Räpsöö, vaiks kui kaukan ja ihan outoi ihmisii. Vaikka Reposaari on jonkun mielestä kaukana, meri vain välissä niin olet jo Ruotsissa, on elo siellä varsinkin näin kesällä todella aktiivista ja tekemistä löytyy jokalähtöön. Turisteja vierailee runsaasti ja nyt koronan vuoksi kotiseutumatkailijatkin ovat löytäneet saarelle. Mikään ihme se kuitenkaan ole, sillä Reposaari on täynnä taitavia ja monipuolisia yrittäjiä, ystävällisiä alkuasukkaita unohtamatta. On lukematon määrä kädentaitajia, useita ravintoloita ja vireä asukasyhdistys jne. lista on pitkä. Monenlaista tapahtumaa on miltei ympäri vuoden. Reposaaren omilta sivuilta pääsee vähän fiiliksiin.
Yhden todellisen helmen nostaisin esiin, Siikarannan Leirintäalueen. Sehän on bongattu ihan maailmalla asti. Leirintäalue on jo vanha, muistan sen jo omasta lapsuudestani. Viime vuosina sitä on isolla sydämellä laajennettu, peruskorjattu, rakennettu lisää mökkejä jne. Kaikissa mökeissä taitaa olla jopa merinäköala suoraan edessä. Leirintäalue on siisti ja palvelu ensiluokkaista. Jos sieltä haluaa mökin pitää kyllä olla todella ajoissa liikkeellä.
 |
| Ihanat naiset rannalla |
Koska asun lähellä ei tietenkään ole tullut siellä leiriydyttyä, mutta sinne on tullut poikettua esim. pyörälenkeillä. Näin lämpiminä kesinä siellä voi pulahtaa vaikka uimaan, rantakalliolla on mahdottoman ihana kallionkolo josta pääsee suoraan avomerelle uimaan. Parasta. Vastaanotosta saa mm. kaffetta ja pullaa tai vaikka jätskiä. Siitä on sitten mukava jatkaa matkaa eteenpäin, kiertää saari ja lähteä fillaroimaan kotiinpäin.
Reposaaressahan on järjestetty myös muutaman kerran kiva juoksutapahtuma, Räpsöö Run. Toivottavasti se saataisiin uudestaan eloon, nyt kun koronakin jo vähän helpottaa. Siikarantakin saattaa tulevaisuudessa olla juoksukisojen järjestäjänä. Yksi juoksutapahtuma jouduttiin perumaan covidista johtuen.
Tällä viikolla Siikarannan kalliolla pidettiin joogatunti. Hyvinvointicenter pitää ulkojoogia kesäisin eri paikoissa ja Reposaaressakin on muutamia kertoja tällainen pidetty. Keli oli aurinkoinen, mutta todella tuulinen ja siitä johtuen vähän viileämpi jos vertaa viimeaikojen hellepäiviin. Olisin kyllä kaivannut jotain huivia kaulan ympärille, tuuli oli navakkaa. Mutta vastaavasti paljaat varpaat lämpimällä kalliolla tuntui aivan ihanilta. Kun laittoi silmät kiinni ja kuunteli vain meren äänekästä pauhuntaa ja lokkien kirkunaa, pääsi kyllä taatusti irti ylimääräisistä ajatuksista. Jooga oli rentouttavaa ja samalla myös avaavaa, varsinkin yläkroppa sai liikettä.
Joogan jälkeen tietenkin hetken nautittiin alueen kuhinasta ja syötiin jätskit. Seuraavalla fillarilenkillä pitää poiketa kaffeelle...
Kommentit
Lähetä kommentti