Kohti Karhuviestiä...

Maanantai olikin miltei koko kehon huoltopäivä.

Aamulla fyssari kohenteli olkapääosastoa, mulla on kyllä senverran näppärä fyssari että hän pisti samalla kuntoon myös sen taannoin kipuilleen kantapäänkin,

Nilkastakin löytyi jokin lukko mikä aukaistiin. Iltapäivällä olikin vuorossa eri fyssari, joka taas käsitteli jalkoja. Sieltäkin löytyi jumitusten syyksi liian tökköset etureidet....yllätys yllätys...

Mutta nyt on jalat kepeenä uusiin koitoksiin.

Maanantai olikin sitten sattuneista syistä lepopäivä. Yksi treeni jäi tekemättä.

Aamuaurinko pilkotti  taivaanrannassa kun lenkki oli jo loppusuoralla

Iltalenkillä auringonlaskun aikaan

Tiistai oli extrapäivä, päätin tehdä sen maanantain treenin jo aikaisin aamulla.

Kamppeet olivat jo illalla valmiina odottamassa, kummasti kieriskelin aamulla sängyssä ja mietein noustako ylös vai en. Jos vaikka on taas yli kymmenen astetta pakkasta, silloin en ainakaan lähde. Mutta jos on alle 10, pitäiskö silloin mennä..

Nousin kuitenkin sillä mielellä petistä että on sinne lenkille mentävä. Ensin peekoota n. 3 km ja sitten vauhtileikittelyä takaisin. Keli oli loistava, pakkasta oli alle 10. Matkalla tajusin että tästähän saadaan yksi juoksuhaaste suoritettua, nro 33, juoksin auringon noustessa. Olin kotona aamupuurolla jo seitsemän jälkeen. Illalla kävin sitten vielä juoksemassa sen normi pk-lenkin. Nyt juoksin auringon laskiessa.

Testasin iltalenkillä myös uudet Hokat. Alussa oli vähän asfalttia mutta siirryin lumiselle polulle ja kunhan jalat lämpesivät ja muotoutuivat tossuun, niin juoksu oli oikein mukavaa ja rullaavaa. Ensivaikutelma Hokaan on oikein positiivinen. Nyt vaan odotellaan että metsästä lumet sulaa niin pääsee testaamaan kunnon poluille.

Keskiviikkona vuorossa hallitreeniä. Juoksutekniikkaa ja vähän vetojakin. Kun oli saatu jalat maitohapoille niin otettiin kunnon 1 kilometrin veto. Juoksin aikaan 4,52 ! Ihan kuin olisi karstat taas lähtenyt liikkeelle, keuhkorakkulat poksahteli siihen malliin ! Sitten vielä päälle eteneviä askelkyykkyjä niin reidet tutisi ihan kunnolla. Torstaina kävin salilla palauttelemassa kuntopyörällä ja tein ainoastaan keskikroppa- ja ylävartalotreeniä.

Perjantain kunniaksi kävin töiden jälkeen tekemässä päivän treenin, pitkiä mäkivetoja x 8. Siitä tuli haaste nro 7 ruksittua, juokse mäkivetoja. Lauantaina oli edelleen etureidet keskiviikon askelkyykkyjen yms. jälkeen niin jumissa että kävin salilla vähän palauttelemassa niitä kuntopyörällä. Samalla tein yläkroppa/keskivartalotreenin. Vieläkin jätin jalkaprässit pois.
Sunnuntaina olikin vuorossa viikon pitkis. Lähdin kaverin kanssa aamusella matkaan ja saatiin tehtyä tosi hyvä treeni. 3,27 h ja 24,6 km. Keskari 125 joten mainio aamunaloitus.

Kevään ensimmäinen haaste on jo aika lähellä, Karhuviesti. Siihen tähdätään ja sitten taas jatketaan seuraavaan...

Paineitako....

Liikaa pakkasta. Liikaa liukasta. Liikaa sadetta. Liikaa saliharjoittelua. Liikaa potkuja. Liikaa lihaskuntoa. Liikaa treeniä. Liikaa laiskuutta. Liikaa vauhtia. Liikaa vaatteita. Liikaa painoa.
Liikaa paineita ?

Viime aikoina ei oikein juoksu ole kulkenut toivomallani tavalla. Olin muutaman päivän flunssassa ja vei yllättävän pitkään ennenkuin siitä kokonaan tervehtyi. Luulin jo olevani kunnossa mutta pari juoksulenkkiä osoitti että vielä pitää levätä,  Olen ollut nyt hieman armollisempi itselleni ja tehnyt vähän rauhallisempia lenkkejä. Onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa.
Salilla olen keskittynyt myös kehonhuoltoon hiittitreenien vastapainoksi.

Tällä viikolla olin parikin kertaa Porinmetsässä maastolenkkiä juoksemassa ja ne jo tuntuivat mielekkäämmiltä. Ensimmäiset kilometrit oli aika puurtamista mutta sitten kummasti askel kevenee. Jotenkin metsälenkki käy aina ihan meditatiivisesta treenistä. Siellä metsän puiden seassa alkaa endorfiinit hyrräämään !

Mielenrauhaa

Polkujuoksua metsässä

Tänään taasen oli aivan täydellinen ulkoilupäivä, pakkasta ei juuri ollenkaan, aurinko paistaa ja luntakin niin paljon että Yyterissäkin on ladut kunnossa. Päätin ekaa kertaa sitten toissavuoden testata miten suksi luistaa. Lenkki vierähti liki parituntiseksi. Aivan upeaa. Tällä tuli korvattua viikon pidempi juoksulenkki. Aikomus olisi huomennakin käydä samanmoinen reissu sivakoimassa.

Tänä vuonna on ahkeraan kudottu villasukkia. Muutamat olen ehtinyt saada valmiiksi ja nyt olen todennut että sain siitä myöskin kipeän olkapään. Liikaa siis sukkiakin...
Villalankoja on valmiina odottamassa kun taas rupeaa tikuttamaan. Siinäkin pitää vaan ottaa rauhallisempi tahti.

Räsymattosukat itselleni, lankana seiskaveikka viidakko ja raita

Nämä meni lahjaksi, seiskaveikka raitaa ja yksiväristä

Seuraava projekti

Ensiviikolla pidän lomaa ja suunnittelin liikkuvani, juoksulenkkejä pitäisi saadaa tehtyä. Nyt kyllä näyttää siltä että ne voisi vaihtaa myös hiihtämiseen. Sama se onko metsässä suksien tai juoksulenkkarien kanssa. Yhtäläillä ympäristö rentouttaa ja pistää mielen korkealle,  kummassakin lajissa.
Mielenrauhaa. Flow.

Hiihto saattaa loppua lyhyeenkin, riippuen keleistä. Silloin siitä pitää nauttia kun on mahdollisuus.