Hallipuolikas ja pienen pieni Pokaali

Viime viikko huipentui puolimaratoniin. Kevään ensimmäinen kisa jossa tavoite oli kahden tunnin aloitus. Se ei nyt ihan onnistunut vaan jäi kolmesta minuutista kiinni.

Olen kuitenkin itse ihan tyytyväinen, no todellakin tyytyväinen. Meno oli ihan tasaista, kovin ei olisi pystynyt kiristämään. Ehkä pieni puristus tuli maalisuoralla. Aika jokatapauksessa parani kahdella minuutilla vuoden takaiseen puolikkaaseen.

Maanantaina piti käydä testaamassa toimiiko sykevyö oikein. Jo tuntui pelittävän niinkuin pitääkin.  Siis pk-lenkki 58:48, 7.05 km avg 129

Tiistaina vauhtileikittelyä, 1:06, 8.6 km sykkeet 134/156.

Keskiviikkona tunti joogaa ja sen päälle karhuhallitreeni. Tällä kertaa vähän rauhallisempaa lihaskuntoa tunnin verran. Nyt piti tehdä maltilla niin ettei ole paikat juntturassa lauantaina. Torstaina ja perjantaina ihan lepoa ja kehonhuoltoa, rullailua ja venyttelyä. Maltillista tankkausta.

Puolikas kyllä jo etukäteen herätteli tunteita laidasta laitaan. Välillä odotti juoksua ja välillä se tuntui todella väkinäiseltä. Varmaan ihan normaalia. Mitä järkee, ei siitä kuitenkaan mitään tule yms. 

Lauantai-aamulla herätys klo 6:15 ja kahvit ja puurot sen myötä naamaan. Sämpylä ja banaani. Ja jännitti. Miksiköhän. Puoliysiltä treffit hallilla, startti 9.30.
Siinä ehti hyvin valmistautua ja kiertää pari lämmittelykierrosta.

Tavoiteajan oli antanut valkku. Lähdettiin treeniporukalla vauhtia jolla olisi kahden tunnin alitus tavoitteena. Ennätysaikani on muutamia sekunteja yli kaksi tuntia. Alku meni ihan kevyen tuntuisesti, ehkä olisi voinut heti vähän hiljentää. Otin muutaman kierroksen jälkeen oman vauhdin ja ajattelin jolkuttaa ilman joukkopaineita itsekseni,  tasaiseen tahtiin. Seurailin kilometriaikoja screeniltä ja näytti ihan hyvältä. 

Kuitenkin ajat väistämättä vähän tippuivat jossain vaiheessa mutta sellaista oloa ei ollut että olisi mennyt liian kovaa. Sopivalta tuntui. Noin puolen tunnin välein otin kulauksen omaa urheilujuomaa, pariin otteeseen geelinappuloita ja vielä pari kilsaa ennen loppua geelin. Aina kun hetkeksikin pysähtyi näytti screenin tavoiteaika karkaavan.

Tarjolla oli järjestäjältäkin hyvä kattaus, siitä taisin vauhdissa ottaa kerran vesimukin. Meillä oli oma huoltopenkki ja Maikku sieltä tarjoili energiaa ja juomaa tarvittaessa.

Menin siis vaan eteenpäin ja yritin pitää vauhdin tasaisena. Yhteensä 53 kierrosta. Puolen välin jälkeen jo helpotti ja tuntui että maaliinkin päästään. Viisi kilsaa takana ja yhtäkkiä 10, viisitoista ja sitten jo kummasti alkoi kierrokset vilistämään. 12 kierrosta jäljellä ja  uskalsi huokaista että kohta ollaan maalissa. Miesten voittaja kun pääsi maaliin, kuulutettiin aika ja silloin tuntui ikävältä kun laskeskelin että itse kiertäisin rataa vielä ainakin 40 minuuttia.
Maali kuitenkin tuli vastaa hyvinkin pian ja maalisuoralla sain vielä pienen loppukirin aikaiseksi.

