Läskipyörillä Yyterin-Preiviikin retkeilyreitillä

Vihdoinkin saatiin sovittua treeniporukassa päivä jolloin päästään fillaroimaan maastopyörillä. Läskipyörillä nimenomaan. Sitä on jo tovi suunniteltu. Koska viimeisin kalenterinikin on vähän rennompi, oli lauantaille merkattu maastopyöräilyä. 

Reissuun lähdettiin pienellä porukalla, kolme pyöräilijää ja yksi polkujuoksija. Yhdelle treenikamulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta maastopyörän satulassa. Hän vuokrasi fatbiken Seikkailupuisto  Huikeesta, neljäksi tunniksi ja lopulta mentiin jopa muutaman minuutin yliajalla. Neljä tuntia hurahti kyllä todella nopeasti, kauemminkin oltaisiin viihdytty.

Päivä oli aika viileä ja tuuli kylmää, onneksi suuntasimme metsään jossa oli suojaisaa. Repuissa tietenkin taas oli hyvät eväät, nyt ei ollut tarkoitus tehdä mitään treeniä vaan nauttia pyöräilystä ja päivän retkestä. No, polkujuoksija sai tehdä enemmän hommia. Pääasiassa hän joutui meitä kyllä odottelemaan...saipahan kuitenkin  retkestä todella hyvän juoksutreenin.

Minusta oli hienoa että pääsi vähän kuin opettamaan maastopyöräilyä noviisille. Minä nyt en mikään erityisen hyvä siinä lajissa ole mutta tiedän nyt kuitenkin perusteet ja tunnen paikalliset polut ja reitit, suhthyvin, kunhan mennään ennestään minulle tuttuja reittejä. No, tämä uusi maastopyöräilijä joka oli asiaa aikalailla etukäteen jännittänyt, oli maastossa ihan kuin vanha tekijä. Myös todella onnellinen  päästyään kokeilemaan lajia.

Etelärannan luontolava

Leveäkarille johtavat pitkospuut olivat vähän vinksallaan

Lähdettiin Yyteristä pieniä metsätien pätkiä ja maastopolkuja pitkin kohti ensimmäistä etappia, Leveäkarin lintutornia. Tarkoitus oli käydä myös Etelärannan luontolavalla, josta sitten palattaisiin takaisinpäin. Reittihän on virallinen Yyteri-Preiviikin retkeilyreitti josta löytyy myös opasteet. Samaista reittiä pitkin on myös aikaisemmin kulkenut Yyterin Piikki-juoksutapahtuma. Muutenkin se on nykyisin vilkkaassa käytössä ainakin maastopyöräilijöiden keskuudessa. Nyt tällaisena korona-aikana myös tavallisia liikkujia oli paljon. Ainakin asutusten ja luontotornien läheisyydessä. Muutoin tuolla metsässä ei liikoja ruuhkia ole.
Kyllä tuolla metsissä on polkuja niin paljon että valinnanvaraa on. Maastopyöräilijälle Yyterin  maastot on todella helppoja, muutama tekninenkin kohta löytyy mutta ne eivät mitenkään hirmuhaastavia ole nekään. Tämä ensikertalainen selvitti yhden sellaisenkin  pätkän todella hienosti. Reitti oli myös pääosin kuivaa, mutta toki kuraakin löytyi ja muutama märkä ojan ylitys. Leveäkarille johtavat pitkospuut olivat sikin sokin pitkin metikköä, mutta fillaria taluttamalla nekin päästiin ylittämään. Mutta toki sehän kuuluu maastopyöräilyn luonteeseen että fillari on yltä päältä mudassa ja ravassa lenkin päätteeksi! Itsekin saattaa olla aika mutainen.

Leveäkarin lintutorni

Asiaankuuluvat varoitukset myös luontotornilla

Ensimmäinen evästauko pidettiin sopivassa tuulensuojaisessa paikassa, normistihan ei nyt ihan termarikaffetta ole pyöräillessä mukana mutta nyt oli ja kyllä se kahvi maistuikin hyvältä metsänreunassa.
Vaikka reitti oli selvä välillä vähän arvottiin mistä mennään, mutta tuolta reitiltä ei kyllä hevillä eksy. Rohkeasti vaan seuraamaan polkuja, koko ajan ollaan meren ja valtatien välissä, joten kauas ei eksyisi. Metsäteitä myös risteää reitillä usein joten aina pääsee myös lyhyempiä reittejä metsästä pois.

Reissun päätteeksi istahdettiin tantereelle ja syötiin loput eväät. Samalla tuli tehtyä meneillään olevan lihaskuntohaasteen päivän liikkeet. Valkku keksi meille korona-ajan etähommia joten joka päivälle on omat liikkeensä, tälle päivälle oli merkattu mm. Butt-Uppseja.

Loput matkaeväät nautittiin Huikeessa

 

Lopuksi vielä pientä lihaskuntojumppaa

Reissuun kului taukoineen aikaa sen neljä tuntia. Minulle tuli kilometrejä yhteensä n. 29 km.

Kuntosalithan on nyt pääasiassa suljettuna, joten kehiteltiin metsään oma kuntosali. Siellä nyt sattui olemaan jo monen vuoden takaa muutama traktorinrengas valmiina ja puunrunkoja myös sattuneista syistä löytyy, sieltä täältä pitkin polunlaitamia. Pari kertaa on kuntopiiri nyt testattu ja toimii. Välillä juosten välimatkoja ja spurtteja, saapahan vaihtelua pelkkään maastohölkkään. Kaverit olivat ihan täpinöissään metsän kuntopiiristä.

Porin metsässä ollaan Mestareiden portaissa tehty pienellä treeniporukalla kunnon rapputreeniä. Kivaa vaihtelua sekin, portaathan tänne on saatukin vasta viime syksynä. Portaissa on muitakin innokkaita ollut aikalailla, hyvin on sinne kuitenkin mahduttu. 

Sunnuntaina vielä viikon pitkis poluilla. Yyterin metsässä taas. Sieltähän sitä itsensä useimmiten löytää.

Pitkospuilla fillarilla ja lenkkareilla

Lattomeren ultran  jälkeisenä aamuna oli taas aikainen herätys, kummipoika pääsi ripille joten piti kiiruhtaa kirkkoon.

Jalat mahtuivat hyvinkin balleriinoihin vaikka edellisenä päivänä hieman varpaat turvoksissa olikin.

Minkäänlaista isompaa vaappumista ei myöskään ollut askelissa. Hhmm, olikohan sitä nyt sitten kuitenkaan antanut kaikkea itsestään. Maratonin jälkeen oli paikat todellakin jumissa mitä nyt ei sanottavammin havainnut. Sunnuntaina sitten vaan huilittiin. 

Maanantaina lähdin fillarilla töihin, yhteensä 38 km. Yritin pyöritellä kevyesti. Kuopus tuli viikkoa viettämään Vaasasta ja hänen kanssaan tiistaina läskipyörälenkille. Pitipä taas ottaa pieni kevyehkö iltapyrähdys, aikaa menikin likemmäs pari tuntia ja kilometrejä tuli 16.

Pyöräilylenkki oli pitkästä aikaa virkistävää, rennosti mentiin helppoja Yyterin metsäpolkuja, joilta sitten suunnistettiin kohti Preiviikin retkeilyreittiin johtaville pitkospuille, leveää baanaa oli kiva polkea. Renkaista kuului kumea mutta pehmeä surina, läskipyörät liikkeellä ! Sitten ne pitkospuut muuttuivat kapeammiksi. Eipä kauaa mennyt kun tipahdin kyydistä ! Onneksi en kaatunut sinne pöpelikköön, vähän mustelmia ja ruhjeita. Loppupätkän kapeat pitkokset talutin fillaria. On siis vähän treenattavaa tuolla saralla.

Keskiviikkona pieni juhannusjuoksu Yyterissä, mukana kolme kaveria. Tällä kertaa oli vähän vähemmän hyttysiä. Tunnin juoksu, rauhallista menoa.

Sitten vietettiin juhannusta, pari päivää mökillä joten treenit jäi väliin. Kun seurailin porukoiden somekanavia ja mitä ketäkin oli juhannuksena harrastanut, oli ihan pakko sunnuntaina vielä illemmalla tehdä pieni 5 kilsan lenkki. 

Koska ihan pian koittaa lähtö Nuts Pallakselle, tuntuu tuttu paniikki iskevän.

Maanantaina Ruosniemeen juoksemaan mäkiä. On taas kerran nuo mäkiset maastot jääneet vähemmälle. No, kymmenen kilsaa kiersin siellä ylös alas ja eestaas. Ihan hyvää treeniä, mäet on senverran jyrkkiä että alamäet suurimmaksi osaksi piti kävellä. Ajaksi tuli 1.18 tuntia  ja keskisyke 133. Suunnon mukaan korkeutta 189 m. Lenkin päätteeksi kävin lilluttamassa varpaitani läheisessä Ankkalammessa. Enskerralla simmarit mukaan.

