Siirry pääsisältöön

Puolimaratonin tuliaiset

Puolikkaan aika ei tällä kertaa parantunut, ei sinne päinkään. Seitsemän minuuttia kauemmin meni aikaa kuin keväällä samalla matkalla. Tarkoitus oli lähteä ihan rennosti ja sen mukaan sitten miltä tuntuu. Toisaalta tiesin että ikäsarjassa olisi vain muutama osallistuja, jospa kolmen joukkoon yltäisi. Niin ja voihan sitä tietenkin koittaa sitä kahden tunnin alitusta, joka viimeksi jäi sadasosien päähän.

Preiviikin Ennätysmaraton oli tavallaan pistetty pystyyn sen vuoksi että Kankaanpään maraton oli tältä vuodelta yllättäen peruttu. Preiviikin Kiri järjesti lyhyellä aikataululla maratontapahtuman, jossa oli maraton, puolikas ja kymppi. Osallistujia otetiin 100, joka siis tuli täyteen. Reitti kulki preiviikin teillä, pääasiassa soratietä ja vähän asfalttiakin. Kierros oli n. kympin mittainen ja puolikas kiersi siis kaksi kertaa. Keli oli todella märkä ja kurainen. Edelliset päivät oli satanut ja vielä kisa-aamuna tuli vettä oikein kunnolla. Maratoonarit lähtivät vielä sateessa ja sitten sade loppuikin. Lämpöasteita oli lähemmäs 10, joten todella mainio juoksukeli. Taisi viimeisellä parilla kilsalla ruveta pikkasen satamaan, siinä vaiheessa se ei haitannut.

Varsinaista täsmätreeniä ei tullut tehtyä, maanantaina uimassa ja tiistaina pienellä höntsällä ja keskiviikkona radalla 50 m vetoja. Ilmoittautuessani ajattelinkin että onhan sitä osallistuttava jo kannustuksen vuoksi kun ihan miltei kotikulmilla tällainen järjestetään. Kotoa siis on vartin ajomatka Preiviikin kentän laidalle. Preiviikin Kiri on pieni mutta vireä urheiluseura jolle kyllä kiitokset hyvin järjestetystä tapahtumasta. Jälkeenpäin kuulin että ajanottojärjestelmä kaatui mutta eihän se menoa haitannut. Juoksijoille oli tarjolla grillimakkaraa ja kahviosta sai ostaa keittoa ja muuta purtavaa. Arpaonni ei suosinut. Treenitehdas oli myös mukana, kaksi huoltopistettä oli meidän iloisten huoltoporukoiden miehittämänä.



Lähdin alussa ihan hyväntuntuista vauhtia. Eka kilsa näytti aikaa 5.36. Seurailin kilometriaikoja ja ne olivat aina hyvin alle kutosen. Reitin piti olla aika tasainen mutta kyllä siinä oli muutama sopivan pitkä ylämäki mikä kyllä tuntui. En tiedä tuliko sitten lähdettyä turhan kovaa, mutta meno rupesi tuntumaan siltä että ei nyt kulje tänään. Alaselässä tuntui ja jotenkin lonkankoukistajat oli juntturassa.  Eka kymppi meni muutaman minuutin alle tunnin. Sen jälkeen aina kun katsoin kellosta kilometriaikoja, ne alkoivat kutosella. SIinä vaiheessa kyllä totesin ettei tänään tule hyvää tulosta sitten ollenkaan. Muutama kilometri oli tosi raskasta, sitten kun pääsi asfaltille meno ehkä keveni. Siis tuntui vaan kevyemmältä sillä ajat olivat edelleen kutosen päälle vaikka itsestä tuntui että vauhti on kovaa.

Loppuaika olikin sitten 2:07:15. Sillä kuitenkin irtosi ikäsarjan kakkossija ja komea pokaali joten lopputulos oli kuitenkin positiivinen!

Höntsäilemässä Kirjurinluodon syksyisillä poluilla




Tämä syksy on ollut aivan mahtavan värikästä. Ruska on ollut upeaa jo pidemmän aikaa. Väriloistosta on ehtinyt nauttimaan ihan kunnolla. Nyt syksyiset sateet ja tuulet tuntuvat irrottavan puiden lehdet kovaa vauhtia joten näistä keleistä pitää ottaa kaikki irti ennen kuin pimeä syksy valtaa maisemat.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...