Pihahommia, suunnistusta ja jopa yksi juoksulenkki

Tämä viikko on ahkeraan tehty pihahommia, pitkästä aikaa. Ehkä tämä korona-aika näkyy juurikin siinä että pihallakin on ehtinyt puuhailla. Ei ole ollut mitään tärkeitä kisoja mihin olisi pitänyt treenata. Oikeastaan vain pari varsinaista juoksutreeniä jäi pois ja yksi lihaskuntotreeni.

Lihaskuntoa siis on tehty sitten pihalla. Olen kanniskellut pihalaattoja ja isoja katukiviä ees taas. Kärrännyt ja lapioinut. Istuttanut pensaita ja puskia. Todella kivaa hommaa pitkästä aikaa. Lopputuloksena sain kasvihuoneen kylkeen soman pienen pation, vähän se vielä on kesken. Pientä rekvisiittaa olen siihen vielä suunnitellut. Itse kasvihuoneen kimppuunkin kävin ja totesin että sen siivoamisessa meneekin enemmän aikaa. Istutuslaatikot pitää uusia joten taas kärrättiin multaa. Onneksi vielä ei ole kiire tomaatintaimien kanssa. Nyt pitää kasvihuone ensin tyhjentää että saadaan rakennettua uudet laatikot sinne.

 

Tiistaina olin  kamun kanssa suunnistamassa omatoimirasteilla. Pikkureissu taas. Meillä meni siihen 3:49:36, radan pituus oli 4.2 km ja meille tuli siitä mittaa miltei tuplaten. Reitti mentiin pääasiassa kävellen. Kaikki rastitkin lopulta löytyi, ilman kovin isoja pummeja tällä kertaa. Jälkeenpäin kuulinkin että rata oli haasteellinen. Paljon kalliota ja korkeuseroja. Ilmankos! No tulihan siitäkin sitten oikein oivallinen pk-treeni. Maasto oli todellakin aika haastavaa, hauskaa meillä taas oli ja oltiin itse tyytyväisiä reissuun. Suunnistus onkin meillä ihan jotain muuta kuin aikaa vasten juoksemista.

Rottajärvi

Lauantai kului saaressa siivoamassa mökkiä kesäkuntoon. Sunnuntaina jo teki mieli juoksemaan. Lähdin treenikamun kanssa aamulla pitkikselle ja mittaa sille tuli ihan hyvät 16,21 km ja aikaa meni 2:10:15, avg 124 bpm. Tehtiin lenkki tääällä minun maisemissani, joten suuntasin alkuun polkuja pitkin Yyteriin. Sieltä Herrainpäivien nokkaan jossa kierrettiin pieni kilsan mittainen luontopolku. Ikäväkseni tuli huomattua että koronaturistit olivat jättäneet nuotiopaikan surkeaan kuntoon. Ikinä ennen en siellä ole nähnyt moista määrää roskiakaan. Jatkettiin matkaa Karhuluodon koirarantaa pitkin kohti Mäntyluodon Kalloa. Siellä käytiin kääntymässä ja lähdettiin takaisinpäin. Loppumatka olikin sitten asfalttia. Oikein kiva lenkki taas saatiin aikaiseksi.

Herrainpäivien luontopolulta

Kallon majakka

Iltapäivällä saimmekin yllätysvieraita pienistä lapsenlapsista, joten siinäpä se sunnuntai hurahti.

Mummun kukkapenkistä kotiinviemisiä