Keskiviikko olikin sitten mahtipäivä. Haastepäivä. Treenitehtaan haasteet testattiin stadionilla. Kolmesta sai valita, punnerrus-, kyykky- tai lankkuhaaste. Valitsin lankkuttamisen. Punnertanut en ollut kertaakaan, kyykännyt kyllä ja varsinkin lankuttanut. Enkka oli 6 minuuttia. Suurin osa valitsi kyykkyhaasteen josta valikoitui 2,5 minuutin Wallsit. Olin ainoa joka lankutti joten yleisöä ja kannustusta oli. Minulla nyt tunnetusti on maailman huonoimmat vatsalihakset, siis niitä ei edes ole. Linkkuveitset ja muut istumaannousut ovat minulle mission impossiblea.

Yllätin itseni ja varmaan muutkin. Lankutin seitsemän minuuttia. 

Olo oli ihan huikea, ihan kun olisin tehnyt jonkun huippuajan juoksukilpailussa. Ei voi olla totta, tekniikkakin oli ihan hyvä joten ei moittimista. Loppuun vähän palauttavaa juoksua radalla.

7 minuutin lankkuhaaste ja hymyilyttääkin vielä

Olin koko illan ihan täpinöissäni.

Torstaina sain pari kaveria taas mukaan ja käytiin Kirjurinluodossa juoksemassa n.11 kilsaa. Kivaa vaihtelua juoksumaisemissa. Keli oli tosi lämmin, 26 astetta. Onneksi oli pilvinen taivas niin ei ollut liian tukahduttavaa. Aika 1.19 tuntia ja keskisyke 140.

Sunnuntaina juostiin Hippokerhon kanssa viimeinen
pitkis ennen NutsPallasta. Yyterin polkuja pitkin
kohti Selkämeren Kansallispuistoa. Sieltä Preiviikin
luontoreittiä pitkospuita pitkin takaisin Yyteriin.
Aikaa meni 3,04 tuntia ja kilometrejä kertyi 21,8.
Keskisyke 138.

Nyt oli sellaisia matkaseuralaisia aika kauankin
etten ole ennen törmännyt. Koko lauma paarmoja
pörräsi meen kimpussa, varsinkin minun !
Oliskohan meidän tuoksu jo tuossa vaiheessa ollut
niin herkullinen että ne kuhisi ympärillä. Joten sitä
mentiin vähän rivakampaakin vauhti tovi.
Onneksi ei pistäneet.

Juoksuhaasteesta muuten suoritettu kohta 37. Aseta itsellesi tavoite ja juokse tavoitteeseen. Ultraintervallissa olin laittanut tavoitteeksi tuon neljä kierrosta ja sehän tehtiin!

Vaara lähestyy...

Juuri luin että  Vaarojen maratonilla mun matkalla on nousua 1340 m. Rukalla oli vaan vaatimattomat 477 m.
Tähän asti olen ollut aika rauhallisin mielin koko kilpailuun. Nyt tuli ensimmäisiä perhosia vattanpohjaan...olihan niitä hetken silloinkin kun pistin ilmon matkaan.

Tänään kävin fyssarilla vähän avaamassa etureisiä, ne olikin hemmetti tositukossa ja kyllä tuntui, enpä taas mennyt turhanpäiten ! Piti vaan saada niihin vähän rentoutta, käyn myös ennen reissuun lähtöä teippaamassa polvensivut, viimeksi oli niiden kanssa loppumatkasta sen verran vaikeuksia että nyt koitan ennakoida vastaavan tilanteen. Ukkovarpaankynnetkin on vielä tallella kun en ole uskaltanut nypätä irti....kohta putoo.

Näin viimemetreillä tulee helposti tunne ettei ole treenannut tarpeeksi ja sitten ehkä liikaa revittelee. Olen suhtkoht tyytyväinen omiin treeneihin, juostu on. Mäkisessä maastossa olisi pitänyt ehkä käydä enemmän mutta kun nämä omat huudit on aika tasaista niin...no poluilla on käyty ainakin. Uudet tossut on sisäänajettu ja hyviksi todettu.

