Siirry pääsisältöön

Pitääkö salitreenissä hiki virrata ?


Viikonlopun flunssan jälkeen oli kovat halut lähteä liikkeelle. Sen verran maanantaina kului vielä nessuja että lähdin vähän niinkuin testaamaan ulos miltä tuntuu. Hölkkäsin lämmittelynä vajaa pari kilsaa lähistöllä oleville kuntoportaille. Siellä kuntoilulaitteilla muutamia kierroksia. Ulkokuntosalilla olin ainoa, joten ei tarvinnut varoa jos aivasti. Juoksua tuli alkuun siis vartin verran ja laitteilla ja portailla kului aikaa kolmevarttia ja sitten taas hölkäten kotiin. Laitteilla tuli treenattua yläkroppaa ja portailla sitten jalkoja. Tein porrastreenin ilman juoksua tai hyppyjä. Ai että oli kiva fiilis kun lähdin kotiinpäin. Yhteensä siis n. 3,5 km juoksua ja lihaskuntoa ja liikkuvuutta 46 min.

Yyterin kuntoportaat iltavalaistuksessa

Tiistaina lähdin innokkaana otsalampun kanssa metsään. Kilometri sujui kivasti kunnes äkkiä pohkeessa tuntui sellaista kipua että juoksuhan tyssäsi siihen. Kävelin samaisen kilometrin takaisin kotiin. Pikkasen otti päähän. Saattaa olla että se johtui edellisen päivän rapputreenistä. Kyseinen treeni ei kyllä tuntunut pahalta, muutakaan syytä en keksinyt. 

Nyt olen tainnut ohittaa sen pisteen että ilman kehonhuoltoa kaikki paikat rapistuu vuoronperään. Toki olen nyt viimeiset kaksi kuukautta keskittynyt hyvin lihaskuntoon ja myös siihen huoltoon, pitää vaan lisätä sitä. Keskiviikko kuntosalilla ja hyvän lämmittelyn jälkeen keskityin taas käsiin  ja keskivartaloon, loppuun vähän liikkuvuutta ja venyttelyä, 45 minuuttia, sykkeet 110/144. Illemmalla vielä lisää huoltoa ja liikkuvuutta.



Torstaina uimassa, en tehnyt tekniikkaa erikseen vaan keskityin käsivetoihin ja ajattelin että nyt pidetään uinti palauttavana. 1 km/36 min, sykkeet 113/133. Perjantaina lisää huoltoa sillä olin 45 minuuttia hierojalla. Jaloissa riittää töitä. 

Lauantaina uintitreenit. Tekniikkaa, rytmitystä, potkuja ja käsivetoja. Hyvä treeni ja hyvä mieli kun uinti sujui. Sunnuntaina salilla 75 minuuttia. 

Rupesin miettimään onko minun salitreenini kunnon treeni ollenkaan, sillä eihän minulla oikeastaan tule edes kunnolla hiki. (Satunnaisesti, mutta nopeesti se myös tasaantuu.) Esimerkiksi nyt sunnuntain treenin sykkeet 114/149. Alkulämpö 10 min soutulaitteella ja 5 min skiergolla. En vedä niitä täysillä vaan lämmittelyksi ennen varsinaista treeniä. Kahvakuulalla kyllä saa sykkeen ylös ja monta liikettä teenkin kuulalla, mutta painon otan olkapään vuoksi varovasti. Taljaliikkeitä, jalkaprässiä, mavea jne. myös oman kehon painolla liikkeitä. Kuuluuko syke nousta taivaisiin, jos tarkoitus on saada liikkuvuutta ja lihasvoimaa niin että pysyn koossa esim. juostessa, sitä mietin. Mun syke on normaalistikin matala, eikä ihan helposti nouse. ( Poislukien tietty jotkut tietynlaiset, vetotreenit yms.) Eräskin ihan hyväkuntoinen ystävä on yltäpäältä märkä jo siinä vaiheessa kun heilauttaa kuuden kilon kuulaa. Hikipyyhe ei siis ole vakiovaruste.




Mutta vaikka salikamppeita ei tarvitse vääntää kuivaksi, olen tehnyt hyviä treenejä. Mielestäni ainakin liikkuvuus on huomattavasti parantunut ja se nyt ainakin on ollut yksi tavoite. Olisikohan seuraava tavoite oikein kunnon hikitreeni.

Kaikkea sitä siis mielessä liikkuu, jotkut ovat sitä mieltä että aina pitää  sykkeet nousta kunnolla ja hiki roiskua. Olenkohan siis tehnyt turhaan töitä...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...