Joka kierroksella pystyi seuraamaan oman juoksun speksejä isolta screeniltä. Siitä näki mm. sijoituksen, vauhdin ja ennustetun loppuajan. Olin pitkän aikaa neljäntenä ja jossain vaiheessa huomasin olevani kolmantena. Pessismisti ei pety ja mietin että taitaa olla vaan virhe. Mutta joku edellämenijä oli ilmeisesti joutunut keskeyttämään jostain syystä joten minä sitten pääsin kolmantena maaliin ja siten pokaalin kanssa palkintojen jakoon! Hienoa!

Edellisvuoden aika parani parilla minuutilla ja tällä kertaa pääsin aikaan 2:03:08. Keskivauhti 5:49 ja viimeisen kierroksen sain kiihdytettyä aikaan 5:01. Hurrjaa...

Hallilla vielä fiilisteltiin treeniporukan kanssa ja odotettiin viimeistä kaveria maaliin tulevaksi. Sitten rupesikin olemaan sellainen olo että pitää lähteä liikkeelle. Loppupäivän oli vetämätön olo mutta kuitenkin vähän levoton. Taisi kroppa vielä kiertää ratakierroksia. Kunhan sai jotain järkevää syötyä olokin rupesi piristymään.

Apk-maratoonarien järjestämä hallimaraton on mukava, tiivistunnelmainen kilpailu. Matkoina siis puolikas ja kokonainen. Puolikkaalla juoksijoita oli n. 40 ja kokonaisella yli 60. Rataa juostaan aika monta kertaa mutta ei se ole ollenkaan hassumpaa. Miinuksena ehkä se ettei jälkeenpäin voi moittia että olisi ollut liukasta tai vastatuuli tai liian mäkinen reitti. Vessaankin pääsee näppärästi ja joka kierroksella on huoltopiste. Porissa kun ollaan niin voisi sanoa että "Ei paskempi kisa"...
Kaikki osallistujat saivat hienon termosmukin muistoksi.

Sunnuntaiaamuna treenikaverien kanssa palauttavalla sauvakävelylenkillä. 1:40 ja n. 8 kilometriä. 

Teki siis hyvää jaloille. Muutenkin piristi päivää aikainen happihyppely. Yllätyksenä meidät vietiin ihan cityyn naistenpäiväkaffeille. Illan spinnin jätin väliin ja kävin toistamiseen kävelyllä. Tunnin verran koiran kanssa metsässä.

Maikun kanssa Porin toril...

Tulipa tehtyä illalla puolen tunnin kahvakuulatreenikin. Säästelin jalkoja ja keskityin keski- ja yläkroppaan. Siis niin hyvä fiilis tuli noinkin helposta treenistä. Jos oikein yritän ja pyrkisin tekemään edes kerran viikkoon omatoimisen kahvakuulatreenin. Se olisi tarpeen.

Nyt taas sunnitellaan alkavan viikon treenejä ja seuraavaa kisaa tulevaksi.

 

Kui paljon tähänkin menee energiaa ja aika kun mietit mihin seuraavaksi osallistuisit, ja kesän kisat kaikki ja osallistuuko vai eikö osallistu. Onko siinä mitää järkee siis...ehtiikö kaikkiin mihin haluaisi...

Niin ja mitä kaikkee muutakin vois tehdä ilman numerolappua rinnassa..

Viikko alkoi taas maanantaina vauhtileikittelyllä 58:04, 7.3 km sykkeet 130/154. Hyvä treeni, suuntasin metsän pehmeille alustoille ja sitten asfalttia  takaisin. Jalat olivat jo hyvin palautuneet. Tiistaina puolentoista kilometrin uinnilla, 46 min. Loppuun vielä hetki tekniikkatreeniä. Keskiviikkona tunti joogaa ja karhuhallissa tällä kertaa tunnin kuntopiiri. Tehokasta.

Kirjurinluodon poluilla

Nyt on myös Korona-virus iskenyt lujaa, kisoja on peruttu. Esim. kolmen viikon päästä oleva Karhuviesti ja kevään päätavoite, HCM on siirretty myöhempään ajankohtaan.

Nyt jännittyneinä odotellaan millainen kevät tulee. Terveys edellä.

Saattaa olla että Hallipuolikas oli kevään ensimmäinen ja viimeinen lappujuoksu!

Sunnuntain iltalenkillä lähimetsässä, korkealla on ojien vesi edelleen..