perjantai 18. marraskuuta 2022

Korona tiputti taas kaiken miltei alkutekijöihin


Eipä voi sanoa että korona yllätti, se taisi olla vain ajan kysymys koska se iskee uudestaan. Ensimmäisen kerran sairastin sen jo maaliskuussa. Aika lievänä. Siitä huolimatta takaisin normitreenin pariin kesti aikansa. Sykkeeni oli aika pitkään hieman normaalia korkeammalla. Varsinkin juostessa. Oikeastaan olen nyt vasta syksyllä päässyt siihen entiseen hyvään juoksufiilikseen. Sellaiseen että perus juoksu on tuntunut kevyeltä ja kivalta.

Viikonloppuna kävin vielä toiminnallisessa treenissä ja joogassa. Sunnuntaina piti lähteä maastopyöräilemään mutta koska oli isänpäivä, lähdinkin hautausmaalle viemään kynttilän. Keli meinaan oli otollinen gravelille. Aurinko paistoi ja lämpöasteitakin oli tarpeeksi. Hieno lenkki, vaatteita oli muuten tarpeeksi päällä mutta loppumatkalla varpaat jo olivat kohmeessa. Matkaa tuli 36 km ja aikaa kului 1:51. Maanantaina kuntosalilla. Hyvä treeni olikin. Vähän sain lisättyä painoja. 


Sitten äkkiä samana iltana rupesi kurkkukipu vaivaamaan. Tiistain uinti jäikin jo väliin ja olo rupesi olemaankin ihan kunnolla kipeä. Vasta kolmas kotitesti näytti positiivista. Tiedän tartuntalähteen ja kaksi päivää siitä sain oireita.

Nyt sitten toivotaan ettei tauti pitkity ja pääsisi takaisin normi tekemiseen. Toivottavasti vielä tämän vuoden puolella. Valmentaja jo lähettikin tutun ohjeen, jossa neuvotaan miten lähteä uudestaan liikkeelle hengitystieinfektion jälkeen. 

Nyt on neljäs päivä meneillään ja tänään ei varmaankaan ole ollut kuumetta. Muuten olen aikalailla kipeä. Tänään on ensimmäisen kerran tullut tarve vähän puuhastella jotain, siitä kyllä tietää että paranemaan päin ollaan. Vähän jotain siivoilin ja totesin että kannattaa nyt kuitenkin siirtyä takaisin lepoasentoon. 



perjantai 11. marraskuuta 2022

Juoksu pimeässä metsässä aiheuttaa riippuvuutta


Kalenterissa lukee että polkujuoksu joten silloin on juostava ulkona vaikka olisikin säkkipimeää. Valaistu kuntorata ei ole vaihtoehto. Onneksi polut on tuttuja ja turvallisia niin ei ainakaan eksymisen vaaraa ole. Toivottavasti.

Siinä kalenterissa lukee oikeastaan polkujuoksua ryhmässä. Nyt ei ole sattunut yhteislenkkejä kyseisille päiville. Joten viime viikollakin suuntasin metsään yksin otsalamppuni kanssa. Kyllä se hieman aiheutti kihelmöintiä. Polkuja menee ristiin rastiin joten en lähtenyt ihan kauimmaisille reiteille. Otsalamppuni onneksi on ihan hyvä ja tarpeeksi tehokas. 


Lumonite compass R, 1200 lumenia. Päädyin siihen aikanaan sen näppärän koon vuoksi, lataus on helppo eikä mukana ole painavia akkuja. Sen saa näppärästi myös pyöräilykypärään. Lamppu on riittänyt minun tarpeisiini. Viime vuonna hommasin myös rintavalon. Kyseessä Avanto Chest Light, joka myös on ladattava. Näppärä, takin päälle puettava ja myös selässä hyvä punainen huomiovalo. Tämä ei kylläkään ole paras tuolla poluilla. Sopinee paremmin pimeille hiekkateille ja kadunpätkille joissa saattaa olla joitain katulamppuja. Koiran ulkoilutukseen ja lähinnä reippaaseen kävelyyn/sauvalenkkeihin. Juostessa valokeila jotenkin heiluu käsien edessä.

Viime viikon maastolenkin sykkeet olivat 131/150. Juoksu tuntui hyvältä vaikka sykkeet vähän korkealla olivatkin, liekö syynä tuo pimeys ympärillä. 78 min ja 8.3 km. Seuraavana aamuna kävin puolen tunnin palauttavalla kävelyllä. Pikku juttu mutta tuntui auttavan pieneen kohmeeseen.

Lokakuun juoksumäärä oli 30 kilsaa. Ehkäpä juuri sen verran etten unohda tuota jaloa taitoa.

Tämän viikon torstaina oli taas juoksun aika. Nyt sain mukaani juoksukaverin joten metsässä pomppi kaksi valopäätä. Rauhallinen liikenne oli poluilla, vastaan tuli ainoastaan pari heppaa ratsastajineen. Heilläkin oli hyvät valot ja heijastimet.

1:20:33, 9 km avg 132 bpm. Aivan loistava lenkki, nyt kyllä endorfiinit pitkästä aikaa hyrräsi. Tarkoitus oli juosta tunnin verran, sen verran kevyeltä tuntui että olisi voinut juosta vaikka kuinka kauan. Mikäli olisin ollut yksin ei lenkki olisi ollut näin hyvä. Tällaisia lisää!