Mistä niitä endorfiinejä oikein saa

Satunnaisesti varmaan monella liikkujalla on aina joskus motivaatio hukassa. Treenata pitäisi ja on jopa kalenteriin merkattu milloin mitäkin pitäisi tehdä. Aina sekään ei toimi. On kiire, huono keli, huono päivä, huono olo, laiskottaa...ei ole kaveria kenen kanssa lähtisi lenkille jne.

Kun joskus treenasin ensimmäiselle maratonilleni, etsin huolella netistä itselle sopivan ohjelman ja sitä tuli hyvin noudatettua. Seuraavalla kerralla siitä ei tullut enään mitään. Suhtaudun ohjelmiin jokatapauksessa rennosti, tehdä pitää mutta pitää myös tehdä muutoksia jos siltä tuntuu. Kelikin ratkaisee joskus, pitkän lenkin voi kurjalla säällä lyhentää tai siirtää toiseen päivään. Tai jos vaan muuten on liian tiukka aikataulu tai eipä sitten juuri sinä päivänä nappaa. Kun tekee itselleen stressin kalenteriin merkatuista treeneistä, ei todellakaan lähde liikkeelle kuin hampaat irvessä. Silloin pitää jo pitääkin vaikka viikon tauko tarpeen vaatiessa. Tai edes muutaman päivän.

Kun on kaveri jonka kanssa sopii lenkille lähdöt tai muut treenit, ei olekaan niin helppoa luistaa kun on jonkun kanssa treffit sovittuna.Usein käykin niin että toista väsyttää mutta toinen innosta puhkuen vetää mukanaan, lopulta molemmat on tyytyväisiä. Huonon päivän kohdalla on tosi helppoa olla lähtemättä. Muutamia kertoja kun on juuri noista syistä jahkaillut ja pähkäillyt liian kauan lähteekö ulos vai ei. Yhtäkkiä onkin jo ilta taikka alkaa vesisade niin todella harmittaa ettei lähtenytkään. Välillä taas on ihan hyvä että ei ole sopinut kellonaikoja niin voi kipaista lenkille juuri silloin kun oma aikataulu antaa myöden.

Olen yrittänyt jotain lenkkejä tehdä aamuisin ennen töihin menoa. Uimatreenit on myös mukava tehdä aamulla. Senkin pitää jo illalla päättää lähteekö vai ei ja myönnän että siltikin sitä jahkailee aamulla että viittisköhän kuitenkaan. Aamutreenissä on se hyvä puoli että silloin on päivän treenit tehty ja kotona ehtii illalla puuhastella jotain muutakin. En todellakaan ole mikään aamuvirkku mutta aamutreenin jälkeen olo on kyllä paljon virkeämpi, mieli varsinkin.

Hyvä keino saada lisää intoa on hakea treenikavereita jostain ryhmästä. Ryhmäliikuntatunneilla on paljon jumppaajia yhdessä mutta se ei silti ole sellaista ryhmähenkeä mikä saa ylös soffalta silloin kun sinne uppoutuisi. Toki kun on hyvä jumppa tiedossa ja mainiot vetäjät niin aivan varmasti lähtee tunnille.

Olen nyt parisen kuukautta ollut treeniryhmässä jossa on pitkälti toistakymmentä wannabe-urheilijaa. Mahtava ryhmä joka tosiaan innostaa uusille leveleille. Valkku ohimennen mainitsi saavansa meistä endorfiinejä ja niinhän se on. Me kaikki valmentajaa myöten innostamme ja kannustamme toinen toisiamme. Uskon että kaikki saavat endorfiinejä ryhmätunneillamme, juoksulenkeillämme sekä tuolla somessa ja watsappi-ryhmässämme. Meitä on eritasoisia liikkujia, kaikilla on omat tavoitteensa ja tahtonsa kehittyä. Luulisin että miltei jokainen on itsensä jo ylittänyt jollain osa-alueella. Kaikkien naamalla näkyy vain tyytyväisiä ilmeitä.

 

Tuntuu hyvältä kun voi kannustaa kaveria vaikka sellaisessa jutussa mikä itselle on tutumpaa ja samoin saada kannustuksia itse, kun on saavuttanut jotain uutta.

Vaikka nyt noudatankin ihan itselle räätälöityä treeniohjelmaa ja teen treenit pääasiassa yksin, ja kun niistä välillä tulee kerrottua esim. watsappiryhmässämme, josta saa kaikenlaista, kannustavaa kommenttia niin se on hienoa. Samoin siellä tulee tsempattua muitakin, joten mielestäni se tuo potkua treeneihin. Meillä on kolme kertaa viikossa yhteistreenejä ja niissä varsinkin luodaan sitä yhteishenkeä.

Minusta onkin tärkeää tuo vuorovaikutus, vaikka jokainen ollaankin omilla tasoillaan, silti tuo yhdessätekeminen kannustaa ja antaa puolin toisin niitä hyvänolon tunteita, endorfiinejä.

Endorfiinejä ei siis tarvitse etsiä esim. pitkistä lenkeistä, joissa pääsee flow-tilaan, vaan niitä saa ihan pienistäkin asioista.

Tänään kävin hakemassa niitä hyvänolon tunteita pikältä metsälenkiltä. Kaveriksi sain Leenan treeniryhmästämme. Syksyisen kirpakka keli ja auringonpaiste. Aika upea aamunaloitus.

No nyt tulee tulosta..

Ajattelin laittaa kerralla treenit kuntoon nutsia varten joten päädyin ns. kvartaaliin....
Minulle räätälöitiin siis henkilökohtainen juoksuohjelma 3 kuukaudeksi. Alunperin tarkoituksenani oli saada enemminkin apuja ja tukea ravintoasioihin. Treeni tulisi siinä ohessa. Lähinnä juoksu voisi Nutsissa kulkea vähän helpommin ja ehkäpä pikkasen paremmalla ajalla.
No, nyt on tavoitteena "merkittävä vauhti- ja aerobisen keston parantaminen"
Jep.

Maanantaina kävin metsässä 10:n lämmittelylenkillä tiistain testiä ajatellen.
Tiistaina oli testijuoksu jossa selvitettiin sykerajoja. Pk /vk-vauhdit... Testi meni odotettua paremmin, ei kuolo korjannut. Lopussa jalkoja kylläkin hapotti sillain niinkun sopivasti.
Keskiviikkona lepoa joten päädyin combattiin. Uusi ohjelma oli rankka ja hikinen mutta eilen varmaan lähti karstat kintuista sillä jalka nousi tosi kevyesti.
Torstaina peekoota matalalla sykkeellä. 49 minsaa ja keskisyke 130. Kilsoja ei siinä pahemmin kertynyt enkä ole ihan varma oliko edes hikikään.
Perjantaina peekoota ja muutama 200 m veto ja päälle peekoota. Nyt kyllä tuli jo hikikin.
Lauantaina oli lepopäivä joten Martta pääsi lenkille. Olimme varhain aamulla lähimetsässä aivan upeassa auringonpaisteessa. Olisin voinut vaan istua kannonnokassa ja nauttia auringosta, Martta kutenkin pomppi edestakas ja ylösalas kuin mikäkin kenguru :)
Sunnuntaina vuorossa viikon pitkis. Peekoota 128 keskisykkeellä 95 minuuttia. Matkaa ei tuolla vauhdilla kertynyt kuin 11,4 km.
Olin jo aamulla aikaisin liikkeellä. Keli mitä upein, aurinko paistoi täysillä eikä tuullut. Pakkasasteita taisi olla n. 3, mutta aurinko lämmitti juuri sopivasti.

Mulla on ollut hieman haasteellisia lenkkejä vilkkaan vatsani takia. Nyt kokeillaan olla ilman leipää kaksi viikkoa. Siinä on heti sellainen positiivinen asia kun joutuu miettimään mitä söisi niin jää turha puputtaminen pois. Leipää on siis erittäin helppoa pistellä mennen tullen kun mieliteko tulee...

