Hirvimettällä

Jotenkin muutama vuosi sitten päädyin kaverin mukana hirvimetsälle. Tämä hyvä ystävä on käynyt ajonaisena metsällä jo nuoresta tytöstä asti ja kerran sitten vei  minutkin sinne, syntymäpäiväni kunniaksi. Sille tielle siis jäätiin...nyt taitaa olla jo kolmas vuosi menossa.

Ottamatta kantaa hirven ampumiseen, pidän tätä ajossa olemista aikalailla hyvänä kuntoilumuotona. Maasto harvemmin on helppokulkuista. Löytyy kivikkoa, louhikkoa. juurakkoa, tuulenkaatamaa, risukkoa, pajukkoa, mitähän vielä...isojakin puita ristiin rastiin kaatuneina tai kaadettuina. Valtaojia, pieniä ojia, puroja...taivaalta saattaa tulla vettä, räntää, lunta. Välillä läpi mutaisten peltojen. Joka kerran tulee itsensä haastettua. Vaikka aurinkokin joskus näyttäytyy on maasto yleensä yhtä vaikeakulkuista.

Nyt viikonlopun ajossa oli sellaiset olosuhteet että ehkä mielessä kävi, hetkellisesti, onko mitään järkeä lähteä lumisohjoon ja vesisateeseen...mitähän keksisi tekosyyksi. Mutta kun kerran aikanaan olen ruksin ruutuun tuolle päivälle laittanut eikä pääkään ollut paketissa, ei luonto anna periksi perua joten mukaan vaan. Tietenkin. Onneksi tällä hetkellä on varusteet hyvät joten lähinnä piti vaan miettiä ettei jalat kastu. Se on nyt kaikkein helpointa pitää jalat kuivana, muistaa vaan että loikkii ne ojat yli eikä jää sinne ojaan seisomaan. Kuulostaapa helpolta! Välillä joutui kyllä etsimään ojanylityskohtaa, ei nuo neljän metrin loikat ihan tällä harjoittelulla suju. Yksi pulahdus olikin lähellä, onneksi puu oli taipuisa etten molskahtanut ojaan selälleni...

Muutenkin oli siis märkää, taivaaltakin taisi kuulemma vettä tulla. Sitä ei vaan metsässä huomannut kun pajukot ja risukot jo kasteli valmiiksi. Puunoksat taipuivat lumen painosta, märästä lumesta ja jos ei ollut lunta niin niistä tippui vettä. Jalat sentään pysyi kuivana koko päivän, sormikkaita joutui välillä vaihtamaan kuiviin. Onneksi ei ollut pakkasta eikä tuullut niin lopulta päivän keli oli oikein mainio, jos tykkää. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvät fiilikset, oli ihan hauskaakin.

Aamulla porukka kokoontuu aamiaiselle ja siitä lähdetään sitten liikkeelle, vuoronperään tippuvat ajomiehet matkan varrelle odottelemaan torven tuuttauksia joka on merkki ajon alkamiselle. Ensimmäinen ajo aina vähän jännittää, ettei vaan eksy. Tai löydä itseään metsän leveimmän ojan reunalta. Onneksi porukka pitää tosistaan huolta joten siellä on ihan turvallinen olo. Onhan sitä kompassi ja karttakin mukana. Siitä huolimatta kerrankin olen pusikkoon eksynyt, miltei...

Aamulla alettiin aikaisin, kolme ajoa ennen hernekeittoa ja vaatteiden vaihtoa. Hikinen paita kannattaa vaihtaa ettei tule vilu, muukin vaatetus jos on tarpeeksi kastunut. Ruuan jälkeen vielä kaksi ajoa joten reissu venyi taas aika pitkälle. Vaikka päivä oli pitkä ja erittäin raskas niin  jahdista jäi oikein hyvä fiilis ja tuntui että virtaa olisi vielä riittänyt. Saalistakin siis tuli.

Kotona saunaan kunnon löylyihin niin jopas rupesi väsyttämään.

Joidenkin mielestä tämä on ihan hullun hommaa, eivät ollenkaan ymmärrä metsästystä. Mutta. Lähiruokaa parhaimmillaan ja luomuakin kaiken lisäksi.