Samoin Inovin juoksusadetakki, se testattiin lauantaina Räpsöö Runissa. Ekan viiden kilsan aikana tuli tasaiseen vettä ja kahdesti oikein kunnon rankka kuuro. Ei ollut siis turha ostos.
Räpsöö Run on pieni tapahtuma joka järjestettiin nyt toista kertaa, Reposaaressa. Tänä vuonna osallistujia oli n. 80. Matkoina 5 tai 10 kilsaa. Me juostiin kaksi kierrosta eli 10 km. Vauhti oli ihan rentoa, ei mitään enkkoja lähetty rikkomaan. Lopussa kyllä puristettiin hurja loppukiri jotta saatiin palkeetkin paukkumaan. Oli tosiaan hienoa juosta vaihteeksi vesisateessa, hapekas keli ja varusteetkin oli sen mukaiset joten hyvältä tuntui. Kisan päätteeksi päästiin saunomaan ja maukkaalle lohisopalle sen päälle. Niin ja räpsöön saaristolaislimppu kainaloon.

Sateinen ja harmaa keli

Lämmittelyä ennen starttia

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Retrot numerolaput

Vesisade jatkui aika reippaana seuraavan yön ja aamun joten suunnittelemani pitkä polkujuoksu Joutsijärvelle ei sitten innostanut tarpeeksi. Lähdin illalla sitten kotinurkilta mettälenkille. Esikoispoikani lähti mukaan opastamaan hyvää polkureittiä. Ajatus oli reippaasti yli 20 km mutta se typistyi vaan kahdeksikymmeneksi kilometriksi. Keskivauhti oli 7,25 ja vaikka vauhti ei tuon mukaan ollut kova niin tuolla maastossa se oli kyllä ihan reipas vauhti. Miltei 2,5 tuntia.Keli oli taas mitä upein, sateisen päivän jälkeen raikas ja hapekas vaikkakin paikoin märkää ja mutaista. Mutta tämähän oli nimenomaan sitä polkujuoksua.

Lähdimme matkaan Yyterin kulmilta, mukailtiin Yyterinpiikin polkua, Preiviiki-Yyterin luontoreittiä, välillä kapeaa mutaista ja märkää  ja välillä neulaspolkuja, pitkin pellonreunoja ja sorateitäkin vähän. Polkuja tuolla maastossa risteilee niin pitkinpoikin että ilman opasta kyllä löytäisi itsensä ihan muualta kuin pitäisi..

Lenkin ajankohta taisi olla liian myöhäinen kun unta sai odotella pitkään, kroppa tais jäädä kierroksille.

No joo, Kolilla saa ylämäet kävellä....se vähän helpottaa 😆

Patikoimassa

Viime viikonloppu oli aivan mahtavan upea, syksyinen ja aurinkoinen. Sunnuntaina päätimme sen kunniaksi lähteä patikoimaan eväsrepun kanssa.
Suuntana Preiviikin-Yyterin luontoreitti Selkämeren kansallispuiston maisemissa. Aloitimme päiväreissun Huhtalan lintutornilta, Tahtimme oli reipas mutta maisemia ehdittiin hyvin ihailemaan ja jokaisessa tornissa tai lavalla pysähdyttiin ihailemaan maisemia. Suunta oli kohti Yyteriä. Reittiä on uusittu ja pitkospuita pitkin oli hyvä tepastaa. Muitakin ulkoilijoita oli hyvin liikkeellä.

Voileivät ja kahvit nautittiin matkalla ja toisen kerran sama uusiksi kun päästiin Yyterin "munakarin nokkaan". Tuuli rupesi matkan varrella yltymään joten rannalla kävi aikamoinen puhuri ja hiekka lensi.

Kaffepaussin jälkeen suunnattiin kotia kohti Lomakylän kangasmetsän kautta. Hhmm, bongasin tuttuja sieniä, tatteja ihan pilvin pimein. Hyviäkin löytyi joten rupesin keräilemään niitä pussiin. Tytärkin innostui vaikkei ennen ole sienestänyt. Huomautin kyllä että on vaarallista puuhaa...nyt meinaan sitten aina kun on metsässä patikoimassa tai juoksulenkillä niin huomaakin kyttäävänsä pientareita ja etsivänsä sieniä!
Pienen saaliin saimme ja kotiinpäästessä ne oli heti valmistettava pakastuskuntoon. Onpahan nyt sitten pikkasen tattejakin tallessa. Seuraavana päivänä kun tytär tuli kotiin lenkiltään oli hänellä mukanaan yksi tatti....sai siitä sitten höystettä munakkaaseensa.

Sunnuntain patikkareissu venyi sienten vuoksi viisituntiseksi pk-lenkiksi.

Lauantainakin vierähti metsässä muutama tunti, puolukassa. Tuli samalla vähän suppiksiakin, niitä joutui jo hieman etsimään, vielä ei ole ihan niiden aika.

Huomenna suunnataan taas metsään, marjaämpäri mukaan ja eväät reppuun.