Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Vihdoinkin saatiin sovittua treeniporukassa päivä jolloin päästään fillaroimaan maastopyörillä. Läskipyörillä nimenomaan. Sitä on jo tovi suunniteltu. Koska viimeisin kalenterinikin on vähän rennompi, oli lauantaille merkattu maastopyöräilyä.  Reissuun lähdettiin pienellä porukalla, kolme pyöräilijää ja yksi polkujuoksija. Yhdelle treenikamulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta maastopyörän satulassa. Hän vuokrasi fatbiken Seikkailupuisto  Huikeesta, neljäksi tunniksi ja lopulta mentiin jopa muutaman minuutin yliajalla. Neljä tuntia hurahti kyllä todella nopeasti, kauemminkin oltaisiin viihdytty. Päivä oli aika viileä ja tuuli kylmää, onneksi suuntasimme metsään jossa oli suojaisaa. Repuissa tietenkin taas oli hyvät eväät, nyt ei ollut tarkoitus tehdä mitään treeniä vaan nauttia pyöräilystä ja päivän retkestä. No, polkujuoksija sai tehdä enemmän hommia. Pääasiassa hän joutui meitä kyllä odottelemaan...saipahan kuitenkin  retkestä todella hyvän juoksutreenin. ...

Lattomeren ultran  jälkeisenä aamuna oli taas aikainen herätys, kummipoika pääsi ripille joten piti kiiruhtaa kirkkoon. Jalat mahtuivat hyvinkin balleriinoihin vaikka edellisenä päivänä hieman varpaat turvoksissa olikin. Minkäänlaista isompaa vaappumista ei myöskään ollut askelissa. Hhmm, olikohan sitä nyt sitten kuitenkaan antanut kaikkea itsestään. Maratonin jälkeen oli paikat todellakin jumissa mitä nyt ei sanottavammin havainnut. Sunnuntaina sitten vaan huilittiin.  Maanantaina lähdin fillarilla töihin, yhteensä 38 km. Yritin pyöritellä kevyesti. Kuopus tuli viikkoa viettämään Vaasasta ja hänen kanssaan tiistaina läskipyörälenkille. Pitipä taas ottaa pieni kevyehkö iltapyrähdys, aikaa menikin likemmäs pari tuntia ja kilometrejä tuli 16. Pyöräilylenkki oli pitkästä aikaa virkistävää, rennosti mentiin helppoja Yyterin metsäpolkuja, joilta sitten suunnistettiin kohti Preiviikin retkeilyreittiin johtaville pitkospuille, leveää baanaa oli kiva pol...

Juuri luin että  Vaarojen maratonilla mun matkalla on nousua 1340 m. Rukalla oli vaan vaatimattomat 477 m. Tähän asti olen ollut aika rauhallisin mielin koko kilpailuun. Nyt tuli ensimmäisiä perhosia vattanpohjaan...olihan niitä hetken silloinkin kun pistin ilmon matkaan. Tänään kävin fyssarilla vähän avaamassa etureisiä, ne olikin hemmetti tositukossa ja kyllä tuntui, enpä taas mennyt turhanpäiten ! Piti vaan saada niihin vähän rentoutta, käyn myös ennen reissuun lähtöä teippaamassa polvensivut, viimeksi oli niiden kanssa loppumatkasta sen verran vaikeuksia että nyt koitan ennakoida vastaavan tilanteen. Ukkovarpaankynnetkin on vielä tallella kun en ole uskaltanut nypätä irti....kohta putoo. Näin viimemetreillä tulee helposti tunne ettei ole treenannut tarpeeksi ja sitten ehkä liikaa revittelee. Olen suhtkoht tyytyväinen omiin treeneihin, juostu on. Mäkisessä maastossa olisi pitänyt ehkä käydä enemmän mutta kun nämä omat huudit on aika tasaista niin...no poluilla on käyty ...

Viime viikonloppu oli aivan mahtavan upea, syksyinen ja aurinkoinen. Sunnuntaina päätimme sen kunniaksi lähteä patikoimaan eväsrepun kanssa. Suuntana Preiviikin-Yyterin luontoreitti Selkämeren kansallispuiston maisemissa. Aloitimme päiväreissun Huhtalan lintutornilta, Tahtimme oli reipas mutta maisemia ehdittiin hyvin ihailemaan ja jokaisessa tornissa tai lavalla pysähdyttiin ihailemaan maisemia. Suunta oli kohti Yyteriä. Reittiä on uusittu ja pitkospuita pitkin oli hyvä tepastaa. Muitakin ulkoilijoita oli hyvin liikkeellä. Voileivät ja kahvit nautittiin matkalla ja toisen kerran sama uusiksi kun päästiin Yyterin "munakarin nokkaan". Tuuli rupesi matkan varrella yltymään joten rannalla kävi aikamoinen puhuri ja hiekka lensi. Kaffepaussin jälkeen suunnattiin kotia kohti Lomakylän kangasmetsän kautta. Hhmm, bongasin tuttuja sieniä, tatteja ihan pilvin pimein. Hyviäkin löytyi joten rupesin keräilemään niitä pussiin....