Nyt sunnuntain pitkän lenkin seurauksena totean että viikko ilman leipää on positiivisesti yllättänyt. Eipä tullut pitstoppeja tänään..

Pidän hirveästi leivästä ja olenkin kuvitellut etten voi olla ilman sitä. Enemmän on tällä viikolla nyt sitten joutunut miettimään mitä sen leivän sijasta söisi. Se taas on auttanut painonhallintaa kun ei ole heti heittänyt heikkona hetkenä leipää nassuun.

Tänään heräsin ajoissa ja tein samantien aamupalan että se ehtisi vähän sulaa ennenkuin lähtee lenkille.  Kaurapuuro ja kuppi kahvia. Lenkin päälle sitten normaalisti olisin varmaan tehnyt parit voikkarit kahvin kera. Nyt pistin kippaan purkin rahkaa, banaanin ja mysliä. Vähän tönkköä mutta sitten muistin että kaapissa on myös mehukeittoa, välipalasta tuli oikein hyvää ja varmaan juuri sellainen kuin pitikin...luulisin.

Palauttavaa proteiinia jne....

Tänään tosiaan aurinko paistoi täysillä jo aikaisin aamulla. Ei edes tuullut mikä on harvinaista. Suuntasin siis peekoolle nauttimaan aamusta. Siellä olisi vierähtänyt enemmänkin aikaa mutta tarkoitus lähteä uudemman kerran vielä Martan kanssa joten maltilla mentiin.

"Yyterin portti"

Kräsöörannokassa

Eipä ollut huonot lenkkimaisemat tänäänkään.

Uusia tuulia ja talvisia polkuja

Oli aika uudistaa blogin ilmettä hieman kevempään suuntaan. Tarvitsin siihen kyllä hieman (paljon) apuja kuopukselta...olen näitä uudistuksia miettinytkin jo tovin mutta kun en ole tiennyt mistäpäin alkaisi...nyt näyttää paremmalta. Vähän kuin kevään merkkejä ilmassa täälläkin.

Kevät ja kevät. Nyt iski meillekin talvi. Ei tällaista lumen määrää ole tänä talvena ollut. Onpahan sitten käyty ulkoilemassa ihan urakalla. Martta on mielissään lumesta ja ja koiran kanssa onkin tehty metsässä pitkiä lenkkejä.

Sattui tiistaina olemaan lomapäivä ja aivan mahtava aurinkoinen talvipäivä. Aamulla Martan kanssa parin tunnin reippailulle Yyteriin. Meillä on Martan kanssa omat hienot polut joissa voidaan kulkea ilman hihnaa ihan rannalle asti. Metsä on täynnä uusia hajuja ja polunpätkiä joita haistella..jännää huomata että metsässä on aikalaillakin eläviä ainakin jäljistä päätellen, mitä lie, kettuja ehkä..peurojen jälkiäkin on paljon. No välillä sitten käytiin huilaamassa kotona ja sitten oli vuorossa juoksulenkki. Harmitti ihan kun oli niin lyhyt loma.

No lunta on sitten satanut lisää mutta kun kerran polkuja haluan juosta niin eikun mettään vaan uudestaan. Peekoo-lenkistä tuli hieman raskaampi kun sain avata polkua samaan tahtiin kun eteni. Mutta aivan mahtavaa juosta lumisessa metsässä.

Ensimmäistä kertaa tänätalvena on ladutkin Yyterissä. Hiihtämään en kylläkään tänä viikonloppuna ehtinyt. Ohjelmassa oli aamulenkki Martan kanssa ja sitten ruuan laittoa ja tyttären kanssa metsälenkille. Lumessa tarpominen oli hieman odotettua raskaampaa mutta kun vaan kiltisti jatkettiin matkaa niin jo rupesi helpottamaan ja endorfiinitkin jylläämään. Tuli ihan hyvä lenkki lopulta. Tänään oli samat suunnitelmat ja juoksulenkki tuli tehtyä vasta illemmalla ja nyt ei poikettu metsään vaan kuljettiin muuten vaan lumisia teitä. 

