Maltilla ja hyvällä palautumisella takaisin normitreeniin

Korona, tämä nykyajan kulkutauti, oli kohdallani lievä, juurikin siksi olen palannut liikunnan pariin rauhalliseen tahtiin, maltilla. Perjantai oli päivä kun ensimmäiset oireet ilmaantuivat. Viikko siitä ja kävin ensimmäisen kerran ulkona lyhyellä kävelyllä. Kolmena perättäisenä päivänä vain kävelin, ihan perusreippaasti eikä sykkeet mielestäni mitenkään olleet liikaa kohollaan. Maanantaina reippailin jo 12 kilsaa, toki olin kaverin kanssa ja meillä oli  myös eväät repussa. Aikaa meni n. 2.5 tuntia.

Olimme Yyterissä ja keli oli aivan loistava. Aurinko paistoi täysillä ja lämmitti ihanasti. Koska öisin on ollut pakkasia, päästiin kulkemaan pitkin hankikantoja. Käytiin evästämässä Isosannan lintutornilla. Pitkokset olivat pääosin vielä lumen ja jään alla. Nasturit oli oiva valinta edelleen. Takaisin tultiin rantaa pitkin, tai siis merenjäällä.

Tiistaina olin suunnitellut kokeilevani juoksua. Keli oli kuitenkin niin otollinen hiihtoon että suuntasin uudelleen Yyteriin hiihtämään. Jäällä oli mitä parhain keli hiihdellä. Minulla ei ole luistelusuksia mutta normihiihtokin oli nautinnollista. Aurinko lämmitti ja tuulta ei pahemmin ollut sitäkään. 1:45, 10 km ihan rennosti nautiskellen, sykkeet 108/126 . 

Keskiviikkona testasin miten juoksu kulkee. Hölkkäsin rauhallisesti 32:45, 4 km. Fiilis oli hyvä eikä mitenkään tuntunut raskaalta tai muuten pahalta. Sykkeet oli kuitenkin hieman korkeat, 132/148. Pidinkin sitten suosisti pari lepopäivää.

Lauantaina pitkästä aikaa uintitreeneihin, tunti tekniikkaa. Sunnuntaina aamulenkki Katinkuruun, 50:10, 6.8 km, avg 141 bpm. Vähän korkeat sykkeet, olo oli hyvä ja oli tosi hienoa pitkästä aikaa juosta peruslenkkiä. Veikkaan että korkeahkot sykkeet eivät johtuneet koronasta, vaan yksinkertaisesti siitä että alkuvuonna on juoksukilometrejä tullut todella vähän.

Sunnuntain lenkki oli Pori Trail Runnersin yhteislenkki Katinkuruun. Samalla päästiin testaamaan uusia takkeja. Takki oli hieno, vähän oli kuumat oltavat, alla oli vielä merinopaitaa ja jalassakin talvitrikoot. 

Maanantaina pidin lepopäivän, illemmalla puolen tunnin joogaa ja venyttelyjä. Tiistaina tarkoitus tehdä vk-treeni, joten järkevästi jo ennen sitä huilia. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna sai pukea asfalttilenkkarit. Ensin kilometri alkuverraa ja sitten kahden kilometrin vk, pieni sykkeentasaus parin valopylvään verran ja takasin samat 2 km ja rauhallinen loppuverra. Alkuun kuulostelin miltä tuntui olo, ihan normi fiilis kuten ennenkin vedoissa, siis piiputti toki. Korona ei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan. Ehkä tällainen lyhyempi testi oli tässä kohtaa riittävä. 44:29, 6.5 km sykkeet 139/166. Vetojen vauhdit 5:45-5:56. Myös jalka kesti hyvin. Garminin mukaan palautusaikaa 3.5 päivää ja treeni ylikuormittava.

Soraa riittää vielä mutta eipä ole jäistä

Vanhat hokat korkkasi kevään asfalttikauden

Keskiviikko joka tapauksessa tuli lepopäiväksi kun illalla hierojalla 90 min. Torstaikin vielä oikeastaan palauttelua sillä kävin uimassa kilometrin verran ennen töitä. Loppuviikolla kävin kertaalleen vielä uimassa ja kuntosalilla. Uintitreeneissä ei happi kulkenut ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Niin paljon tuo korona kummittelee että heti pienimmänkin oudon oireen kanssa rupeaa funtsimaan mistä se johtuu. Jos kuitenkin jotain jälkitaudin tapaista.