että on jotain uutta tehty. Selvästi liian iso tauko edelliseen lihaskuntotreeniin. Päivän mittaan vaan jumitti enemmän ja enemmän. Illalla oli pakko lähteä pyöräilemään jos se vähän auttaisi jumeihin. Torstain läskipyörälenkille tuli kestoa 1,5 tuntia ja matkaa kertyi n. 12 km. Vaikea sanoa auttoiko se yhtään sillä edelleen on ollut kankut ja koivet todella kankeena. Myös kädet ja vatsalihakset parkuvat.

Perjantaina kävin jo pienellä juoksulenkillä, alkujäykkyyden jälkeen ihan ok menoa, kunhan ei pysäillyt välillä. Koira oli mukana joten muutamia stoppeja tuli. Lauantaina olisi ollut mahdollisuus tehdä kaverin kanssa rapputreeniä mutta  vahingosta viisastuneena jätin väliin, Palaudutaan nyt kunnolla, edessä on jo parin viikon päästä pitkää treeniä johon pitää myös valmistautua.
Tarkoituksella olen tehnyt maratonin jälkeen vain lyhyitä juoksulenkkejä. Mieli teki jo tehdä pidempääkin, mutta vielä sunnuntainakin ajattelin sen juoksun vaihtaa pyöräilyyn.
Sain kaverin mukaan ja käytiin Reposaaressa jätskillä. Kierrettiin saari ja nautittiin maisemista ja kivasta reissusta. Kilometrejä tuli n. 32 joten ihan hyvä sunnuntaitreeni.

Reposaari

Kyllä mieli olisi tehnyt vielä juoksemaankin...

Maastojuoksukisoja

Reposaaressa järjestettiin tänä kesänä ensimmäinen juoksutapahtuma, Räpsöö Run. Toivottavasti se saa jatkoa vielä moneen kertaan, sillä tapahtuma oli oikein kiva. Matkoina 5 ja 10, ei virallista ajanottoa eikä sijoituksia. Erittäin hyvin onnistuneet järjestelyt vaikka runsas osallistujamäärä taisi yllättää järjestäjät.
Kelikin sattui taas kerran olemaan oikein upean aurinkoinen vaikka aamulla vielä sääennusteet lupasivat ukkosmyrskyjä!
Vähän etukäteen jännitti minuakin kun miltei kotimaisemissa osallistui tällaiseen kisaan, sitten onneksi tajusin että tämähän on ihan normi reipas lenkki, ei ole tarkoitus juosta kieli vyön alla. Hyvä valmistelulenkki Jämille, ajaksi sain hieman alle tunnin joten olen oikein tyytyväinen.
Juoksijat saivat mukavasti pientä naposteltavaa maalissa, saunaan pääsi ja ruokailukin oli erittäin runsas ja maukas, sen tarjosi Merry Monk. Suosittelen.
Reitti oli vaihteleva maisemaltaan ja maastoltaan, vitosen kiekka mentiin kahteen kertaan. Vähäisen asfalttiosuuden lisäksi oli soraa, hiekkaa ja metsäpolkuja...sekä upeita merimaisemia.

 

Mainio tapahtuma kaikenkaikkiaan, tällaisia ei näillä nurkin montakaan ole. Varsinkaan tällaisia joihin uskaltaa lähteä vasta-alkajakin. Ei se aika aina ole pääasia vaan se että uskaltaa lähteä mukaan tällaisiin tapahtumiin. Silloin ehkä saattaa juoksukärpänen lopullisesti puraista niin että osallistuu uudestaankin. Tapahtumissa saa aina erilaisen fiiliksen itselleen, voittajafiiliksen !

Tämä juoksu oli siis sopivasti noin viikon ennen Jämin kisaa. Hyvä treeni. Viimeinen viikko oli työreissusta johtuen lepoa, torstaina kävin vajaan tunnin reippaalla lenkillä, vähän mäkiä mukaellen..

Jämi21 oli sitten lauantaina, startti klo 11.00. Yllättävien syyskelien vuoksi kävi taas niin että aurinko paistoi, lämpöä noin 19-20 astetta. Erinomainen päivä, metsän siimeksessä oli suhtkoht sopivaa.

Viimeksi juoksin täällä pari vuotta sitten ja nyt kyllä kulki paljon paremmin. Aika parani vain muutamalla minuutilla mutta emme kaverin kanssa lähteneet edes sillä mielellä että saataisiin huippuaikoja. Nyt nämä mäet eivät olleet lainkaan niin hurjia ja raskaita kuin viimekerralla. Taisi tällä kertaa olla tarpeeksi energiaa tossuissa...huolehdin kyllä tarkkaan siitä että tuli otettua geelit tasaisin väliajoin.

Nousut ja laskut olivat kieltämättä vaikuttavia, muutamaan otteeseen kiltisti käveltiin ylämäessä. Korkein nousu oli 800 metriä. Eikä ne jyrkät alamäetkään ole mielestäni helppoja juosta.

Huoltopisteitä oli sopivasti neljässä kohtaa. Viime kerrallaha ostin täältä salomonin speedcrossit, niillä oli hyvä juosta. Nyt myös kokeilin kompressiosäärystimiä, eivät haitanneet juoksua eikä myöskään pohkeet krampanneet. Sitä vähän etukäteen pelkäsin noiden mäkinousujen vuoksi.
Vaikka vauhti ei ollut ihan hurja niin maastosta johtuen on jalat olleet pari päivää aika juntturassa, lähinnä takareidet ja kankutkin hieman.

Aika oli siis 2.26.47 matkana 21 km. Siis ei mitään ennätyksiä. Eikä ollut tarkoituskaan.Tavoite saavutettiin jo sillä että oli mukava juoksu, hyvä olo jälkeenpäin.

Siruunapaidat

Kyllä tuo mäkinen maasto sen verran vaikutti että aika naatti oli kun kotiin pääsin. Uni maittoi. Vaihteeksi sai aamullakin nukkua pitkään.

Pienellä palauttavalla kävelyllä käytiin perheen kanssa.Iltapäivällä pistettiin mökkiä talviteloille. Siellä ei välttämättä kovin enään ehdi käydä ennen talvea. Nämä viikonloput on kaikenlaista muuta puuhaa täynnä.

 

Tulihan Vaasassakin piipahdettua työreissussa. Kuopuskin pääsi iltarientoihin mukaan. Kun nyt sattuu asumaan tällä hetkellä Vaasassa...Hohtokeilausta ja iltapalaa Amarillossa...

Jälkkärijätski

Havtornet

Ensiviikonloppuna tiedossa tyttöjen viikonloppu Tikkakoskella.