Yyterin lumienkelit

Vielä viikko sitten oli niin järisyttävän liukasta ja jäistä että oli pakko vaihtaa juoksulenkki kävelyyn, Metsästä kyllä löytyi sitten näinkin hyviä reittejä joissa ei lumesta tietoakaan. Martan kanssa tässä istahdettiin paikalliseen jakkaraan..

Uusia suunnitelmia

Alkuvuosi on aloitettu rauhallisesti juoksujen suhteen. Jonkinnäköinen ohjelma on valmiina mutta en ole sitä ihan kunnolla vielä päässyt aloittelemaan. Vähän on vielä sovellettu. Salillakin pitäisi käydä joten pitäisi taas löytää sellainen balanssi näiden harrastusten välillä.

Lumettomasta talvesta johtuen olen koiran kanssa paljon lenkkeillyt metsässä. Ei ole tarvinnut tarpoa lumihangessa eikä talloa latuja. Myös juoksulenkit on olleet mahtavia talvisessa mutta vähälumisessa maastossa. On päässyt polkuja pitkin minne vain on mieli juolahtanut. Nyt varsinkin kun jo päiväkin on niin paljon pidentynyt, saattaa ehtiä työpäivän päätteeksikin metsään kun pitää kiirettä!

Aivan jäätävän jäiset kelit haittasi jonkin aikaa menoa ja sen vuoksi taas helposti jäi menemättä lenkille. Kunnes kaivoin icebugini kaapista ja oli niillä meno komeaa, rennosti pääsi rullailemaan sellaisilla poluilla joille ei ilman kelkkaa olisi muuten ollut asiaa. Taas kerran vaan harmitteli miksei niitä nastakenkiä ottanut käyttöön aikaisemmin.

Nutsiin tuli ilmoittauduttua jo viimevuoden puolella, seuraava haaste on tietty karhuviesti ja sitten keväämmällä HCR. Ensimmäistä kertaa olen sinne lähdössä. Ajateltiin että se olisi hyvää treeniä nutsille. Mitään ihmeellistä ennätysjuoksua en suunnittele.

Yllättäin huomasin olevani myös mukana Loppi-Extremessä ! Minulle ihan uusi kokemus taas. Polkujuoksutapahtuma on heinäkuun lopussa ja osallistun sinne Takomorunners-yhteisön kautta. Tietääpä että tulee treenattua myös kesällä.

Takomorunners kyseli facessa halukkaita osallistujia mukaan, vähän pitäisi sitten bloggailla tuntemuksista jne.
No usein mulle käy niin että huomaan jo olevani mukana ja sitten se on menoa. Tapahtuma vaikuttaa ihan hyvältä ja maisemat komeilta joten ihan mielenkiinnolla odottelen mitä tämä tuo tullessaan!

Takomorunnersin myötä tulee ehkä pieniä paineita treenaukseen, mikä on tavallaan ihan hyväkin asia. Nyt kun ei ole vakinaista lenkkikaveria niin helposti sitä siirtelee ja järjestelee noita juttuja. Pitää varmaan ottaa itseä taas niskasta kiinni. Mun nuorin tyttäreni on välillä ollut hyvä piiskuri lenkeillä, kun on sovittuna juoksut niin ei sitten tule peruttua viimetipassa. Aina toinen potkii toista..

Nyt saattaa olla että hän muuttaa työn perässä pidemmälle joten yhteislenkitkin sitten jää harvinaiseksi herkuksi.

Kävin kaverin kanssa tammikuussa kehonkoostumusmittauksessa, saatiin samalla hyvät analysoinnit tuloksista ja vähän neuvojakin. Kuntopiirissä katseltiin mm. lihaskuntoa ja kuntotestin tuloksena oli aivan surkeat vatsalihakset...siis niiden kanssa pitäisi jotain saada aikaiseksi. Lihasmassa oli suhtkoht tasapainossa, nelisen kiloa pitäisi saada pois niin käyrät tasoittuu.

Siinä isoimmat haasteet keväälle...

Kyllä nämä paineet rupeaa vaikuttamaan, pitää ilmeisesti ruveta paremmin noudattamaan suunniteltua ohjelmaa...