Siirry pääsisältöön

Enäjärven luontopolku


Sovimme kamun kanssa kiertävämme kuukausittain jonkun luontopolun, lähinnä Satakunnan alueella jotta reissuja voisi siten kutsua samalla niin muodikkaasti lähiliikunnaksi.
Syyskuussa patikoitiin kylläkin Vaasan Mustasaaressa. Svedjehamnissa Bodvattnetin luontopolku ja Sundomissa Ojebrevetin luontopolku.
Lokakuun retki tehtiin ihan lähellä.  Enäjärven luontopolku eli Haikarapolku on n. 4,5 km joten sopivan  lyhyt silloin kun ei ole liikoja aikoja. Nyt meitä hoputti illan hämärä, joka tähän vuodenaikaan aika nopeaan laskeutuu. Lähdettiin sen vuoksi vähän niinkuin äkkilähdöllä, päästiin ajoissa töistä ja tehtiin polun päähän treffit neljäksi.

 

Mukana oli tietenkin lämmintä juotavaa termarissa ja hyvät voileivät. Päivä oli kyseisenä päivänä ollut todella aurinkoinen ja kaunis joten illemmallakin oli keli vielä kohdillaan.
Vaikka minäkin asun kohteesta vajaan kymmen kilometrin päässä, olin ensimmäistä kertaa patikoimassa kyseistä reittiä. Joskus kyllä yritin mutta oli niin umpeenkasvanutta kohtaa etten päässyt alkua pidemmälle.


Enäjärvi on kokoluokassaan Suomen parhaita lintujärviä jossa pesii lähes 80 lajia.  Järven reunoilla on lintutorni ja toisella rannalla lava josta pääsee tarkkailemaan alueen linnustoa, maisemien lisäksi. Alue on todella rehevää joten siellä saattaa bongailla muitakin pikkuisia eläimiä.
Reitti oli alusta asti oikein hyvin merkattu, siihen siis oli panostettu. Muuten reitti oli aika huonokuntoinen joten toivotaan että sen kunnostus olisi tulossa piankin.

 

Etenimme aika reippaasti ja jouduinkin toppuuttelemaan kaveria että ehtisi tiirailla maisemia. Ympäröivä luonto oli erityisen kaunista, märkä keli teki syksyn väreistä voimakkaita. Jotenkin pidän tuollaisesta tiheästä metsästä joka on luonnontilassa ilman että oltaisiin siivottu risuja ja kaatuneita puunrunkoja yms. pois. 
Alusta asti polku oli paikoitellen huonokuntoista ja kun keli oli märkää, niin samalla myös liukasta. Varovaisesti piti edetä. Välillä mentiin neulaspolkua ja vähän soratietäkin pitkin, jonka me kyllä kiersimme ja suunnistimme suoraan pienen metsikön läpi. Siellä ei oikeastaan polkua ollut kuin siellä täällä mutta kun alue on tuttua niin puskettiin sitten vaan eteenpäin. Ihan välttääksemme tiellä menemisen. Pakko oli lopulta mennä pieni pyörätien pätkäkin että päästiin taas pitkospuille.
Kivuttiin myös lintutorniin, siinä oli yksi askelma puoliksi irti joten toivotaan sillekin korjausta. Jatkettiin sitten matkaa etsien sopivaa kannonnokkaa evästaukoon. Löytyhän sellainen joten pieni pysähdys matkan varrella.

 

Reitti on ehkä siitä omanlaisensa että aika pitkän matkaa mentiin niin lähellä kakkostietä että liikenteen melu kantautui metsään asti. Arkipäivänä tietenkin liikennettäkin on paljon. Onneksi ei koko aikaa kuunneltu autojen ääniä. Syvemmällä oli kyllä ihanan rauhallista. Minusta reitti oli oikein hieno, Nykyisessä kunnossaan ei sovellu huonojalkaisille eikä ihan koko perheen retkikohteeksi. Toisaalta kuitenkin luontopolku on lähellä jolloin sinne on helppo suunnistaa, voi lähteä vaikka bussilla. Pitkää siirtymää ei ole kun on jo polulla.






Evästauon ja varovaisen etenemisen kanssa aikaa meni vähän alle kaksi tuntia. Todella kiva reitti jonka pitää mennä uudestaan ehkä keväällä kun on erilaista kasvustoa ja kuivempaa keliä. Mikäli vesi olisi yhtään ollut korkeammalla olisi monessa kohtaa joutunut kahlaamaan vedessä.

Tässä vielä infoa lintutornista : 

Mahtava syysretki!


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää