Siirry pääsisältöön

Entäs sitten, assua vai polkuja...

Syksyn kalenteri on pikkuhiljaa tyhjentynyt. Myin pois osallistumisen  Nuuksioon ja siinä samassa meni myös Vaarojen maraton. Vielä olisi jäljellä HCM  ja senkin tulen jättämään väliin. 

Tänä viikonloppuna on kovin ollut kisoja, mutta itseäni vähän korona mietityttää. Motivaatiokin on oikeastaan kärsinyt tästä kaikesta. Yhtään ei nappaa esim. maratoniin harjoittelu. Treeniä on kyllä tullut tehtyä monipuolisesti mutta ei pitkää peekoota asfaltilla. Maastossa kyllä olen juossut. Maraton vaan tarvitsee tuota jalkojen iskutusta ja viime kerralla sen puutteen huomasinkin.

Pitäisi päättää mihin tähtään nyt syksyn ja talven harjoittelussa. Triathlon toki olisi ensi kesän ykköstavoite. Ehkäpä sprinttimatka nyt kuitenkin vielä. Siihen on selkeät tavoitteet talven varalle, uinti ja pyöräily. Varsinkin uinti. 

Isoin ongelma nyt on se etten aina osaa päättää mitä tekisin. Pitäisi juosta, valitsenko maastoa vai asfalttia, mäkivetoja porin metsässä vai kunnon rykäsyjä esim. ruosniemessä. Kilsan vetoja vai yhteislenkkiä poluille. Lähdenkö maantiefillarilla vai fatbikellä . Jumppaa, kehonhuoltoa, lihaskuntoa...patikointia, melomista ja vaikka mitä aina tulee vastaan. Muutakin elämää on ja työ. Pitäisikö vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään lenkkejä aikaisin aamulla. Mitä pidemmälle päivään sen jättää sitä vaikeampi sinne on lähteä.

Toivottavasti nämä mietteet on vaan jotain väliaikaista häröilyä ja saan ajatukset koottua.

Viime viikolla oli parikin kivaa ja erilaista juttua. Hiittenharjulla oli Suomen Ladun järjestämä Polkujuoksukiertue jossa kävin. Kiva tapahtuma jossa sai myös tutustua Hokan tossuihin ja testatakin niitä lenkillä. Lähdin mukaan viiden kilsan maastolenkille, onneksi oli opastettu lenkki sillä en ole ennen noissa maisemissa käynyt. Lenkki oli ihan reipas ja koska keli oli todella lämmin ja matkan varrella pari hyvää mäkeä niin hyville sykkeille pääsin. Lisäksi kävin erillisillä 1-2 kilsan pikkupyrähdyksillä vielä kolme kertaa niin ihan hyvä treenipäivä. Kalenterissa oli kyllä 2,5 tunnin pitkis mutta se siis hieman typistyi ja oli erilainen mitä alkujaan piti olla.

Viikolla vaihdoin sitten viikon vetotreenin polkujuoksuun. Pori Trail Runners järjesti pitkästä aikaa yhteislenkin ja lähdin sitten heidän mukaansa. Matkassa oli 16 innokasta polkujuoksijaa. Mukana oli eritasoisia juoksijoita ja kaikki otettiin hyvin huomioon ja mentiin suht rauhallisesti. Luvatun 10 kilsan matka kyllä venähti miltei kolme kilsaa pidemmäksi. Muutamaan otteeseen oli polku vähän hakusessa. Saldoksi tuli siis 2:16, 12,65 km avg 133 bpm.

Matkan varrella oli alkuun aikamoista kivikkoa ja nokkospuskaa, vattupusikkoa ja monenmoista heinikkoa. Yksi hakkuuaukea jossa eteneminen oli hivenen haasteellista. Keli oli yllättäen todella lämmin mikä myös vaikutti menemiseen. Vaikka välillä vähän polunpäät hukassa olivatkin, oli lenkki oikein hauska ja ainakin maasto monipuolista. Oli todella kivaa pitkästä aikaa mennä kunnon polkujuoksulenkkiä. Näitä yhteislenkkejä on odotettavissa myöhemminkin.

Tämänkin viikon pitkis jäi tekemättä sillä lähdin mieluummin kaverin kanssa maantiepyöräilemään. Hyvää treeniä toki sekin, hippasen yli kakstuntia reippaassa tuulessa. 2:10, 41 km.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...