Endorfiinejä / matkalla Pariisiin

Maanantai olikin miltei koko kehon huoltopäivä. Aamulla fyssari kohenteli olkapääosastoa, mulla on kyllä senverran näppärä fyssari että hän pisti samalla kuntoon myös sen taannoin kipuilleen kantapäänkin, Nilkastakin löytyi jokin lukko mikä aukaistiin. Iltapäivällä olikin vuorossa eri fyssari, joka taas käsitteli jalkoja. Sieltäkin löytyi jumitusten syyksi liian tökköset etureidet....yllätys yllätys... Mutta nyt on jalat kepeenä uusiin koitoksiin. Maanantai olikin sitten sattuneista syistä lepopäivä. Yksi treeni jäi tekemättä. Aamuaurinko pilkotti  taivaanrannassa kun lenkki oli jo loppusuoralla Iltalenkillä auringonlaskun aikaan Tiistai oli extrapäivä, päätin tehdä sen maanantain treenin jo aikaisin aamulla. Kamppeet olivat jo illalla valmiina odottamassa, kummasti kieriskelin aamulla sängyssä ja mietein noustako ylös vai en. Jos vaikka on taas yli kymmenen astetta pakkasta, silloin en ainakaan lähde. Mutta jos on alle 10, pitäiskö silloin mennä.. Nou...

Liikaa pakkasta. Liikaa liukasta. Liikaa sadetta. Liikaa saliharjoittelua. Liikaa potkuja. Liikaa lihaskuntoa. Liikaa treeniä. Liikaa laiskuutta. Liikaa vauhtia. Liikaa vaatteita. Liikaa painoa. Liikaa paineita ? Viime aikoina ei oikein juoksu ole kulkenut toivomallani tavalla. Olin muutaman päivän flunssassa ja vei yllättävän pitkään ennenkuin siitä kokonaan tervehtyi. Luulin jo olevani kunnossa mutta pari juoksulenkkiä osoitti että vielä pitää levätä,  Olen ollut nyt hieman armollisempi itselleni ja tehnyt vähän rauhallisempia lenkkejä. Onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa. Salilla olen keskittynyt myös kehonhuoltoon hiittitreenien vastapainoksi. Tällä viikolla olin parikin kertaa Porinmetsässä maastolenkkiä juoksemassa ja ne jo tuntuivat mielekkäämmiltä. Ensimmäiset kilometrit oli aika puurtamista mutta sitten kummasti askel kevenee. Jotenkin metsälenkki käy aina ihan meditatiivisesta treenistä. Siellä metsän puiden seassa alkaa endorfiinit hyrräämään ! ...