maanantai 23. maaliskuuta 2020

Lakisääteistä lähiliikuntaa ja metsäterapiaa


Nyt on pakosti hidastettu kaikkea, kaikkialla, vielä en itse ole siinä vaiheessa että olisi täysi pysähtyminen mutta se saattaa tulla eteen ihan koska tahansa.
Asun miltei maaseudulla, ainakin kaukana ihan ruuhkaisemmista asuinalueista. Viiden minuutin matka lähimpään metsään jossa ei ole ruuhkaa, ainakaan normaalisti. Kuljen työmatkani omalla autolla suoraan parkkihalliin, ei siis tarvitse pelätä esim. bussimatkoja. Etätyötä teen normaalistikin osan viikkoa, se ei siis ole mitään uutta. Toki aiheuttaa nyt myös muita järjestelyjä.
Lähipiirissä on kyllä vanhuksiakin ja pieniä lapsia. Tietenkin koko maassa oleva poikkeustila mietityttää ja aiheuttaa toimenpiteitä minullakin. Eihän nyt ole vaihtoehtoja.

Viime viikot ovat olleet todellakin erityislaatuisia, käytännössä miltei koko Suomi on suljettu tai ainakin hyvinkin pian niin tullaan tekemään. 

Joku voi pitää omista treeneistä kohkaamista itsekkäänä , mutta koska blogini on lähinnä liikuntaan painottuvaa, niin jatkan niillä asioilla edelleen.

Treenikalenteri meni siis uusiksi, monta viikon treeniä päättyi siihen että hallit ja salit sulkeutuivat. Uida ei vielä luonnonvesissä pysty, kaikkea muuta voi harrastaa. Mielikuvitusta kehiin ja vaihtelua.
Koska normi rutiinit äkkiä muuttui, unohti ihan hetkeksi koko kalenterin olemassaolon. Nyt ei treenata johonkin tapahtumaan joten yhtäkkiä toteaa että motivaatiota joutuukin kaivelemaan uudelleen. Onneksi minulla on monta treenikaveria samassa tilanteessa niin vertaistukea ja tsemppiä löytyy. Tuntuu että koko treeniporukka on juuttunut johonkin mustaan aukkoon.

Metsän kuntosali on aina avoinna


Varovaisesti ja pienellä porukalla olemme jotain treenejä tehneet ulkona. Lakisääteisiä turvavälejä noudattaen. Portaissa käytiin tekemässä vetoja ja totesimme että siellähän oli aika moni muukin.
Pitkää juoksulenkkiä on vaihdettu sauvakävelylenkkiin ja patikointiin. Nyt on ollut aika vaihtaa suorittaminen vaihteeksi rennompaan liikkumiseen.  Juoksemassa olen käynyt metsässä, nauttien upeasta Suomen luonnosta. Kahvakuulat on putsattu pölystä ja läskipyörä kävi huollossa.

Onneksi ei ole tarvinnut jäädä seinien sisäpuolelle, vaan on pystynyt nauttimaan keväisistä ja aurinkoisista keleistä. Yksin ja kaverien kanssa, tavalla tai toisella.



Tsemppi kaikille tulevaan, kyllä me tästä selvitään ! Menkää metsään vaikka halaamaan puita, luonto tekee ihmeitä. Jos metsässä tulee liikaa ihmisiä vastaan, voi aina piipahtaa jollekin pienemmälle polulle.



2 kommenttia:

  1. Ihanan postiviinen postaus treeneistä maastossa. Henkilökohtaisesti olen lähes kokonaan sisäliikkuja ja nyt olen joutunut opettelemaan metsässä liikkumaan kävelylenkkien merkeissä.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiva kun kävit kommentoimassa! Nyt on kyllä ollut todella otollista aikaa tutustua metsässä liikkumiseen ja maisemat siellä vain paranee kunhan kevät etenee.

    VastaaPoista