Siirry pääsisältöön

Metsäkeikalla hirviä jahtaamassa

Tiistaina tuli vain käveltyä koirien kanssa syksyisestä kelistä nauttien. Tunnin lenkki ihan reippaalla askeleella. Keskiviikkona sitten taas itse asiaan Karhuhallissa. Sisäpiiri kohdisti patoutuneet energiansa lihaskuntotreeniin. Haasteellinen trinity-challenge jota viime talvena treenattiin. Huomasin muuten että nyt sujuikin aikalailla mallikkaammin. Illan treenistä tuli muutenkin normaalia tehokkaampi, sillä tein sitä ennen 8 kilometrin maastolenkin. 1:10:44 , 8,28 km avg 145 bpm. Peekoosta tuli vähän reippaampi kun meinasi mennä pitkäksi ja piti ehtiä sisätreeneihinkin. 
Torstaiaamuna palauttava uintitreeni ennen töihin ryhtymistä, 1 km ja 41 min.

 

Perjantaina töiden jälkeen taas Porin mettään, vauhdilla katinkuruun ja palautellen takaisin. 51:44, 6.86 km avg 135 bpm. Menomatkalla pari kilsaa reippaasti alle kutosen vauhtia, yksi jopa 5:18 vaikka en edes rypistellyt. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut. Klassinen esimerkki taas tällä kertaa, olin aivan kahden vaiheilla jätänkö lenkin väliin mutta kun kun kaveri postasi menevänsä samoille poluille juurikin samoihin aikoihin niin äkkiähän sitä sai juoksukamat päällensä ja lähti nopeasti perään. Ei enään laiskottanut. Siis ryhmässä on outoa voimaa!

Tuttu portti katinkuruun




Lauantaina vietettiin koko päivä syksyisessä metsässä. Todellakin metsän syvimmissä syövereissä., kivikkoa ja juurakkoa, kaatuneita puunrunkoja, oksia, ojia kapeana ja levempänä, karahkaa ja heinikkoa. Satoi vettä ja siis sen mukaisesti oli aikalailla märkää. Olin hirvimiesten seurassa ajomiehen roolissa. Päivä alkoi aamuseiskalta yhteisellä aamupalalla. Vettä tosiaan satoi mutta ei onneksi ollut kylmää, lämpöä n. 7-8 astetta. Siitä lähdettiin sitten päivän viettoon, kolme ajoa aamupäivällä, lounastauko hernekeitolla ja pannarilla ja iltapäiväksi vielä kolme ajoa. Onneksi tauolla sai vaihtaa kuivaa vaatetta. Sukat olivat pysyneet kuivina mutta alupaidan vaihdoin ja hanskat. Takki oli aikalailla märkä mutta liikkeessä kun taas lämpeni ei se haitannut, ei tullut vilu. Tässäkin lajissa huomaa hyvien varusteiden merkityksen. Ensimmäisen ajon aikana taisi sataa eniten, kunhan sade hellitti ei eteneminenkään ollut niin haastavaa. Iltapäivällä jopa aurinko pilkotteli. Aukeilla ja vähän korkeimmilla kohdilla näkyi hienosti syksyn ruskavärit. Saalistakin tuli joten päivä oli  kaikille onnistunut. 

 

Tuosta sitten vaan suoraan...

Tämä on hieman erilainen tapa viettää aikaa metsässä, olen siitä hyväonninen että kaverini kanssa olen päässyt mukaan tällaiseen, oikeastaan ihan extreme-juttuun. Vähemmän tuolla varmaan naisia on mukana ajomiehenä ja tuntuu kyllä mukavalta kun vanhemmat herrasmiehet todella arvostaa meitä naisia jotka mukana pysyvät. Jahti loppui viiden maissa joten täysmittainen päivä oli.
Tässä lajissa olen oppinut käyttämään vähän kompassiakin, mielessä on ollut muutaman kerran että pitäisi enemmänkin opetella suunnistusta, ilman muuta jossain vaihesssa kun aika antaa myöden.

Maisemiakin ehti välillä ihailemaan kun odotteli seuraavan ajon lähtötuuttausta
 
Siellä sitä painellaan totisena

Sunnuntain pitkiksen jätin väliin ja nukuin pitkät unet. Garminin mukaan 9,5 tuntia ja siitäkin syvää unta melkein 7 tuntia. Taisi kuitenkin päivä väsyttää!

Illalla lähdin jo ihan pirteenä syksyn ensimmäiseen spinniin, johon siis kerrankin ehdin mukaan. Puolitoista tuntia hikistä polkemista. Hyvä treeni vaikka vähän varmaan tuli himmailtuakin näin ekana kertana.

Metsäkeikasta johtuen tällä viikolla liikuttu useita tunteja! 

Kummasti lämpeää pehva kunnon nuotion äärellä


Viikko vielä palautellen syksyn viimeistä kisaa varten ja sitten voi jo rentoutua...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...