Siirry pääsisältöön

Kohti ekaa triathlonia


Ensimmäinen trikisa lähenee kovaa vauhtia.Viime aikoina omat ajatukset tulevasta kisasta on olleet vähän kaksijakoisia. Välillä on ollut niin surkea fiilis ettei hommasta tule mitään. Osallistun kuitenkin vain kuntosarjaan jossa uintia on 500 metriä ja se tuottaa jo etukäteen suuria vaikeuksia. Olen yrittänyt käydä uimassa ja huomannut että talven aikana olisi enemmän pitänyt hioa tekniikkaa. Toki uintitreenit keskeytyivät yllättäen maaliskuussa. Avovedessä uiminen tietenkään ei ole mitenkään sama asia kuin laskea altaassa kaakeleita.

En ole oikeastaan löytänyt täydellistä uintipaikkaa, meressä on usein liikaa aallokkoa ja lähitienoilla oleva uimakuoppakin lämpimän kesän myötä aika rehevöitynyt. Tietenkin aloittelijana on kynnys iso mennä outoihin vesiinkään, ainakaan yksin. Onneksi meitä on uimareita sen verran että saa kyllä kaverin mukaan ja kaikki ovat mielissään kun voi porukalla turvallisesti uida. Tässä tulee tietenkin vastaan se että on eritasoisia uimareita, mutta se että tietää kaverinkin olevan vedessä riittää.

Noormarkun joessa

Yyterissä

Toisaalta taas pari kertaa maauimalassa on tuonut varmistusta siihen että osaahan sitä uidakin.
Uintitreeniä siis pitää jatkaa...

Pari kertaa olen tehnyt varsinaisen triatlonharjoituksen omatoimisesti, lähinnä uinut ensin ja sitten myöhemmin tehnyt pyörä-juoksutreenin. Yllätyin siitä että pyöräilyn jälkeen on juoksu ollut tosi helppoa ja vauhtikin ihan mainiota. 
Nyt sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa mukana triathlontreenissä joka valmisti kisoihin. Onhan vastaavia harjoituksia ollut ennenkin, en ole niihin päässyt tai sitten viimeksikin juuri kyseinen treeni jännitti etukäteen senverrran etten mennyt lainkaan. Nice.
Muut harjoittelevat jo pidempiin suorituksiin joten se vähän pisti miettimään omaa tekemistä, sitähän jäisi heti alkutekijöiksi kauas muista. Onneksi treeniporukassamme on kaveri joka on tulossa samalle matkalle joten teimme kyseisen harjoituksen kaksistaan lyhyemmillä matkoilla.
Kuntosarjassa on pyöräilyä 15 ja juoksua 3.3 km. Ne nyt ovat jotensakin lyhyitä ja mieluusti niiden osuus olisi saanut olla huomattavasti isommat. Mutta uimaosuuden ehdoilla mennään, joka on siis 500 m.


Triathlontreenin uinti sitten menikin ihan persiilleen. Olin ensimmäistä kertaa kyseisellä joella uimassa. Lähtö meni ok, vähän jouduin rauhoittelemaan hengitystäni alussa. Kunnes sitten käännyttiin takaisinpäin ja todettiin että joessa on ihan valtava virtaus. Se oli tiedossa että siellä saattaa virrata mutta silti se yllätti. Ilmankos menomatka oli joutuisaa. Vähän matkaa sain tehdä töitä että pääsin eteenpäin mutta sitten rupesi olemaan sellainen olo että pitää päästä rantaan. Sain kerrottua kaverille että siirryn takavasemmalle, hän jatkoi jokea pitkin ja minä koitin jotenkin päästä pientareelle. Töitä sain tehdä ihan hemmetisti, mutta pääsin maihin valtavan heinikon kautta. Olihan kokemus sekin. Mutta tulipahan siis uitua.

Muuten siis treeni meni hyvin. Ehkä uintiosuus verotti voimia sillä kotiinpäin ajellessa oli kyllä aika naatti olo. Uiminen jäi nyt siis n. 300 metriin, pyöräilyä 20.3 km keskivauhtina 23,8 ja juoksua 5.4 km keskisyke 130. Tehtiin treeni ihan peruslenkkinä, ei mitenkään kisavauhtisena.


Tämä viikko alkoi myös työn merkeissä loman jälkeen. Kiire viikko tiedossa sillä nyt pääsee asiakkaatkin paikan päälle. Yritän edes pari kertaa päästää uimaan ennen kisaa. Se ei olisi pahitteeksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...