sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Tavoitteellinen treeni, minne menossa...


Välillä mietin että miksi pitää liikkua ja treenata tavoitteellisesti. Vaikkei edes ole mitään isoa tavoitetta. Onko tästä tullut vain tapa. Eipä olisi paikatkaan näin juntturassa jos vähän ottaisi rauhallisemmin. Tai sitten ei. Olisivat ne varmaan pahemmassakin jamassa jos vaan päivät pitkät kutoisin sukkia. Tällekään vuodelle ei ole kovin isoja suunnitelmia, ainakaan vielä. Kunhan nyt saisi kropan ensin toimintakykyiseksi.

Ensimmäinen kisa oli ja meni, HimosWinterTrail, jonka siis jouduin perumaan. Mihinkään muuhun en vielä ole ilmoittautunut. Pari pientä juttua on kyllä kielen päällä.

Aikanaan kun aloitin juoksemisen oli yksi tavoite se että juoksu jäisi pysyväksi harrastukseksi. Sitä se on kyllä ollut. Rinnalle on tullut monia muitakin lajeja ja joskus tuntuu että juoksua voisi jättää toissijaiseksi. Esim. uinti ja pyöräily on olleet viime aikoina paljon mukana. Lihaskuntotreeniä ja kehonhuoltoa olen pikkuhiljaa saanut lisättyä.


Pakostakin itseään pitää tituleerata ikääntyväksi juoksijaksi ja se pitää ottaa huomioon treenaamisessakin. Siitä syystä onkin tärkeää liikkua monipuolisesti. Pari-kolme vuotta vuotta olen ollut paljolti juoksu/triathlonvalmennuksessa, nyt tällä hetkellä vain uinnin puitteissa. Treenit onkin vähän kuin jääneet vakioksi. Urheilun myötä on saanut paljon treenikavereita ja uusia ystäviä joiden kanssa on päässyt tekemään kaikenlaista. Se tuo myös lisää motivaatiota ja uusia haasteita. Joka lähtöön saa kamuja mukaan. Senkin vuoksi eteen on sattunut monenlaista kivaa kisaa ja tekemistä. Olen löytänyt itseni monista jutuista, mitä ei olisi tehnyt ilman yhtä innokkaita ja motivoituneita ystäviä.


Se jos jokin motivoi treenaamaan. Hienoa olisi olla sellaisessa kunnossa että olisi aina suurinpiirtein valmiina kun jotain kivaa kisaa olisi tiedossa. Sen vuoksi ehkä treenaan tavoitteellisesti. Paras tavoite taitaakin olla se että on hyvässä kunnossa. Siksi juoksun lisäksi pyöräilen, uin ja teen kaikkea muutakin hauskaa. Eihän se tavoite välttämättä tarvitse olla mikään juoksukilpailu, triathlon tai ylipäätänsä kisa johon tarvitaan panostusta ja pidempiaikaista säännöllistä harjoittelua. Tavoite voi olla hyvinkin pieni ja silti se voi olla itsensä haastamista ja ylittämistä. Tekemisen pitää olla myös mielekästä ja hauskaa.

Toivon ja pyrin siihen että tänä vuonna olen valmiina mielenkiintoisiin kisoihin. Se vaatii toki sitä että olen juoksukunnossa. Se nyt on työn alla.


sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Ei ne suunnitelmat aina toteudu niin kuin kuvittelee...


Ei sinne Himokselle sitten lähdettyään, edes konttaamaan. Kisaa ei koronan takia lopulta siirretty, joten siirsimme oman osallistumisen seuraavaan vuoteen. Kolme meitä oli lähdössä ja kaksi kolmesta nyt tuntuu olevan juoksukelvottomia joten päädyimme tähän ratkaisuun. Vaikka osallistua olisi voinut ihan kävelemällä tai sauvojen kanssa niin mielekkäämpää toki on että kisan pystyisi juoksemaan. Trion nuorin olisi ollut täynnä intoa mutta me kaksi muuta ollaan ihan suorastaan hajalla. Mulla takareisi ja kamulla sama jalka mutta lähinnä pohje ja polvivaiva. 

Onneksi uimahallit aukesivat että pääsee taas uimaan. Sitä on odotettu. Maanantaina wattipyöräilyä 70 min. Tiistaina uimassa 1025 m 37:29 min. Illalla joogaa 30 min.

Keskiviikkona reipasta sauvakävelyä 1:07, 6.9 km avg 105 bpm. Torstaina 70 min lihaskuntotreeni. Ensin lämmittelyä soutu- ja hiihtolaitteella. Sitten kahvakuulaa ja kuminauhajumppaa.


Perjantaina kävin jo ennen töitä uimassa kilsan verran. Kyllä sitä aamulla pääsee ajoissa liikkeelle kun sen päättää. Iltapäivällä sain kolmannen koronapiikin.

Lauantaina kävin rennolla kävelyllä Martan kanssa, 80 min ja 5 km. Sunnuntaina aamulenkki kamun kanssa reippaasti kävellen, hyvä pk 2:16, 11.3 km. Myöhemmin vielä pitkästä aikaa maastopyöräilyä 1:13, 9.7 km. Se olikin kivaa, seuraavaksi pitää lähteä aikaisemmin tai sitten ottaa otsalamppu mukaan.

Sunnuntaiaamun lenkkikaveri Marjo

Vaikka ei nyt pystykään juoksemaan on kyllä liikuttu tälläkin viikolla. Pelkkää peekoota yli 7 tuntia ja siihen päälle uinti ja kehonhuolto. Vähän hiertää ettei juokse. Mutta pää on täynnä suunnitelmia ensi kesäksi!


sunnuntai 16. tammikuuta 2022

HimosWinterTrailille vaikka sitten kontaten...


Himos Winter Trail. Syksyllä jo oli mielessä että tähänkin kisaan pitää ruveta treenaamaan. Lähinnä ensin pimeällä juoksemista otsalampun kanssa. Syksy kuitenkin kului erinäisissä rasitusvammoissa ja samoin kävi kaverille jonka kanssa ollaan lähdössä kisaamaan. Onneksi matkana on aikalailla vähän kilometrejä. Sen luulisi juoksevan vaikka mitenpäin.

Tammikuun ensimmäinen juoksu olikin ledilampun kanssa juoksemista. Maanantaina tuli ekat 7 km juostua. Piipahdin myös pimeillä metsäpoluilla. Siinä onkin eniten haastetta että uskaltaa yksin metsään. Vaikka seutu onkin täällä tosi tuttua, on se pimeällä ja yksin aivan erilaista. Himoksella ei kuitenkaan tarvitse juosta yksin. Eikä varmaan pimeälläkään. Aikalailla on valopäitä jonossa poluilla kun aika koittaa.

Tiistain lenkillä palasin taas maanpinnalle. Juoksu oli ihan suoraan sieltä jostain. Piti tehdä vauhtileikittelyä mutta pakara ei antanut myöden. Keskiviikkona fyssari oli edelleen sitä mieltä että takaketju vaan on pitkästä ylikuormituksesta jumissa ja avasi taas joitain kohtia reidestä. Helpotti toki mutta katsotaan miten lopulta käy.

Loppiaiseksi satoi mukavasti lunta

Loppiaisena oli niin upea ja aurinkoinen pakkaspäivä että lähdettiin kamun kanssa patikoimaan Yyteriin ja sen reissun jälkeen vielä tehtiin pieni hiihtolenkki. Talven eka ja koska alkoi hämärtämään jäi se kovin lyhyeksi mutta oli hienoa pitkästä aikaa! Ensin siis kolme tuntia reippailua ja aikalailla umpihangessa tarpomista, joten ihan hyvää pakaroillekin. Pertsaa sitten ihan palauttavana, vajaan tunnin verran.


Sunnuntaina olin aikeissa lähteä hiihtämään mutta päädyinkin kaverin kanssa tekemään sauvalenkkiä. Ihan hyvä vaihtoehto tuohon päivään, mäkisellä pururadalla pitkä peekoo 1:45 min, 8.7 km avg 109 bpm. Illalla joogaa 25 min. Tiistaina pidin vähän pidemmän lounastauon ja kävin hiihtämässä 1.5 tuntia. Matkaa tuli 11 km avg125 bpm. Sen päälle illalla 60 min joogaa. 

Näinhän ne aukesi meillä kuntosalitkin. Odotan kuitenkin tovin ennenkuin sinne lähden. Keskiviikkona teimme kamun kanssa tunnin kahvakuulatreenin, joka oli oikeastaan täsmähoitoa takaketjulle ja siellä se sitten tuntuikin seuraavana päivänä. Pakaroissa. Meni siis oikeaan osoitteeseen.

Torstaina olin hierojalla 90 minuuttia ja lopulta hän pääsi sinne minne pitikin. Töitä sai tehdä, mutta sen jälkeen jalka oli tosi hyvä ja takareiden kireys helpotti. Perjantaina tein wattipyörällä tunnin palauttavan treenin jaloille. Tuntui hyvälle. Venyttelyssä illemmalla huomasi että liikkuvuus lähenteli jo normaalia. Lauantaina lähdinkin luottavaisin mielin lenkille. Suunnittelin jo vaikka mitä. Juokseminen oli rentoa, pakotusta ei ollut takareidessä. Enemmänkin niissä paikoissa mitkä myöskin olivat saaneet kunnon runtua torstaina. Puolen tunnin juoksun jälkeen vaiva yllättäen palasi. Ehdin juosta kolmisen kilometriä. No, ei auttanut kun rauhallisesti suunnata kotiin päin. Loppu meni siis ihan waldnieliksi. Kyllä otti nuppiin. Vaikka illalla tein rauhalliset ja pitkät venytykset ja rullailin, ei se oikeastaan auttanut.

Yllättäen taas saatiin jäiset baanat

Sunnuntaina lähdin sauvalenkille, ajattelin jos sitä edes pystyisi tekemään. 1:40, 8.3 km, siis oiva pk-lenkki kuitenkin. Jalkakin tykkäsi, huomasi kun paikat lämpeni että kireyskin taas helpotti.

Pointtihan on nyt se, että kahden viikon päästä on Himos Winter Trail ja nyt tuntuu siltä etten siellä pääse juoksemaan. Mutta mikäli korona ei siirrä tapahtumaa, mitä toisaalta nyt toivon, meinaan kyllä startata. Jos juoksu ei onnistu niin sitten kävellään. Seuraavat pari viikkoa pitänee olla juoksematta ja katsoa sitten kun saan lapun rintaan että miten käy.

Metsät jo vihertää mutta nastat pitää olla vielä jalassa

Lähiaikoina tulee varmaankin paljon sauvakäveltyä, ladut on niin heikossa kunnossa ettei voi hiihtääkään. Toivotaan että uimahallit aukeavat niin pääse uimaan, sitä on kaivannut.


maanantai 3. tammikuuta 2022

Viime vuoden liikkumiset pakettiin

 

Viime vuonna yritin liikkua monipuolisesti ja sen vuoksi myös juoksumäärät vähenivät aika laillakin. Alkuvuonna tuli ajallisesti paljon hiihtoa. Kevään mittaan yhä enemmän mukaan tuli maasto- ja maantiepyöräily. Alkukesällä ostin itselleni työmatkapyöräksi gravelin. No, kysehän on työsuhdepyörästä, hienoa että pääsin tällaiseen kokeiluun mukaan.

Alkuvuodesta uiminen jäi oikeastaan hyvin vähälle, kesälläkään en avovesissä uinut ollenkaan märkäpuvulla, tai hyvin harvoin edes ilman sitä.

Koska juoksukilpailuja ei ollut, niin tavoitteellinen treenaaminen jäi. En pitänyt sitä tärkeänä, vaan se että liikuin säännöllisesti ja monipuolisesti. Alkutalvesta juoksimme pienellä porukalla virtuaalisen Himos Winter Trail-kisan omilla poluilla. Se olikin tosi hieno tapahtuma.

Talven paras virtuaalijuoksukisa

Vuosi 2021 alkoikin sillä että koronan vuoksi oli uimahallit ja sisäliikuntahallit suljettuna. Kyllähän se vaikutti liikkumiseen. Samoin alkoi myös vuosi 2022. Hallit suljettu.

Vuoden varrella on tullut myös joogailtua virtuaalisesti, wattipyöräilty, spinniä, fasciatreeniä myöskin etänä, kuntopiiriä ja monenmoista lihaskuntojumppaa. Loppuvuodesta innostuin salitreenistä ja kävinkin kuntosalilla koko syksyn, kunnes sisäliikuntahallit suljettiin juuri joulun alla. Syksyllä myös uintitreenit maistui ja uitua tulikin tosi paljon ja kehitys oli huomattavaa.

Tammi-helmikuussa juoksua tuli 163 km ja hiihtoa 148.3 km. Maaliskuussa juoksua 147.6 km. Huhtikuun juoksut 112.2 km, pyöräilyä 118.5 km. Toukokuussa juoksua 101.4 km, pyörällä 210.8 km. Kesäkuussa juoksin cooperin 2360. Kesäkuussa juoksua 78.7 km ja pyöräilyä 235.3 km.

Hiihtomaisemat parhaimmillaan


Aulanko Trail tyttären kanssa

Yyterin piikki

Heinäkuussa osallistuin ensimmäisen kerran seikkailu-urheilukisaan, Porin Raastoon. Ratkiriemukas seikkailu! Heinäkuussa juoksua 71.9 km ja pyöräilyä 263.2 km. Elokuussa vuoden eka lappukisa, Yyterin piikki, polkujuoksua omilla tutuilla poluilla.  Elokuussa juoksua 180.4 km ja pyöräilyä 167.4 km. Syyskuussa Aulanko Trail, Lopulta kuukauden juoksut jäi 58.7 kilsaan sillä polvessa todettiin bursiitti ja sen kanssa mentiin aika kauan ennen kuin parani. Pyöräilyä 78.7 km. Joten lokakuun juoksukilometrit olivatkin sitten 8.2. Pyöräilyä 60.8 km. Keskityin enemmän uintiin ja kuntosalitreeniin, polven ehdoilla. Enemmän on myös tullut käveltyä, sauvakävelty ja patikoitu. Marraskuussa jo 41.5 km, paljon sen sijaan uintia ja kuntosalia. Joulukuun juoksut 49.1 km. Joulun alla kyllä oli jo muutakin ryppyä mikä vaikeutti juoksua. Sitten tyssäsi taas hienosti alkanut uintitreeni ja kuntosaliharjoittelu kun hallit suljettiin.

Tempotreenit

Maastopyöräily vei vaihteeksi myös meriteitä pitkin

Vuoden kilometreiksi sitten tuli 1012.7, mikä toisaalta on tosi hyvä saavutus, sillä loppuvuoden juoksumäärät jäi pieniksi. Pitää olla tyytyväinen, varsinkin kun vielä pystyy juoksemaan. Vuoden kilsat tulivat pääasiassa maastossa ja poluilla.

Tänä vuonna olen myös panostanut paljon enemmän palautumiseen ja huoltoon, olen käynyt ahkeraan hierojalla ja itsekin , joutunut, rullailemaan ja palloilemaan ja panostamaan kehonhuoltoon ja liikkuvuuteen enemmän kuin viime vuonna. Toisaalta se taisi olla tämän vuoden tavoitekin.

Lempimaisemissa

Hyvää alkanutta vuotta ja toivotaan ettei se nyt kovin huonompi olisi kuin edellinenkään!