Siirry pääsisältöön

Äitienpäiväralli, Nuts Virtual Race


Mukavaa tsemppausta on kevään mittaan tullut myös parista virtuaalikisasta, Nutsit on järjestäneet sekä pääsiäisenä että äitienpäivänä omatoimiset virtuaalihipat.
Ennen tätä korona-aikaa pähkäilin miltei koko kevään osallistumista Ylläs-Pallakselle, viime kädessä päätin sen jättää väliin ja sitten miltei samoihin aikoihin tapahtuma siirrettiinkin.

Pääsiäisenä oli ensimmäinen "Nuts Virtual Race". Silloin juoksin 10 kilometriä lähipoluilla. Ihan rentoa maastojuoksua ilman mitään kisapaineita vaikka aikakin piti jakoon laittaa. Pääasiahan oli tuo yhteisöllisyys ja upea numerolappu jonka voi sitten kisan jälkeen somettaa kaikelle kansalle...Oli muuten hieno lappu. Vielä sitäkin hienompi kisalappu oli nyt Äitienpäivärallissa.


Koska äitienpäiväksi oli luvattu sateista keliä suuntasin maastoon jo lauantaina. Aurinko paistoi mutta aika kylmää oli. Puolenpäivän aikaankin vielä kun lähdin liikkeelle vain 6 astetta plussan puolella. Toki juostessa oli oikein sopiva keli.
Päätin juosta ihan rauhassa ja ilman mitään suorituspaineita,  viikon peruspitkis siis. Mitään suoraviivaista reittiä ei ollut vaan suuntasin normi juoksureiteilleni ja menin siten miltä tuntui, tuttuja polkuja seuraten. 
Testasin samalla uutta juomareppuani. Ostin ihan extemporee uuden camelbackin kun vanhasta meni jokin klipstaaki poikki. Tähän ei mahdu juotavaa kuin 1,5 litraa mutta luulen että se on oikein passeli. Mitään pidempää polkujuoksukisaa ei nyt ihan ole tiedossakaan. Vasta syksyllä.
Tässä mallissa on nyt rinnuksilla isommat taskut joihin mahtuu kaikki tarvittavat kamat, ilman että niitä pitäisi pakata selkäpuolelle. Joka siis aina hankaloittaa matkan varrella kun pitää ottaa koko reppu pois selästä kun jotain pientä tarvitsisi. Ainoa miinus oli että salomonin lötköpullot ei ihan istu noihin etutaskuihin. Oma moka. Salomon ja CamelBack ei ehkä ole tarkoitettukaan sopimaan yhteen.

Yyterin kangasmaastoa

Jalassa oli LaSportivan Bushidot. En ole niillä kovin pitkiä matkoja juossut mutta ne olivat näin kolmen tunnin juoksussa oikein hyvät, sopivat täydellisesti Yyterin helppoihin maastoihin. On vähän keveämmät kuin Hokan Speedgoatit.
Muuta energiaa ei mukana ollut kuin geelinappuloita ja urheilujuomaa. Niillä ihan pärjäsi kun ei ollut lämmin eikä kova vauhtikaan. keskisykkeeksi jäi 127 mikä oli oikein hyvä syke pitkälle peruskestävyyslenkille. Matkaksi tuli 21.2 km ja aikaa kului 2.54.10.

 

Niinkuin asiaan kuuluu kilometrit tuntuivat menevän hitaasti kunnes oli enään vajaa puolet jäljellä, hups mutta sitten ne menivätkin nopsaan. On se vaan tosiasia että tuolla metsässä ja luonnossa saa itselleen hyvän fiiliksen, vaikka kuinka on ennestään tutut maastot niin joka kerta maisemia katselee "uusin silmin".  Kevät on pitkällä ja vähän jo rupeaa vihertämään, meilläpäin on vielä ollut sen verran kylmää ettei puissa vielä ole isoja silmuja mutta ne saattaa ilmaantua heti ensimmäisen kunnon sateen jälkeen. Näin keväällä meri pitää ilman pidempään koleana ja vastaavasti meri syksyllä pidempään lämmittää.


Sunnuntai olikin jo ihan erilainen päivä. Kova tuuli ja sateisen oloinen. Hyvä päivä palautella pitkältä lenkiltä. Maastopyöräily olisi ollut hyvä vaihtoehto. 
Sain kuitenkin kyläilemään tulleen kuopuksen houkuteltua metsään etsimään rasteja. Tällä viikolla omatoimirastit olivat Yyterissä. Viime viikolla meidän suunnistuksemme ei ihan vihkoon mennyt, taidettiin valita reitiksi liian vaikean. Löydettiin parin tunnin aikana vain kolme rastia ja sitten luovutettiin. Opettavainen reissu.
Mutta nythän on maasto niin tuttua ettei voi eksyä. Sen verran oikaistiin reittiä että lähdettiin liikkeelle jo kotoa eikä ajettu autolla lähtöön. Siitä tuli vain vähän lisämatkaa. valittiin pisin matka, 5.2 km mutta lopulta siitä tuli 10. 3 km ihan hyvää maastojuoksua. Aikaa meni 1:49:27 avg 122 bpm.
Kaikki rastit löytyi ja vettäkin rupesi kunnolla satamaan vasta hetki sen jälkeen kun päästiin kotiin.

Huomioitava kuitenkin on että vaikka metsä on noinkin tuttu ja polkuja vilisee ristiin rastiin, niin tarkkana saa olla. Ainoastaan yhdessä paikassa jouduttiin vähän arpomaan oikeaa paikkaa.
Positiivista taas se että löytyi jälleen kerran muutama ihan uusi polku. Aika hyvä palauttava lenkki lauantain pitkälle. No, eihän lauantain rauhallinen pitkis nyt olisi kuitenkaan noin pitkää palauttavaa tarvinnut.



Maanantaina alkoikin taas uusi treeniviikko ja heti alkuun tonnin vetoja. 2x1 km, 1x2 km ja 1x1 km sekä lämmittelyt ja palauttelut. 
Hemmetin hyvä treeni joka sujuikin suhteellisen hyvin. Tavoiteaika 5.15/km ja vedot olivatkin 5:18, 5:14, 5:21, 5:34 ja 5.15. Yhteensä 49:04 ja 7.21 km, sykkeet 135/159. Vedot tein maastossa sillä keli oli taas todella kylmä ja tuulinen joten etsin vähän suojaisemman paikan treenille.
Tuon treenin jälkeen olo ei enään ihan kevytkään ollut.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...