Siirry pääsisältöön

Korona podettu ja taas aloitetaan alusta...


Helmikuussa sain jo vähän kroppaa siihen kuntoon että juoksua oli tarkoitus lisätä pikkuhiljaa. Kilometrejä tuli vajaa 30. Maaliskuun eka treeniviikko näytti hyvältä, kunnes eräänä aamuna Koronan kotitestiin tuli kaksi viivaa.

Olen saanut kolme rokotusta ja sairastin taudin melko lievänä. Virallisen testin myötä sain heti viisi päivää sairaslomaa. Pieniä oireita oli senkin jälkeen joten sairastin varmuuden vuoksi vielä loppuviikonkin. Kovin olen kuullut muistuttelua että varsinkin lievän taudin jälkeen on syytä levätä kunnolla. On myös huomauteltu liian aikaisin aloitetusta treenaamisesta. Olen siis käyttäytynyt iän tuoman viisauden mukaisesti hyvinkin järkevästi. Heh. Onneksi on tällainen hyvä ja yksinkertainen ohje mistä saa hyvää tietoa jos itse on vähän epävarma miten edetä.

Tätä noudattaen edetään, hyvin yksinkertainen ja selkeä ohjeistus.
terveurheilija.fi

Koska olo on jo loppuviikolla ollut ihan hyvä, olen sitten puuhastellut kotihommia. Olen kutonut, ommellut, sulattanut pakastimen ja siivonnut vaatekaappeja. Leiponut sämpylöitä kun rupesi kaapit tyhjenemään. Vaihtanut kukkiin mullat. Pikkuhiljaa puuhastellut ja välillä ottanut pieniä nokosia jos on siltä tuntunut. Viikko sairastumisesta kävin ensimmäistä kertaa kunnolla pihalla. Tein kahden kilsan kävelylenkin. Seuraavana päivänä kolme kilsaa. Sykkeet ei kyllä päätä huimannut, keskisykkeet oli alle 90. 

Sain valmiiksi pyllyttimen.
Ensi talven pakkaslenkeillä se on sitten valmiina.

Sunnuntaina olin kävelyllä jo melkein kaksi tuntia. Nautin täysillä ihanasta kevätpäivästä. Tuntuu hassulta rajoittaa menemistä kun se ei missään tunnu. Mutta ehkä on hyvä edetä askel kerrallaan. Pitää muistutella itselleen ettei tämä ollutkaan ihan perinteinen pikkuflunssa.

Ensi viikoksi on luvattu kovin lämmintä ja aurinkoista, joten paikat sulavat kovaa vauhtia. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...