Lähimetsistä mielenrauhaa

Omat treenit on vähän muuttaneet muotoaan. Niistä ei nyt tarvitse liikaa stressata ja olla koko ajan menossa, rankemmat treenitkin voi ottaa hieman rauhallisempaan tahtiin. Tietenkin jos olisin tavoitteellinen treenaaja, noudattaisin edelleen orjallisesti kalenteria ja miettisin pääni puhki, miten ne toteuttaisin. Tuleeko tässä nyt sitten ilmi millainen liikkuja lopulta olenkaan.

Olen käynyt yhteistreeneissä ja käynyt pienellä porukalla patikoimassa ja juoksemassa. Mutta liikkunut pääasiassa itsekseni. Nyt tämän epidemian vaan jatkuessa, on ruvennut enemmän miettimään omia valintojaan. Juoksemaan ja liikkumaan edelleen voi mennä, jos niistä haluaa jollekin ilmoitella niin tuo some on oiva keino. Sinne kun pistää päivän tuotokset  niin jo saa yhteisöllisyyttä ja kannustusta omaan tekemiseen. Ryhmiä riittää.

Siitä some on todella hyvä. Kyllähän se edelleen on hyvä motivaattori, jotain pitää tehdä että voi siitä muille kertoa. Myönnän kyllä että some usein kannustaa liikkeelle kun seuraa muiden tekemisiä ja ehkä sen johdosta itsekin lähtee lenkille. Jotta voi siitä jollekin kertoa. Onhan se tavallaan ihan hyvä asia, paikassaan.  Eriasia jos sitä tekee ainoastaan sen vuoksi että näyttäisi hyvältä ja aktiiviselta liikkujalta.
Toisaalta somesta tulee nyt jatkuvalla syötöllä monenmoista neuvoa ja ohjetta miten treenata ja milloin. Edelleen jos on tunnollinen harjoittelija niin someen jää kyllä koukkuun todella pian, ehkä enemmän kuin ennen, helposti. Jos nyt haluaa kertoa muille mitä tekee, se melkein on tehtävä verkossa. Stressiä pukkaa siitäkin kun edelleen pitää olla ne viimeisen päälle olevat vermeet ja kaikki muu siinä ohessa, eihän sitä voi vanhoissa kamppeissa niitä kuvia sinne postailla.

No, onneksi olen jo niin vanha ettei tuo koske minua. Vai miten se nyt onkaan. Myönnän että nyt aikaa menee edelleen, ehkä enemmänkin, ruutua tujottaen. Sitäpaitsi hain viimeksi tänään  lähipostista uudet juoksutrikoot. Vanhat saa sitten heittää roskiin, on meinaan senverran jo pinttyneet tuoksut. Kevät tekee tuloaan ja kohta siirrytään lyhyempiin pöksyihin.
Mutta, kieltämättä näinä aikoina on todella helppo jättää treenit tekemättä. Jos vaikka huomenna. Onneksi ilmat ovat suosineet ulkoilua ja kuitenkin vielä saa lenkkeillä myös kaverin kanssa. 

Tässä kohtaa olen mielissäni että kuulun treeniporukkaan, jolta saa vertaistukea ja tsemppiä ja myös motivaatiota liikkumiseen. Myös valkulla on tässä tilanteessa iso merkitys. Kaikille osapuolille viimeiset viikot on olleet aikamoista totuttelua tämän liikkumisen osalta. Kaikilla on myös omat henkilökohtaiset asiat päällimmäisenä mielessä, perhe ja terveys menee nyt kaiken edelle. 

Se on nyt tullut jo monen kanssa puheeksi, että nämä liikkumisasiat, yhteisporukka yhteislenkkeineen, ovat todella tärkeitä. Kun teet töitä kotona ja muutkin ajat olet kotona, pakosta, on luxusta että pääset edes yhden kaverin kanssa kerrallaan ulos. Ainakin toistaiseksi. Juurikin yhden treenikamun kanssa puheltiin siitä että kuinka hyvin meillä toisaalta on asiat. Ilma on vielä puhdasta, taivas sininen. Ulos saa mennä eikä tarvitse sen vuoksi olla sisätiloissa ettei ulkona  pysty olemaan.

Puhtaasta ilmasta saa vielä nauttia, ainakin yksin jos ei muiden kanssa tällä hetkellä voi.

Virtuaaliliikkuminen on nyt pinnalla, monenlaisia lajeja pystyy nyt harrastamaan virtuaalisesti. Voi jumpata, tehdä kehonhuoltoa, juosta, hiihtää, pyöräillä, suunnistaa ja vaikka mitä. Vaikka se on vähän haastaampaa ja yksinäisempää niin tällä hetkellä oiva vaihtoehto. Mielikuvitusta vaaditaan toki välillä. Itse asun paikassa jossa lähimetsää riittää, voi valita polut joissa ei ole liikaa liikennettä. Moni suosittu retkeilypaikka on jo suljettu ruuhkan vuoksi. Toivotaan kuitenkin että moni ihminen löytää tällaisena aikana luonnon ja metsän, sekä saa siitä harrastuksen loppuiäkseen.Tuottaahan kulkeminen myös haastetta, kaikki eivät pysty omalla autolla menemään lähimmälle luontopolulle. Eikä ole tarvittavia kenkiä esimerkiksi tai muuten on vaikeaa liikkua. Näin ollen pitää tyytyä lähiseutuihin, joista voi löytääkin sitten aivan hienoja reittejä. Eikä sen reitin tarvitse edes olla valmiiksi kuljettu ja opastettu, suoraan metsään vaan ja päin risukkoja ja niiden toiselle puolen. Esteettömiä ja muutenkin helppokulkuisia reittejäkin on. Eikä metsään ole pakko mennä, jos ei halua. Muutenkin pääsee liikkumaan. Jokainen tavallaan.

Kuntoportaatkin on nyt nousseet arvoon arvaamattomaan, ne on olleet  niin suosittuja että käyttöä ollaan jo jossain rajoittamassakin.

Viime aikoina omat treenit on tehty  miltei pääasiassa maastossa, juoksua, sauvakävelyä ja patikointia, maastopyöräilyä. Maaliskuulle on hiljalleen kertynyt ihan hyvä määrä juoksukilometrejä.