Kaveri sai taas kerran hyvän idean ja niin sitä sitten lähdettiin telttaretkelle. En kyllä muista yöpyneeni teltassa sitten ties koska. Parin päivän varoitusajalla saatiin porukka koottua ja kamppeet osapuilleen kasaan. Mukaan lähti myös tyttäret joten ihan laatuaikaa siis luvassa.
Päätettiin suunnata Liesjärven kansallispuistoon Tammelaan. Se vaikutti hyvältä ja oli sopivan matkan päässä. Kelistä johtuen päästiin todella pienellä suunnittelulla ja varustuksella. Niin lämmintä luvassa että se kummasti kevensi tavaramäärää. Meidän autotallista löydettiin joku retrohenkinen kahden hengen kupoliteltta, josta kukaan ei muistanut mistä se on johkaantunut. Telttapatja oli lasten vanha ja samoin makuupussi. Omakin olisi ollut mutta se oli niin iso paketti että vaihdoin tuohon pienempään. Vähän pitkäpulttisempaa vaatetta piti ottaa varoiksi mukaan jos on kovin itikkaa liikkeellä, mutta eipä ne kyllä vaivanneet.
Käytiin menomatkalla jo lounaalla niin et tule sitten mitää kommervenkkejä heti alkuun kun jollain iskisi nälkä. Ensin suunnattiin Liesjärveä halkovalle upealle Kyynäränharjulle. Reitti kulki siis kahden järven välissä ja pitkin metsäpolkuja päätyen mahtavalle näköalapaikalle. Siellä nautittiin iltapäiväkahvit. Takaisin tullessa osa pulahti jo uimaan järveen, keli oli todella lämmin. Lounashetken päätettiin pitää Korteniemen perinnetilalla.Se on vanhan metsänvartijan pihapiiri, sen rakennukset ovat yli sata vuotta vanhoja. Pihapiiri tosiaan henki mennyttä aikaa.
Rannassa oli kiva paikka jossa koottiin trangia. Veden kiehuminen kesti kyllä hetken mutta mikäs kiire meillä. Tuli testailtua erilaisia retkimuonia. Ruokailun jälkeen patikoitiin vielä pieni reitti ennenkuin lähdettiin kohti Savilahden telttailualuetta. Parkkipaikalta oli telttapaikalle matkaa vain runsas kilometri joten ei oltu kannettu leirikamoja vielä mukanamme. Nyt sitten keräiltiin kaikki nyssykät ja pussukat mukaan. Heti tuli todettua että seuraavalla kerralla olisi kiva kun olisi vermeet sellaisia huippukevyitä ja pieneen tilaan meneviä. Polku leirintäalueelle oli oikein kiva mutta tosi tekninen, aikamoista juurakkoa. Kantamukset kyllä kummasti painoi. Aika hyvin olin osannnut varustautua, ne vaan olisi voinut mennä huomattavasti pienempään tilaan.
Kun päästiin perille yllätyimme kaikki kuinka paljon siellä oli telttoja. Laskimme että ainakin kolmisenkymmentä. Alue ei ollut kovin iso, mutta hyvin sinne vielä meidänkin telttamme mahtui. Kun saatiin leiri pystyyn ei kauan tarvinnut odotella kun pitikin jo mennä yöpuulle. Alue oli todella rauhallinen ja hiljainen. Muutamia lapsiperheitä ja taisi olla pari koiraakin, mutta mitään ylimääräisiä ääniä ei kyllä kuulunut. Uni tuli hyvin kunhan sai paikan soviteltua niin ettei mikään juuri ollut juuri kyljen alla. Aamulla heräsin kyllä jo kuudelta, edelleen oli aivan hiljaista. Maisemien ihailun, aamupuuhien ja puuron jälkeen purettiin teltat ja jatkettiin matkaa.
Aamulla sitten suunnattiin Ruostejärvelle. Siellä sijaitseva Hämeen Luontokeskus oli suljettuna remontin vuoksi. Lähdimme Eerikkilästä todella kaunista harjureittiä järven rantoja pitkin, jatkettiin siitä "Meidän metsäpolulle", n. 3 kilometrin mittainen kiva pieni reitti joka päätyi laavulle. Sinne piti mennä köysilossilla. Takaisin tullessa pulahdettiin järveen uimaan ja lähdettiin kotia kohti tyytyväisinä viikonlopun retkeen.
Tälläkin reissulla jäi moni reitti kokematta joten joskus voisi lähteä uudestaankin. Voisi aloittaa siitä että alusta asti jaksaa kantaa kaikki kamat mukanaan. Silloin pitääkin tarkoin miettiä mitä sitä ottaa mukaansa, mitä siis tarvitaan ja mitä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti