Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Rankka reissu päättyi siihen etten ehtinyt aikarajan puitteissa maaliin vaan myöhästyin runsaat viisi minuuttia. Sikäli se ei harmita sillä maaliin todellakin juoksin vaikka edelliset tunnit oli aikamoista taaperrusta. Sikäli ajatukset on olleet kaksijakoisia että voinko sanoa juosseeni ensimmäisen ultrajuoksuni sillä ainakin viimeiset 20 kilometriä mentiin kävellen. Vaikeudet alkoivat pikkuhiljaa hiipiä toisen huollon jälkeen. Olin Äkäslompolossa jo keskiviikkoiltana ja miltei ensimmäiseksi kävin kävelyllä Jounin kaupalla tsekkaamassa kisakeskuksen. Samalla sain vähän aineenvaihduntaa liikkeelle 12 tunnin automatkan jälkeen. Oltiin juoksukamujen kanssa majoituttu aika lähelle kisakeskusta.Torstainakin käveltiin koko päivä eestaas, shoppailtiin ja seurailtiin muiden kisaajien menoa, siinä kyllä pääsi jo vähän tunnelmaan kiinni. Tankkailtiin ruokaa ja nestettä, jota muuten kului huomattavasti edellisvuotta vähemmän. Nyt olisi tiedossa mukavaa keliä, ei onneksi uutta hellejuok...

Tiistaina oli lomapäivä ja olinkin suunnitellut jo että käyn rauhassa lenkillä tai uimassa yms. Sainkin yllättäen ajan fyssarille jo aamulla joten päivä menikin rennosti vailla treeniä. Käsittelyn saivat pohkeet ja reidet, joten ei kannattanut lähteä juoksemaan. Taisivat olla aikalailla jumissa, käsittelykin tuntui monta päivää. Koska tiistain kevyt pk-lenkki jäi väliin, kävin keskiviikkona hölköttelemässä kevyesti ennen jumppaa. Töiden jälkeen Katinkuruun, 47:21 6,2 km avg 132 bpm. Sen jälkeen tunnin tehokas kuntopiiri. Juoksulenkki oli taas sellainen perinteinen, kolme kilometriä takkuavaa ja raskasta, ei mitenkään nautinnollista. Kun käännyin takaisinpäin, olo keveni ja mieli jotenkin avautui...huomasin haistelevani metsän ja puunhakkuun ihania tuoksuja ja seurailin puiden latvoja ja kevään etenemistä, kaikenlaista hömppää. Mutta siis fiilis nousi ihan taivaisiin. Hyvää terapiaa ja endorfiinejä korvien väliin. Vielä ei stadionille pääsee treenaamaan. Torstai-iltana ...

Eipä olisi uskonut että lähtee Lappiin asti juoksemaan helteessä. Lämpötila oli parhaimmillaan 29 astetta joten juoksukin vähän etukäteen hirvitti. Lähdimme Hippokerholaisten kanssa ajelemaan hyvissä ajoin Ylläkselle, majoituimme Äkäslompolossa. Ajomatkakin sujui mainiosti vaikka kolmella naisella oli pahin tankkaus meneillään. Muutaman pysähdyksen taktiikalla oltiin matkassa. Torstaina tutustuttiin rauhassa kylän shoppailumahdollisuuksiin ja käytiin myös Yllästunturin juurella katsastamassa lähtöaluetta.  Juoksu ei itsessään jännittänyt vaan tuo lämpötila ja nesteytys. Toki edessä näkyvä rinne oli vaikuttava mutten tarkoituksella sitä vielä pohtinut. Minulla ei oikeastaan ollut hajuakaan millaista maasto tulisi olemaan. No, kivistä kuulemma... Edellisenä iltana tsekkailtiin tavarat valmiiksi reppuun. Edelleen tankkausta, hiilareita ja pääasiassa nesteytystä. Vissyä ja urheilujuomaa. Torstaina myöhään myös huomasin yhtäkkiä että vasen polvi on turvonnut, siinä oli ih...