Liityin juuri ennen koronan aiheuttamaa sisähallien sulkemista, siis suunnilleen vuosi sitten, paikallisen urheiluveteraaniseuran, sekä samalla Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) jäseneksi. Koska samoihin aikoihin sisähallit suljettiin, en ehtinyt seuran vuorolle ollenkaan. Seura on kiinnostanut jo pidemmänkin aikaa mutta myönnetään että kyseinen nimi ensin mietitytti. Mutta veteraaniurheilijaksihan luokitellaan jo 30 vuotiaasta. Eniten houkuttelee tietty ilmaiset treenivuorot, jotka tosin on työssäkäyvälle vähän huonot, arkiaamuisin. Toki salivuoro on myös sunnuntaisin. Tällä viikolla olin lomalla joten kävinpä sitten ekaa kertaa seuran vuorolla. Vähän jännitti ehkä, tuttu halli mutta muuten uusi kokemus. Ulkovaatteeni tietenkin jätin heti väärään paikkaan, koska sinne olen normaalisti ne jättänyt. Rataa kiertäessäni tajusin että ne on väärässä päässä hallia. Olin suunnitellut vain juoksevani vaikka olisin voinut myös käyttää yleisurheiluun varattuja tiloja. Juoksu oli nyt vähän kuin matalan kynnyksen liikkumista.
Kiersin sitten rataa 7 kilometrin verran. Tein siinä samalla 10 x 100 m vetoja. 50:14, 7210 m sykkeet 139/161. Vedot tuntui hienolta pitkästä aikaa. Hetken loppuverran lomassa juttelin vanhemman herrasmiehen kanssa ja kerroin olevani ensimmäistä kertaa mukana. Ehkä seuraavalla kerralla uskaltaudun näiden veteraanien joukkoon voimailualueellekin. Nähtäväksi jää mistä itseni taas tulevaisuudessa löydän.
Tiistain veteraanivuoron jälkeen vielä puoli tuntia uimassa.
Keskiviikkona kävin naapurikaupungissa munkkikaffeilla, sillä aikaa kun graveli oli huollossa. Illalla olin taas Karhuhallissa, treenitehtaan yhteistreeneissä. Tunti lihaskuntoa, kahvakuulaa ja kehonpainoharjoittelua.
Torstaina iltapäivällä hieroja mutta sitä ennen myös salilla ja uimassa.
Perjantaina rupesi olo tuntumaan hieman flunssaiselta, joten loppuviikon liikkumiset heittivät taas häränpyllyä. Viikonloppuna kävin sentään koiran kanssa parilla kävelylenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti