Siirry pääsisältöön

Sykkeet edelleen taivaissa


Sen jälkeen kun sain garminin takaisin ranteeseen huollosta on sen kanssa ollut vähän probleemia. Siis sain uuden kellon joten siihen on pitänyt erinäisiä asioita hakea uudelleen, esim. päivitys yms. 
Huomasin ettei uinnissa tallentunut sykkeitä ja muutenkin sykkeet on vähän heitelleet. Asian pähkäilyyn menee paljon aikaa kun ei ihan varma ole mitä pitäisi tehdä, tai mitä on jäänyt tekemättä. Rannemittaus on ollut ok, mutta pari lenkkiä sykevyön kanssa on olleet ihan ihmeellisiä. Ensin luulin etten ehkä olekaan vielä flunssan jälkeen palautunut kunnolla. Pk-lenkkien sykkeet on ollut ihan tapissa alkumetreistä asti. Kun samoin kävi tämän viikon pitkällä lenkillä tulin siihen tulokseen että vian täytyy olla sykevyössä. Jos syke näyttää heti alussa enemmän kuin normaali maksimisyke, eikä olo ole kovin rasittunut niin kunnossa ei voi olla vikaa.
Pesin vyön, sitäkin pitää tehdä säännöllisesti siis. Myös paritin vyön uudestaan kellon kanssa, en ole sitä vielä testannut mutta olen miltei varma että siinä on ollut vika.

Yyteri 


Maanantaina pidin lomapäivän ja lähdettiin kamun kanssa helmikuun patikkaretkelle. Keli oli hieno ja aurinkoinen. 1:41:47, 2.8 km avg 92. Kerron siitä retkestä erillisessä tekstissä. 
Tiistaina uimassa, matkauintia  59:51, 1300 m. Sain samalla vähän tekniikkaoppiakin, minusta tuntuu että pikkuhiljaa rupeaa uinti sujumaan.

Keskiviikkona hallitreeni. Neljän kilsan testijuoksu, keskari 5.17 min, sykkeet näytti niin matalaa ettei voineet pitää paikkaansa. Yhteensä juoksua lämmittelyn ja jäähdyttelyn kanssa 6 km.
Loppuviikko taas lomaa. Torstaina meni päivä Ikeassa, illalla vähän venyttelyä. Tein myös kävelylenkin Martan kanssa rannalle, 1:22:08, 5.35 km ja sykkeet nyt normit sillä otin vain rannemittauksen, 87/113. Perjantaina kävin jo aamutuimaan inbody-mittauksessa, edellinen joulukuussa. Lihasta oli lähtenyt joten jotain on jäänyt tekemättä...




Perjantaina tein myös viikon pitkiksen sillä keli oli taas mitä hienoin, aurinko paistoi ja lämpötila laski iltapäivällä jo liki nollaa, eikä edes tuullut. Suuntasin kaverin kanssa Yyteriin. Juostiin poluilla, metsässä ja vähän dyyneilläkin. Hyvä pitkis vaikka sykkeet oli nyt siis taas aivan tapissa, joten en siis niihin usko. Pk- vauhdilla höpötellen 2:28:51 ja 18.2 km.

Lauantaina uimassa, tekniikkaa. Hyvä treeni, 1:06:43, 1225 m. Sykkeet 116/147. tehtiin myös vetotreeniä ja minullekin tuli ensimmäinen kellotettu 50 m, 63 s. ja olen todella tyytyväinen siihen.
Sunnuntaina spinni pitkästä aikaa. 1:22:06 sykkeet 123/149.



Viikonloppuna satoi meillekin oikein lunta. Naurettavan vähän mutta sai lapsenlapset tehtyä pienet lumiukot sentään. Muutenkin viikonloppu kului mummuillessa, ei siis ehtinyt juoksulenkillekään testaamaan sykevyön toimivuutta.


Viikko on ollut hyvä treeniviikko. On kävelty, patikoitu, juostu, uitu ja pyöräilty. Kehonhuolto ja lihastreeni jäi vähän heikommalle...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...