Olisikohan tässä tulossa jokin ikäkriisi kun miettii näitä omia tekemisiään. Minkä vuoksi treenaan, miksi treenaan tavoitteellisesti vaikkei mitään isoja tavoitteita tällä hetkellä edes ole. Tammikuussa polkujuoksukisa ja sekin aika lyhyt kilometreiltään. Helmikuussa todennäköisesti puolikas hallissa. Haittaako se jos treenaan niinkuin olisi jokin iso tavoite, sillä enhän vielä tiedä mihin aion ensi vuonna osallistua. Haluaisin olla sellaisessa kunnossa että pohjatyöt olisi hyvin tehty, eikä tarvitsisi aina aloittaa alusta. Syksyn pyrin keskittymään lihaskuntoon ja parempaan kehonhuoltoon. Tekeminen pitäisi olla monipuolista ja juoksua voisi siinä olla ihan vaan pään takii. Juoksulenkillä voisi käydä kun siltä tuntuu.
Maanantaina olin kuntosalilla ja vietin siellä pitkälti toista tuntia. Nyt ei ollut aikataulua mihinkään muualle joten jalkatreenin päälle tein myös ylä- ja keskikroppaa. Lämmittelin ja palauttelin hyvin. Tiistaina uimassa. Yhden käden vetoja ja tahdistusuintia. Kanssani oli Marjo, joka on tosi hyvä uimari ja pystyy hyvinkin paljon ohjaamaan ja opastamaan minunkin uintiani. Lopputulema oli tällä kertaa että koin jonkinlaisen ymmärryksen ja sain kädet toimimaan niin kuin uinnissa pitäisi. Itselle tuli oikein mahtava onnistumisen fiilis. Loppuun tein 4 x 25 spurtteja ja nekin menivät kuulemma oikein mallikkaasti. Nyt on tunne että pitäisi pian mennä uudestaan uimaan.
Keskiviikkona jalkoja käsiteltiin hierojalla, joten siitä tuli lepopäivä. Tässäkin kohtaa kyllä mietin olisiko ennen töihinmenoa pitänyt tehdä jotain. Ihan en miellä tiistain uintia kunnon treeniksi, mutta ehkäpä se sitä kuitenkin on. Huomaan omassa ajattelussani että olisihan sitä nyt pieni juoksulenkki edes pitänyt tehdä.
Torstaina jo aamulla ennen töitä uimaan, tein mm. erilaisia tekniikkaharjoitteita ja taas mentiin lajissa eteenpäin. Koska halusin pitää perjantain lepopäivänä, suuntasin vielä töistä suoraan salille. 50 minuuttia ja hyvä treeni taas tehtynä.
Lauantaina uintitreenit. Ensin käytiin tekniikkaa läpi mm. videoin ja sitten altaaseen. Tunnin treeni ja hyvä fiilis. Uinti sujui ja sitä myös videoitiin, jotta nähdään niitä kehittämiskohteita.
Sunnuntaina olikin isänpäivä joten vaikka keli oli upea ja aurinko paistoi, ehdin ulos vasta illansuussa. Onneksi kuitenkin vielä valoisaan aikaan. Lähdin juoksulenkille ja voisi sanoa että juoksin kohti auringonlaskua ja kotiinpäin tullessa jo ihailinkin kuuta. Aivan upea juoksukeli ja fiilis sen mukainen. Peekoota 1:20 ja 8.5 km avg 125 bpm. Ilta päättyi taas kuntosalille. Koko kropan lihaskuntoa runsaan tunnin ajan.
 |
| Isänpäivänä oli ihan huippu juoksukeli |
Tälle viikolle tuli liikuntakertoja 7 kpl. Juoksua 8.5 km. Ihan hyvin vaikka huomaakin taas ajattelevansa että olikohan tuo nyt tarpeeksi. Pelkkää peekoota koko viikko. Mutta hyvä fiilis jokatapauksessa. Niinkuin liikkumisesta aina. Rupeaa endorfiineja kertymään pimeään syksyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti