Patikkareissulla luonnonperintökohteessa

Merenkurkun kivikkoinen saaristoalue on Suomen ainoa luonnonperintökohde Unescon maailmanperintöluettelossa. Se liitettiin siihen vuonna 2006. Merenkurkun saaristossa on vielä jäljellä erämaan tuntua ja rauhaa sekä elämyksellisiä paikkoja odottamassa löytäjäänsä. Me teimme tällä kertaa lyhyemmän reissun, ihan erämaan rauhaa ei löydetty mutta sitäkin useampia luontoelämyksiä.

Kamun kanssa lähdettiin perjantaina kohti Vaasaa ja Palosaarta jossa kuopukseni asustelee vielä hetken aikaa. Senpä vuoksi päätettiin nyt tehdä kauan suunniteltu tutustumisreissu Raippaluotoon. Viikonlopuksi lupailtiin sateita mutta taas kerran saatiin ulkoilla todella hienossa syyskelissä. Tarkoitus oli patikoida jotain pienimuotoista reittiä, vähän siihen malliin että miltä tuntuu. Kuksat ja eväät reppuun ja menoksi.

Lauantaina aamupuuhastelujen jälkeen päästiin liikkeelle ja lähdettiin Brändööstä kohti Replottia. Keli oli sateinen , vähän tihuttelikin mutta perille päästessä jo selkeni ilmakin. Rannikko ja merenkulkumaisemat on toki tuttuja kun olemme satamakaupungista kuitenkin kotoisin, koko ikäni olen asunut meren lähettyvillä. Samoin myös meri-ilmastoon on tottunut joten siihen osaa varautua sopivalla vaatetuksella.

Näkymä Saltkaret-näkötornista

Suunnitelmana oli nauttia retkieväät Saltkaret-näkötornissa. Torni sijaitsee Svedjehamnissa Bodvattnetin luontopolun varrella, joten ensin lähdettiin kiertämään kyseinen polku. Luontopolku on vain 4,2 km mittainen mutta tällä kertaa pituus oli sopiva. Aikaa siihenkin meni parisen tuntia. Polku alkoi Bodbackin kalasatamasta jossa nykyisin on museoalueena monine venevajoineen ja -valkamineen. Idyllinen paikka jossa oli myös infopiste ja kahvila "Salteriet". Luontopolku itsessään oli todella upea, aikamoista juurakkoa ja kivikkoakin kyllä mutta kuitenkin pääosin helppokulkuista, polut olivat hyvässä kunnossa ja opasteita riittävästi ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kierroksen lopussa sitten kiivettiin luontotorniin nauttimaan kuksakaffeista ja hyvistä retkieväistä. Sekä mahtavista Merenkurkun maisemista.

Paluumatkalla poikettiin tietenkin Raippaluodon sillankupeeseen ottamaan muutamat kuvat kuuluisasta sillasta. Sillan juurella on Maailmanperintöportti jossa käytiin vähän tutustumassa ja samalla lounastimme siinä olevassa ravintolassa. Paistetut ahvenfileet lisukkeineen maistuivat miltei taivaallisilta.

Sitten jatkoimme kierrostamme ja kävimme tutustumassa Strömssööseen. Kyseistä tv-ohjelmaahan on tullut seurattua jo aika kauankin joten oli kiva nähdä paikka ihan "livenä". Sieltä sai, kuten odottaa saattaakin, kivoja pikku vinkkejä puutarhaan.

Sunnuntaina lähdettiin vieläkin aikaisemmin liikkeelle, nyt kohti Sundomia. Öjbergetin hiihtokeskukseen, jossa kiinnosti tietenkin hyvät kuntoportaat joihin piti tutustua lähemmin. Kyseinen paikka tuntui olevan kovin suosittu ulkoilijoiden kohde jo aamulla, varsinkin kuntoportaissa oli ihan ruuhkaa.
Ensin taas lähdettiin kiertämään luontopolkua, se ei ollut kuin n. 2,5 km pitkä joten ajateltiin että hyvin senkin ehtii patikoida. Alku oli vähän märkää ja mutaista polkua, mutta kun se pätkä loppui olikin pelkkää kivikkoa ja juurakkoa. Todella hieno reitti, ei todellakaan helppokulkuista mutta minä tykkäsin. Tiheää metsää, kalliota ja kivikkoa todella riitti. Löytyi hiidenkirnu, siirtolohkareita, mahtava pirunpelto ja jäänteet kolmiomittaustornistakin. Eväät syötiin kun matkan varrelle sattui kivan tuntuinen pysähdyspaikka. Siinä vaiheessa olikin jo hyvä saattaa patikoijien verensokerit takaisin kohdilleen. Reitin päätteeksi tultiin hiihtokeskuksen laelle jossa kiivettiin taas yhteen näkötorniin ihailemaan maisemia. 

Sen juurelta sitten päästiinkin kuntoportaita pitkin alas. Portaita oli 271 kpl, vähän lähti lapasesta kun kerrankin oli mahdollisuus joten menin portaat ylös 5 kertaa. Sitten piti lopettaa kun kamut vähän ehkä oli sitä mieltä ettei tänne treenaamaan tultu. Hikikin tuli sillä olin varustautunut viileään keliin ja vain patikoimiseen. Sunnuntainpäivän keli oli edellistäkin päivää hienompi ja aurinkoisempi joten meidän ulkoiluviikonloppumme oli ihan täydellinen.

Sitten suunnattiin pesulle ja syömään jotta päästiin kotimatkalle.

Öjbergetin kuntoportaat, 271 askelmaa, korkeusero 40 m ja pituus 145 m

Vähän on tässä liikuttukin Nuuksion jälkeen, pientä pk-lenkkiä maastossa, uintia ja muutamia veto- ja porrastreenejä. Syyskuussa menee kaksikin viikonloppua reissussa, joten juoksumäärät on vähäisiä. Vähän se häiritsee. Tässä kuussa ei taida 100 km tavoite täyttyä. Sitä olen kyllä pähkäillyt ja lopputulemaksi sain että eiköhän nyt jo ole aikakin himmailla ja keskittyä muuhunkin treenaamiseen kuin vain pelkkään juoksuun.

Pieni haaste kaverin kanssa sovittiin, joka kuukausi kierretään joku luontopolku. Pitänee tutustua omiin lähimaastoihin, ei aina tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Syyskuussa kierrettiin siis Vaasassa kaksikin luontopolkua, Mustasaaressa Bodvattnet ja Sundomissa Öjebrevet.